maanantai 22. heinäkuuta 2019

Bingoa, pizzaa, karaokea ja muuta

Onhan tässä ollut vaikka mitä.


Kuten jo aiemmin mainitsin, niin olin torstaina Mamman luona ja jäin yöksi. Perjantaina iltapäivällä sain puhelun, jossa esitettyyn toiveeseen suostuin. Menin tuuraamaan illaksi karaoken ja olipa se hiljainen ilta. Tuli vilkaistua kelloa illan aikana todella monta kertaa, mutta homma hoitui.

Lauantaina olimme erään ystävättären 50-vuotissynttäreillä. Sunnuntaina, kuten aina, vedin bingon ja aluksi sielläkin oli hiljaista. Onneksi myöhemmin tuli porukkaa toisesta baaribingosta. Vein bingon jälkeen Mammalle edellispäivän synttärikakkua, jonka oli onneksi ollut jääkaapissa lauantaista. Mamma piti siitä ja söi sen kerralla kokonaan.

Siinä vaiheessa iltaa olin todella väsynyt. Onneksi Tuppo lähti seuraksi ruokakauppaan. Koska kuvan pizza oli miinus 60%, niin se tuntui helpolta vaihtoehdolta.

Ja koska pizza oli todella edullinen, niin ostin myös pussillisen sinihomejuustoa.

Kotona pilkoin ensin yhden sipulin ja ripottelin palaset pellille mahtuviksi pilkkomieni pizzapalojen päälle. (Tulipa kirjoitettua hassusti..)

Jääkaapista löytyi tomaatteja, joita siivutin.

Valmispizzan päälle tuli siis pikaiseksi lisäksi sipuli, tomaattia sekä homejuustomurusia.

Pizza siirtyi uuniin ja siinä oli valmis iltapala.

Itseasiassa loput syötiin vasta tänään. Ostettiin erittäin maltillisesti (jälkiruokakippo) irtokarkkeja ja nekin riittivät illaksi sekä loput täksi päiväksi.

Tullessamme ulos kaupasta Tuppo näytti kuvaa ja virnuili. Ei kai mies ajatellut puluiksi jotain muuta kuin niitä kirkuvia siivekkäitä? 😁

Aiheesta "syksy" kirjoitan toisella kertaa. Olen lupautunut menemään keskiviikkona TheBaariin laulattamaan päiväaikaan viittätoista kehitysvammaista. Se vähän jännittää. No, pilkettä silmiin ja huumoria mukaan. Hyvin se hoitunee.

Haittaako teitä helle näinä päivinä?

torstai 18. heinäkuuta 2019

Hepuli-Stansta

Naistenviikko alkaa tänään.


Sain eilen jonkun ihmeellisen hepulin. Tai no, olin siis täällä Tupon luona yötä ja löysin aamulla jääkaapista karjalanpiirakoita. Koska olin tuonut tänne osan Liskonaisen tuomista kananmunista, niin keitin loput neljä ja tein munavoita. Kahvin kera. Mies sai aamupalan sänkyyn.

Mies oli pelannut yöllä jotain nettipeliä ja voittanut tukon rahaa. Itse olisin sijoittanut toisin, mutta hänen rahat - hänen päätökset. Halusi lähteä tarjoamaan TheBaariin kalliit Napue gin tonic'it.

Baarista palattuamme poikkesin kaupassa ostamassa mm. talouspaperia ja sitten aloin huhkimaan. Siinä se mainitsemani hepuli.

Pilkoin kasan pahvilaatikoita pahvinkeräykseen ja pistin miehen viemään ne. Sitten pesin VIHDOINKIN parvekelasit. Ja tavaroista johtuen vain puolet lattiasta. Olette tietysti jo ymmärtäneet, että tupakoimme parvekkeella vaikka se lienee kiellettyä. Naapurit eivät ole valittaneet eikä kukaan muukaan.

Nikotiinia ja vastapäisen talon remppapölyt, phuuh. Nyt auringonpaisteessa käy hyvin ilmi, että hommaa pitää vielä jatkaa toiseen kertaan.

On ne nyt kuitenkin puhtaammat kuin ennen pesua. Toinen kerta ollee helpompi. 😉

Tänään menen Mammalle, koska hän pyysi. Ihan kohta. Kännykkä näyttää, että ulkona olisi +22 astetta. Seuraava postaukseni liittynee tuohon. Ja nyt soitti ystävätär, joka haluaa tavata. Jospa hän lähtisi mukaan Mammalle?

Aurinkoista alkanutta naistenviikkoa!

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Loput laatikot ja kattilakaappi

Sateista huomenta-päivää!


