tiistai 14. heinäkuuta 2020

Peruuttaen lähdetään

Terkkuja Rovaniemeltä!


Nyt mennään peruuttamalla. Lähden purkamaan reissua eilisaamusta, jos sopii? Tällä reissulla nukuin paremmin kuin monella aiemmalla. Kesä? Aamukahvien jälkeen aloin 'Stanstan kokeellisten keittiöjuttujen' parissa. Kolme punasipulia ja puolitoista isoa punaista suippopaprikaa. Kuulostaako tutulta?

Pakkasesta napattuja raparperejä sekä yksi iso omena.

Kattilaan tilkka öljyä ja toinen vettä. Pilkotut yllämainitut mukaan ja puolisen tuntia haudutusta lirauksen etikkaa kera. Räpäys mustapippuria ja sipaus kanelia.

Pehmenneet tuotteet sauvasekoittimella soseeksi (ettei jää äidin ahtaaseen kurkkuun) ja takaisin hellalle. Hillosokeria, kiehautus, hienoinen jäähdytys ja kuumiin purkkeihin. Pienin meni Naapurittarelle.

Noiden jälkeen syötiin. Oma ajatukseni oli, että "mahdollisimman paljon kaikkea pois pilaantumasta jääkaapista". Paistoin keitettyjä perunoita sekä kalkkunanakkeja. Oli herkkusieni- sekä punajuurisalaattia ja coleslaw'ia. Viimeinen yhteinen ateria tällä erää...

Jälkiruoaksi rahkaa mansikoiden sekä vadelmien kera. Äiti pilkkoi lapselleen mansikat. Tuli jo ikävä. 😢

Komensin äidin parvekkeelle ihailemaan ukkosta samalla, kun imuroin ja pesin lattiat.

Pakkasin ns. työhuoneessa olevan sänkyni takaisin sohvaksi ja menin äidin seuraksi hihkumaan kilpaa jyrinän kera.

Pakkasin lentolaukkuni, jonka jälkeen kävimme lähikaupassa. Saimme paluumatkalla vettä niskaamme. Tein eväät ja sitten oli aika lähteä. 

Naapuritar miehensä kanssa ajoi meidät rautatieasemalle. Oma makuuvaununi oli asemalta kauimpaisempana (hui mikä sana!?) eli äidin luota olisi ollut lyhempi matka kävellen. En ole koskaan nähnyt niin pitkää junaa! Autovaunuja oli varmaankin kymmenen ja makuuvaunuja toiset plus istumavaunut ja ravintolavaunu.

Koko Rovaniemen aseman mittainen juna! Sain Naapurittarelta pirtsakat sukat, kiitos!💙

Kaikki; äiti sekä Naapuritar miehensä kanssa kävivät katsomassa makuuhyttiäni, jonka sain pitää yksin epidemia-aikana. Ihanaa!

Aivan mahtava tunne, kun matkalipun tarkastuksen jälkeen sain sulkea oven tietäen, ettei kukaan tule koputtelemaan!

Minähän olen aikoinaan oppinut rakentamaan pesän jopa Pasilan poliisivankilaan, joten miksi en tuonne.

Toki olen osannut matkustaa naisvaunussakin, mutta olihan tuo ihanaa olla yksin! 👌

Ihan aluksi pesin lattian Vishy'llä. Joo-o, pi-ti avata se ulkona, mutta unohtui.

Eikä jäänyt nälkä.

Langat riitti ja niitä jäikin... 😜

Soilla oli usvaa. Kaunista. En saanut niistä otettua kuvaa.

Rentoa. Villasukat, Viiniä ja Verkkarit. 💕

Kävin yöllä juomassa yhden kalliin oluen tyhjässä ravintolavaunussa, tupakalla ja palasin hyttiini nukkumaan. Heräsin kuulutukseen "seuraavana Tikkurila". Ja sitten oli Pasilassa niiden autovaunujen irroitus.

Jäin pois Pasilassa, jossa Tuppo 💖 oli vastassa. Reissu tehty.

Oliko edes ikävä? Heh. 😂

Reissutarinat jatkuu vielä...

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Arvontapalkinto postitettu

Kylläpä kesti.


Pahoittelut siitä, etten saanut aiemmin aikaiseksi. Perjantaina (3.7.) VIHDOINKIN pakkasin pienen palkinnon kirjekuoreen ja vein sen postilaatikkoon.

Kortin etsiminen Omassa Kotona oli hieman haastavaa, mutta löysin menneeseen kevääseen sopivan.

Ja vielä löytöpostimerkit kuoren päälle:

ONNEA MARITA!

Toivottavasti kirje on tullut perille!? 👍

Ensi kerralla yritän olla nopeampi!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Pidä tauko

Teksti osui ja upposi.


Mikä ero on ADHD'llä ja ADD'llä? En ole perehtynyt, mutta tämän netissä lukemani jutun perusteella minulla on vahvasti samoja kuvattuja oireita. Omat kommentit oranssilla.

*      *      *


"Olen aivan samanlainen kuin sinä, mutta kuitenkin myös erilainen.

Tunteeni ja kokemukseni ovat samanlaisia, mutta voimakkaampia. Kun olen iloinen, olen haljeta riemusta. Kun olen vihainen, olen suunniltani raivosta. Kun olen surullinen, sydämeni särkyy.
Kun joku loukkaa minua, tuntuu kuin koko maailma hajoaisi. Kun joku halaa minua, mielilalani kohoaa hetkessä.

Otan kaiken henkilökohtaisesti. Koen, että kaikki liittyy suoraan minuun. Aivoistani puuttuu suodatin, joten kaikki, mikä niissä liikkuu, pääsee ulos – yleensä suuni kautta. Saatan kuulostaa vihaiselta. Saatat ajatella, että liioittelen. Mutta koska minulta puuttuu se suodatin, mikä sinulla on, kaikki asiat tuntuvat isoilta. En kykene käymään ajatuksiani läpi ja unohtamaan niitä, jotka tuntuvat ikäviltä.

En ole huono kuuntelija, mutta joskus minun on vaikea keskittyä. Hanasta tippuva vesipisara, ohi ajava auto, pariskunta puiston penkillä – kaikki asiat, joita sinä et edes huomaa, jäävät minun mieleeni. Näen, kuinka huulesi liikkuvat, mutta olen pahoillani, sillä joskus en vain kykene kuulemaan, mitä sanot. Vaikka kuinka yritän.

Se ei tarkoita, että en olisi kiinnostunut siitä, mitä sanot. On vain niin paljon kaikkea muuta, mitä kuulen. Jos olemme täysin hiljaisessa huoneessa, kuuntelen hiljaisuuden ja omien ajatuksieni synnyttämää sekamelskaa. Sillä minun päässäni ei ole koskaan hiljaista.

Joskus sinua ärsyttää, että kysyn jotain, ja lähes heti perään joudun kysymään uudestaan.
En ole tyhmä, hidas tai vähä-älyinen. Se johtuu vain siitä, että vastauksesi hukkui muiden päässäni pyörivien ajatusten joukkoon. Joten joudun kysymään uudestaan.

Välillä kestää pidempään, että saan sen jäämään päähäni, tallentumaan muistiini.

Pystyn harvoin makoilemaan sohvalla ja katsomaan elokuvia koko illan ajan (PAH!). Lyhyen ajan jälkeen kehoni alkaa taistella vastaan. En pysty keskittymään, ja katseeni harhailee kaikkialla muualla paitsi tv-ruudulla.

Se on aivojeni tapa kertoa minulle, että tarvitsen vaihtelua. Keskittymiskykyni on loppunut, vaikka elokuva olisi ollut kuinka hyvä. Jos väsyneet aivoni saavat 10 minuutin tauon, voin luultavasti jatkaa taas. Aivoni väsyvät helposti.