Ei tainnut olla järkevää puuhailla niin myöhään illalla, että uni pakeni aamuyöhön saakka. Tiedättekö sen tunteen, kun onnistutte herättämään itsenne kesken painajaisen? Olin juuri putoamassa korkealta kallionkielekkeeltä, kun sain itseni valveille.

Eilen siis laiskotutti iltaan saakka, mutta sain tehtyä sukkaan kantapään. Jotenkin tuo kyseinen sukka ei tunnu etenevän ollenkaan ja aloin juuri miettimään pitäisikö tehdä joku nopea "välityö" ihan vaan inspiraation saavuttamiseksi...

Olin tyhjentänyt kahdesta alimmasta laatikosta ruoantekovälineet tiskialtaaseen jo edellisenä iltana. Sieltä ne huutelivat pesua, mutta aloin hommaan vasta illalla.

Aloittamista hidasti vielä puolen tunnin puhelu äidin naapurin kanssa ja perään neljänkymmenen minuutin juttelu äidin kanssa. Samaan aikaan pyykkikone pyöritti päivän toista satsia (yksi jätesäkki sekä yksi muovipussi tyhjennetty ja pesty). Miksiköhän minulla näyttäisi olevan ainakin kolmekymmentä huivia, jos riittääkään? Ja vain yksi kaula. 😅

Yäk yäk yäk molemmille laatikoille!

Miten ihmeessä nuo ovat päässeet tuohon kuntoon?

Jos jotain positiivista haluaa keksiä, niin ainakin hommassa näki "työnsä jäljen".

Sai siinä kontata ennen kun edes tuo alataso oli puhdas. Hinkkasin pohjan, kiskot ja laatikot joka puolelta. Puhdasta tuli.

Alemmassa laatikossa "asuu" mm. veitset (on niitäkin ehkä liian monta) ja ylemmässä ruoanvalmistukseen ym. tarvittavat kauhat, vispilät, nuolijat sun muut. Laitoin kuivuneet tavarat paikoilleen aamulla kahvia odotellessa. En muuten tiennyt/muistanut, että omistan pulikan!

Tiedättekö te mikä tämä on? Mihin tarkoitukseen? Minä en tiedä. Ainoa, mitä just nyt tuli mieleen, niin kakkutaikinan hellään sekoittamiseen..?

EDIT. Selvisi jo, että olin oikeassa: kyseessä on Tupperwaren taikinakapusta.

Siinä touhutessa innostuin siivoamaan samalla kattilakaapin. Hyvin likainen oli sekin.

Pesin kaikki kattilat, kannet ja paisto- sekä piirakkavuoat. Tämä "kantti kertaa kantti"-metallivuoka saattaa olla kotoisin lapsuudenkodista, en ole varma. Vein sen ja nupittoman kattilankannen metalliroskiin tupakalla käydessä.

Tällä pikkukattilalla (vetoisuus ehkä viitisen desiä) on sellainen historia, etten varmaan luovu tuosta koskaan. Olimme muuttaneet Poikani kanssa ensikodista ensimmäiseen kotiin Helsingissä (1988) eikä minulla ollut mikroa. Siispä lämmitin Pojan soseet tuossa kattilassa; pieni ja nopea. Vuoden päästä sain joululahjaksi mikron ja kattila jäi kastikekattilaksi. Myöhemmin olen "keitellyt koruja" tuossa puhdistaessni niitä eikä se enää muuhun sovellukaan.

Poistin kattilakaapin keskimmäisestä hyllystä rispaantuneen paperin ja pesin hyllyt.

"Laiska töitään luettelee", minä itselleni muistiin ja siksi, että hyvä mieli otetuista pikkuaskelista säilyy. Hain kaupasta kahvia sekä suodatinpusseja ja samalla piristin itseäni ostamalla puuttuneen tiskiharjan. Tykkään väristä kovasti!

Koska tänään en ehkä voi pestä ikkunoita (sade) ja koska pyykkiä ei mahdu kuivumaan enempää, niin alan kutomaan. Ensin keitän kuitenkin lisää kahvia.

Kiitos seurasta!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

OmaKotiPäivä

Täällä on hyvä hengittää.


Olin perjantai-illan Mamman luona. Juotiin viiniä ja "parannettiin maailmaa". Sain häneltä hyvän värisen leipäveitsen.

Näin Mammalla kapineen, joka oli tutunnäköinen. Nainen kutsui sitä juustoraastimeksi sillä hän käyttää sitä kuivahtaneiden juustopalojen raastamiseen. Muistan lapsuudesta, että äiti teki vastaavalla kuivattamistaan leipäpaloista korppujauhoja. Niin minäkin olen tehnyt ja kapine on se sama. Yli viisikymmentä vuotta vanha.