Ärsyttääkö sinua se, että näprään jatkuvasti puhelintani, vaatteitani, avaimiani, ja kaikkea muuta, minkä saan käsiini? (Minä en kyllä näprää kovin paljoa..) Se on vain tapani tuhlata ylimääräistä energiaa, jotta pystyisin keskittymään paremmin.

Joskus sinusta ehkä tuntuu, että en ymmärrä sinua ja tuntemuksiasi. Mutta minä ymmärrän paljon enemmän kuin pystyn koskaan sinulle kertomaan. (!!!)

Koska kun aivoissani liikkuu paljon voimakkaita tunteita, ne kuormittuvat niin, että en saa muodostettua sanoja. Joudun keskittymään siihen, että en käyttäydy kontrolloimattomasti itseäni tai muita ihmisiä kohtaan.

Miksi jätän tavarani lojumaan ympäriinsä? Kaaos on tapani pitää asiat järjestyksessä. Aivoissani vallitsee jatkuva kaaos, se on minulle normaalitila. Minulta puuttuu kontrolli.

Ihmetteletkö, kuinka voin olla ensin todella vihainen ja hetken päästä täysin onnellinen? Ei kannata edes yrittää ymmärtää. En pysty hallitsemaan mielialojani ja tunteitani. Ne muuttuvat nopeasti. Aivoni ovat jatkuvassa liikkeessä. Välillä (?) en ehdi edes ajatella.

Joudunko usein tappeluihin ja riitoihin? En vain kestä epäoikeudenmukaisuutta ja sitä, että ihmiset kärsivät. Muiden asioihin sekaantuminen on ominaispiirteeni. En tee sitä ärsyttääkseni, mutta minulta puuttuu se itsesuojeluvaisto, joka monilla muilla on. En osaa arvioida tekojeni seurauksia, minkä takia ajaudun välillä jopa vaarallisiin tilanteisiin, kun yritän pitää minulle rakkaiden ihmisten puolia.

Ajattelet ehkä, että nolaan itseni jatkuvasti. Mutta yritä ymmärtää, että en pidä äänekkyyttä, vesilätäköissä hyppimistä ja kovaan ääneen nauramista nolona. Teen mitä mieleeni juolahtaa. Teen juuri niin kuin hyvältä tuntuu. En ajattele, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. On niin paljon muuta, tärkeämpää ajateltavaa.

En pysty sisäistämään ohjeita yhtä nopeasti kuin muut. Olen saattanut kuulla asian 10 kertaa, mutta en vain ole ymmärtänyt sitä. Sitten kuulen sen joltakulta toiselta, ja ymmärrän heti. Minulle ei ole merkitystä sillä, mitä sanotaan vaan sillä, miten se sanotaan.

ADHD ja ADD vaikuttavat kokonaisvaltaisesti. Me tiedämme enemmän. Me vihaamme enemmän. Me murehdimme enemmän. Mutta me myös rakastamme enemmän. Sillä me emme rakasta vain sydämellämme vaan koko kehollamme.
 
Kun sinusta tuntuu, että et enää jaksa yrittää ymmärtää, anna periksi. Pidä tauko. Pidä tauko minusta ja muista minunlaisistani. Saatamme olla aika stressaavaa seuraa. Siellä missä me olemme, tapahtuu jatkuvasti. Olemme koko ajan liikkeessä. Olemme paitsi kokonaisvaltaisia, myös hyperaktiivisia.

Olemme viisaita ja luovia. Ajatuksemme vain kulkevat erilaisia reittejä, sillä aivoistamme puuttuu suodatin. Jotta selviäisimme elämästä, olemme luoneet oman tapamme olla ja toimia. Se sinun on meille suotava. Annettava meille mahdollisuus, oikeus olla omia itsejämme. Anna meidän käyttää kaikki häiriöömme kuuluvat positiiviset puolet hyödyksemme. Silloin näet, miten paljon annettavaa meillä on. Ymmärrät meitä. 

Ole ylpeä siitä, että jaksat kulkea meidän mukanamme, ja että näet maailman meidän silmillämme."

- Nadia Salwin-

*     *     *

Kopioin siis tuon tekstin netistä ja siksi, että siinä on niin monta itseeni osuvaa kohtaa.

Kivaa keskiviikkoa!

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Seitsemän ja kaks'kolme

Että taas ahdistaa. Juna lähtee tunnin päästä.


Heräsin sentään jo viiden aikaan. Kävin suihkussa. Entrasin kynnet...

Ostin kynsilakanpoistoainetta, mutta ei se mitään poistanut. Uutta päälle ja silleen...

On nuo nyt ehkä vähemmän huomoivat? Pistin varpaisiin samaa.

Tuppo heräsi sen verran, että teki minulle eväsleivät. Ja laittoi puolitoista litraa colaa viereen. Se farkkutakki jäi hakematta.

Äiti oli laittanut hassun viestin: "Pane tcrpeeksi (noin siinä lukee) päällesi junaan. Illalla saattaa olla kylmää, kun on niin märkää. sukkahousut (haloo???) voi käydä riisumassa vessassa, jos ovat liikaa. Hyvää matkaa tänne!". Voi äiti! 💓

Vanha rouva - olen siellä juna-asemalla kello 14.25. Sitten meillä on aikaa kälättää kuuteen saakka. 💕 

Minä INHOAN näitä lähtöjä!!! 

Sopivia vaatteita tarpeeksi? Lankaa riittävästi? Puikot? Virkkuukoukku? Ei ole sitä takkia. Hitto. Otan tabletin mukaan, joten voin vastata mahdollisiin kommentteihinne. Ja katsoa junassa Netflix'iä, hahaa, kun en oikeasti koskaan muuten tee niin. Siis oikeasti. Huokaus. Kylläpä ahdistaa. Illalla olen jo ollut Oulussa ja olen perillä Rovaniemellä. Oi äiti. 💘

NYT niitä vaatteita päälle, ratikalla rautatieasemalle ja junaan. Viikon päästä olen takaisin kotona...


Eino Leinon päivää!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Sillä sipuli

Vielä joskus kasvatan niitä itse..?


Reklamoitteko te koskaan? Olen tainnut kysyä ennenkin? Jos teette sen, niin mistä ja miksi? Minä teen välillä niin, mutta en aina. Nyt tein, koska olin Omassa Kotona lähempänä kauppaa, jossa asioin. Olin tekemässä kaalisoppaa ja tarvitsin vain yhden ison sipulin.

Onneksi oli pussi sekä kuitti tallella.

Hassua sinänsä, ettei kaupan henkilökuntaa kiinnostanut kuitit sun muut.

Kysyi kassalla kuitenkin, että haluanko erotuksen. Annoin olla. Sain paremmat sipulit.

Ja siis Omassa Kotona ei muita sipuleita ollut.

Tänään on bingo ja sitä ennen pitäisi käydä hakemassa Omasta Kotoa farkkutakki. Illalla pitää pakata sillä lähtö on huomenna aika aikaisin aamulla.

Ps. Siitä ihmehillokkeesta tuli todella hyvää!!! 😋

Viileää sunnuntaita!

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Pieniä hommia

Sainpas otettua asiakseni.


Kaiken pähkäilyn jälkeen otin ja hoidin asioita. Vaihdoin sänkyyn huonoista paremmat peiton ja tyynyt sekä vaihdoin niihin puhtaat lakanat. Aiemmat pesin. JOS joskus saisin enemmän rahaa, niin uusisin kaikki ikivanhat petivaatteet! Peitot, tyynyt ja lakanat.

Huiskin pölyjä ja imuroin olohuoneen, eteisen ja keittiön lattiat. Petasin sängyn. Vaikka päiväpeitto on kulahtanut ja rypyssä, niin noin on vähän nätimpää kuitenkin, eikö?