Sain Mammalta myös pilkkomisvälineen.

Ruokailuvälinelaatikoita siivotessa löytyi pala nostalgiaa. Haarukoiden alkuperää en muista, mutta sokerisakset ovat mummuvainaan peruja.

Koska sää muuttui eilen epävakaan näköiseksi, niin päätin jättää lähtemättä puistoon.

Sen sijaan poikkesin kaupassa ruokaostoksilla. Ei huvittanut syödä enää kalapuikkoja ranskalaisilla.

Pesin koneellisen pyykkiä. Samalla tein "köyhän naisen salaattia", johon tuli vain punasipulia, jääsalaattia ja pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Osa punasipuleista meni jauhelihakastikkeeseen.
Tavallaan tylsää, mutta koska itse tykkään ko. kastikkeestani, niin mikä ettei. Sopii omaan suuhun.

Keitin muutaman kananmunan (kiitos Liskis!), joista söin salaatin ja ruoan kanssa yhden.

Muistin satsata maitojuomaan.

Sunnuntai ja bingopäivä. Mitä uutta, heh.

Sujuvaa sunnuntaita!

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Ruokailuvälinelaatikot

Askel se on pienikin, eikö?


Menin torstaina tiskaamaan kuten aioin. Samalla kamalasta ja pelottavastakin katosta huolimatta...

...päädyin siivoamaan ruokailuvälinelaatikoita.

Olin lykännyt hommaa, koska oletin (turhaan), että kattoremontti alkaisi "joskus". Pyh.

Ylempi laatikko oli saanut sisuksiinsa kahvinpuruja. Tyhjensin sisällön tiskialtaaseen.

Aikomus oli putsata laatikko kerrallaan, mutta samallahan siinä hoitui kaksi.

Kyllä tuossa olisi "konmarittajilla" hauskaa? Montakohan pikkulusikkaa on tarpeeksi? Ja kuinka monta korkinavaajaa on tarpeeksi?

Mitäköhän tuon laatikon pohjalle oli valunut? Ainakin se vaati rivakoita otteita.

Pesin laatikot, säilytyslokerikot sekä korit. Naureskelin omalle järjestelmällisyydelle samalla kun tunsin samasta syystä mielihyvää. MINUN koti, minun aterimet. Puhdasta tuli.

Nyt on puhtaat haarukat, lusikat, veitset sun muut puhtaissa laatikoissa.

Raahasin äsken ensimmäisen jätesäkin vessaan.

Tyhjensin sisällön lattialle ja lajittelin ne. Ensimmäinen pyykkikoneellinen jyllää.

Vein pussillisen (yhdet kengät ja monta vaatetta) roskiin samalla kun kävin sauhuilla. Miten voikaan tulla hyvä mieli kun saa heitettyä jotain pois!?

Nämä postaukset saattavat tuntua joistakin naiiveilta ja tylsiltä, mutta itselleni nämä aiheuttavat sen, että on tavallaan pakko tehdä mitä aikoo. Kun on julkisesti kertonut, niin pitää seistä sanojensa takana. Ymmärrätte varmaan, kiitos! 😃

Hommat jatkuu...

Menen, en mene, menen...

Askeleita.


Sain jotain aikaiseksi toissapäivänä, mutta' suurimmasta' hommasta kerron myöhemmin erikseen. Ajattelin päivittää nyt, mutta ystävätär, jota en ole nähnyt aikoihin, laittoi viestiä, että haluaa tavata minut. Alppipuistossa on tapahtuma, jonne suuntaamme vajaan tunnin päästä.

Tiskit tuli tiskattua ja samalla puuhastelin muutakin keittiössä. Sukkaakin kudoin pätkän verran.

Ns. retriittiruoka täytti vatsan vaikka ei mitään herkkua ollutkaan. Salaattikastike antoi vähän makua.

Eilen kävin huollattamassa kynnet melkein kahden kuukauden tauon jälkeen. Samalla tuli puhuttua toista tuntia leppoisasti englantia kynnet huoltavan miehen kanssa. Nyt on kesäiset. KIITOS Liskis!

On aika pakata viltti mukaan, pukea ja kipittää Alppilaan. Onpa mukava tavata Ystävä pitkästä aikaa!

Ja kuinkas sitten kävikään... Ennen kun ehdin sukkaa laittamaan jalkaan, niin se ystävätär perui tapaamisemme. Pahus, harmittaa. Syy on täysin ymmärrettävä, mutta silti. Menisinkö yksin kuitenkin? Musiikkia ja ihmisiä, hmm...

Leppoisaa lauantaita!