Tyhjensin sängyn vieressä olevan pöydän. Se olikin todella täynnä "kaikkea". Mainittakoon, että tuo pöydän tyhjennys antoi inspiraatiota siihen, että reissusta palattuani voisin tehdä raivausta enemmänkin... Syytä ainakin olisi.

Vielä tiskit, roskat ja sitten oli aika lähteä liikkeelle. Reppu pullollaan kävelin Tupon lähelle, jonne mies tuli vastaan tyhjän repun kanssa. Teimme vaihtokaupat; mies toi täyden repun tänne ja minä menin Mamman asioille tyhjän kanssa. Ja sitten rouvan luo. Kävin vielä hänelle automaatilla ja vein roskat, mutta parvekkeen peseminen jäi tälle aamupäivälle.

Kävin paluureissulla TheBaarissa, jossa alkoi eilen karaoke. Ravintola oli niin tupaten täynnä, etten viihtynyt siellä kauaa.

Nyt pitää purkaa reppu ja tyhjentää lentolaukku. Jos jotain tarvii vielä pestä, niin se on tehtävä tänään. Sitten pesemään se Mamman parveke ja paluumatkalla kaupan kautta. Vähän on vaikea arvailla millä vaatteilla lähden maanantaiaamuna kohti pohjoista. Etten pakkaisi liikaa. Pitää valita langat mukaan.

Miltä alkanut heinäkuu maistuu?

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Täällä Omassa Kotona

Ollut pari päivää enkä pois haluaisi lähteä.


Tulin Omaan Kotiin keskiviikkona aamupäivällä. Hain ne raparperit ja hääräsin niiden parissa. Jääkaapissa möllötti saamani kaali ja olisi ollut varsin surkeaa jättää se käyttämättä.

Osa kuvan porkkanoista, chileistä ja sipulista meni jo hillokkeeseen. Pilkoin kaalin ja osan porkkanoista kattilaan, ja niin edelleen. Syntyi jauhelihan kera pari-kolme litraa pitkään keitettyä soppaa.

Tiskiähän noista syntyi enkä antanut itseni tällä kertaa luistaa hommasta seuraavaan päivään. Olisi siinä saanut hinkata liisteriksi muuttunutta raparperia kattilasta. 

Tästä on näemmä tullut vankkumaton tapa: OmaKotiRuokana taas kerran spagettia ja jauhelihakastiketta. Mikäs siinä, kun itse tykkään. 😋

Eilen en juuri muuta tehnyt kuin katsoin telkkaria ja uurastin villasukkien parissa. Nämä sukat ovat olleet pitkään puikoilla ja nyt ne oli tehtävä loppuun, jotta saan ko. puikot mukaan reissuun. Koko on aika reilu sillä pohjien pituus on 29 cm. Vastaako se kokoa 43-44? Vai suurempaa? Päättely jää myöhemmäksi. (Sain sukat valmiiksi vähän ennen kolmea yöllä..)

Kaalikeitosta tuli kolme jäätelörasiaa täyteen ja laitoin ne pakkaseen, sillä samaa jauhelihakastiketta riitti vielä. Itseasiassa sitä on vielä kolmanteenkin annokseen...

Nyt pitäisi osata päättää ns. marssijärjestys. Pitäisi käydä TE-toimistossa viemässä sinne yksi paperi, jonka mukana piti tulla palautuskuori, jota ei tullut. Toisaalta sen voisi ehkä viedä vasta reissun jälkeen, mutta olen luvannut mennä Mamman asioille (ehtii huomennakin, kai..) ja nuo molemmat ovat ihan samalla suunnalla. Ai niin, Ystäväni TK:n mies on tulostanut minulle junaliput ja nekin pitäisi noutaa ihan reitin varrelta (ehtii viimeistään sunnuntaina bingossa). Kamala tuuli!

Tänne tullessa oli tarkoitus imuroida ja vaihtaa lakanat, mutta en ole tehnyt niin. Sain sentään pestyä vaatteita reissua varten, mutta nekin on valikoimatta. On siis joka tapauksessa vielä palattava tänne ellei noita hommia hoida nyt. Ei kai tuossa tuntia kauempaa menisi JOS alottaisi heti...

Tänään on sellainen päivä, että olisi kannattanut jättää kahvit juomatta. Pumppu pomppii ja kädet tärisee eikä tilannetta helpottanut yhtään äsken tekemäni hämähäkin eliminointi. Siitä tulikin mieleen, että nimimerkki "Mä vaan" ilmoitti lopettavansa blogini seuraamisen, kun joskus kerroin tappaneeni kahdeksanjalkaisen. Taisi pitää lupauksensa - ainakaan hän ei ole sen koommin kommentoinut. Minä vaan en yksinkertaisesti voi asuttaa samaa asuntoa niiden luontokappaleiden kanssa. Ei onnistu.

Kesäistä alkavaa viikonloppua!

torstai 2. heinäkuuta 2020

RaparPerii

On tuo FB vaan niin näppärä!?


Olin (Omaan Kotiin tultuani) varmasti ensimmäinen, jonka ilmoitus tavoitti taloyhtiön facebook-seinällä: "Moikka! Hukun landella raparperiin, joten vein **:n sisäpihan oven viereen niitä ämpärillisen! Hakekaa ihmeessä, ja jos jää vajarit, privaviestii tulemaan." Hain heti kolme pitkää vartta. Kiitos.

Mitäs sitten? Kahdesta tein hilloa.

Ripottelin mukaan vanilliinisokeria sekä vähän kanelia.

Lasipurkit ovat vähissä. Mennään noilla.

Sitten aloin taas säveltämään. Tykkään chilistä.

Pilkoin niitä kaksi samalla kun raparperia, sipulia sekä pari porkkanaa.

Hauduttelin todella pitkään tilkassa vettä ja hillosin hillosokerilla. Koska sauvasekoitin on Tupon luona, niin nuijin seosta perinteisellä nuijalla. Tuo nuija on muuten lapsuudenkodista peräisin, kuten minäkin... 😁

Eikä muuten ole mitään hajua mille tuo maistuu ja minkä kanssa tuota söisi. Lihan?

Ei nuo raparperit ainakaan vielä hukkaan menneet. 😋

Mitä Sinä teet raparpereista?

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

IKUINEN jännittäjätär

Nyt se alkoi...


Voin kuvitella, kuinka Vanha rouva ja moni muu pyörittelee silmiensä lisäksi päätään, kun kerron, että aloitin "jo" (viimeistään) eilen jännittämään tulevaa Rovaniemen reissua? Että mitä pakkaan mukaan? Lähdenkö pelkän repun kanssa vai otanko myös lentolaukun? 👀

Yksi syy on se, että edellisestä kesällä tekemästäni reissusta on vuosikymmeniä aikaa. Joo-o, en tarvitse toppahousuja enkä lämpökerrastoa mukaan tällä kertaa. 

Toinen syy on se, että kaikkien lentoreissujen jälkeen olen menossa 'sadan vuoden jälkeen' junalla. Villasukat ja kudin (Mitkä langat? Mitkä puikot?). Vähän syötävää ja riittävästi juotavaa. Tabletti, kuulokkeet (joita en käytä koskaan) ja laturi. 

MUISTA vaihtaa naapurittarelta helmikuussa syntymäpäivälahjaksi saadut korvikset ja kaulakoru 'päälle'!!!

Yritän painottaa itselleni, että olen siellä vain viikon. Ei siinä ajassa ihmeitä tarvitse. Farkut ja verkkarit. Mekko? Mikä takki? Uikkarit? Apua...

Entäs tänään? Jos menisin vaihtamaan lakanat Oman Kodin sänkyyn, niin ne olisivat valmiina. Lupasin majoittaa sinne tamperelaisen ystävättäreni muutamaksi yöksi reissuni aikana.

It's so hard to be me. 👵 Asiat hoituu.


Kesäistä alkanutta heinäkuuta!

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Pekan päivää!

Kesäkuun toiseksi viimeistä päivää.


Viime viikko oli jotenkin outo. Yhtenäkään aamuna ei ollut herätessään varma viikonpäivästä. Ehkä se johtui juhannusviikonlopusta, jolloin sunnuntai tuntui jo maanantailta. Eihän noilla viikonpäivillä ole (toistaiseksi) minulle niin väliä. Kunhan muistan viikon päästä hypätä oikeaan junaan... 

Tuntuuko teistä, että kesäkuu on puolet lyhyempi kuin vaikkapa lokakuu? Minusta tuntuu.

Menin eilen vetämään bingoa ja kuten arvasin, niin pelaajia ei juurikaan ollut. Tunnistin toki pari, joiden tiesin tulleen varta vasten paikalle ja siksi vedin heidän toiveestaan kaksi kierrosta, jotka eivät maksaneet "talolle" mitään. Paitsi sen kympin, jonka sain itse. Pelaajia oli peräti kuusi, hah.


Sebastianille tiedoksi:
Bertta 1-15
 Iivari 16-30
Niilo 31-45
   Gideon 46-60 
Otto 61-75
😁😁

Tänään tuntuu vähän viileämmältä. Aurinko paistaa kumminkin ohuen pilvipeitteen takaa. Kännykkä näyttää yhdeksäätoista astetta. Viime viikolla ei tainnut olla yhtenäkään päivänä alle kahtakymmentä?

Mikähän siinä on, että minulla tuntuu olevan tapana kerätä päähäni listaa tekemättömistä asioista? Olisi varmasti helpompaa olla tyytyväinen asioihin, jotka on saanut tehtyä?

Olen luvannut mennä tällä viikolla siivoamaan Mamman parvekkeen ja vaihtamaan lakanat. Kai minä siivoan samalla koko asunnon, uskoisin.

Keskiviikkona olen lupautunut menemään tuuraamaan tietovisaan ÄsBaariin. Sitä en ole tehnyt koskaan aiemmin! Oikea vetäjä tekee kysymykset vastauksineen valmiiksi enkä minä mikrofoniin lärpättämistä tietenkään enää pelkää. Hyvin se menee, kunhan teen heti alkuun selväksi, että annetuilla tiedoilla mennään. Jännitän vähän kuitenkin.

Isävainaalle hyvää nimipäivää! 💖

Jospa pistäisin perunat kiehumaan ja tekisin kastikkeen, niin sitten saattaisin ehkä ottaa langat ja puikot hyppysiin... Harmi, että keskeneräiset sukat ovat Omassa Kotona.

*       *       *

EDIT. Vähänkö olen tylsä tuon ruoanlaiton suhteen!? Keitin (lähinnä Tupolle) muutaman perunan... 


Samalla pitkästä aikaa (lähinnä itselleni) basmatiriisiä.

Paistelin sipulia ja punaista suippopaprikaa (taas!) isompina palasina pieniksi pilkottujen jalapeñojen kanssa. Vähän sokeria ja suolaa sekaan. Paistoin aluksi erikseen kanan jauhelihaa, mutta kippasin sen muiden sekaan. Tein kastikkeen, jonka maustoin pippurin lisäksi mango-curry'lla.

Tosi maistuvaa (mahtava jälkipolte!), mutta pitäisi varmaan joskus haastaa itsensä tekemään jotain täysin erilaista?

Keksisittekö jotain uutta kokattavaa äidin luona, kun hän ei syö punaista lihaa? Lohet, sosekeitot sekä broilerin jauhelihat on "niin tehty" jo. En ole perehtynyt kasvisruokiin, mutta kaipaisin sellaisiin (helpohkoja) ohjeita, kiitos! 

Onko teillä suunnitelmia heinäkuulle?