lauantai 17. tammikuuta 2015

Matka- ja Caravan Messuilla 2015

Tulipahan käytyä.


Kävin päivällä saunassa ja meillä oli tarkoitus lähteä sen jälkeen liikkeelle. Kyllähän me lähdimmekin, mutta vasta sitten kun Tuppo heräsi...


Menimme ratikalla messukeskukseen sillä kaduilla on niin jäistä ja liukasta. Ja märkää.


Pääovien ulkopuolella oli jääveistos, joka toivotti tervetulleeksi Porvooseen.


Paikalla oli vähemmän ihmisiä kuin kuvittelin. Tosin nämä kuvat on otettu lähtiessä juuri ennen messujen sulkeutumista.


Minun on pakko myöntää, että petyin tarjontaan. Me lähinnä haahuilimme Tupon kanssa ristiin & rastiin ja täytimme erinäisen määrän messukilpailulappuja. Ja maistelimme muutamia juustoja.


Kuvittelin mennessä, että löytäisimme jotain edullisia tarjouksia, mutta emme törmänneet yhteenkään. 


Ihmettelimme kovasti, ettei siellä ollut ollenkaan Finnmatkojen 'pistettä'. Olin ottanut sen matkalahjakortin varuiksi mukaan, mutta ei sille käyttöä löytynyt. No, ehtiihän tuon jossain vaiheessa.


Olin lukenut facebook'ista, että siellä pitäisi olla kaksi luokkakaveria (töissä) yläasteen ajoilta. Tiesin osastotkin ja kävimme niissä, mutta kumpaankaan en törmännyt. Olisi ollut kiva tavata yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen...


Löysin sentään jotain ostettavaa.


"Nuoruuden lähde" viedään huomenna (tänään) Tupon lapsuuden ystävälle 40-vuotislahjaksi, heh. "Revontuli" lähtee isälle syntymäpäiväpakettiin Lappiin ensi kuun alussa."Vilukissa" päätyy Tupon tyttärille, jotka palelevat aina... Ja nuo kaikki ovat siis teetä (kolme pussia viidellä eurolla).


Meille ostin "Kreikka-kaupasta" Jalopeño Mix'in, mietoja luomu pepperoneja sekä appelsiinimarmeladia.


Ja mustia kalamata oliiveja sekä vihreitä oliiveja (kaikki viisi purkkia yhteensä kahdeksan euroa).


Vartti ennen messujen sulkeutumista poikkesimme caravan-messujen puolella.


Olihan siellä niin hienoja kuin hassujakin matkailuvälineitä.


Jos minä pääsisin valitsemaan, niin tahtoisin mieluummin asuntoauton kuin asuntovaunun. Jälkimmäinen kelpaisi jos sitä ei tarvitsisi liikuttaa. Tunnen muutamia ihmisiä, joilla perävaunu toimii mökkinä ollen paikallaan samassa paikassa koko ajan. 


Kyllähän noin hieno vaunu aina huonon mökin voittaa! Onhan vaunussa se etu, että jos alkaa ympäristö ahdistamaan, niin helpommin tuollaisen vaihtaa miellyttävämpään paikkaan kuin kesämökin. Eikö?!


"Karavaanari on kaikkien kaveri". Jos olisin lapsi ja perheen kanssa liikenteessä, niin kyllä minä tuolla nukkuisin, helposti.


Ainakin parissa asuntoautossa näin tuollaisen "Tupu-Hupu-Lupu"-sänkyratkaisun. "Apus ylin peti", heh heh. :) 

Paluumatkan kävelimme lammikoista ja liukkaudesta piittaamatta. Kotona söin ja lähdin poikkikatkiväsyneenä TheBaariin. Alkuilta oli liiankin hiljainen vaikka 'porukoilla' oli juuri ollut tilipäivä. Vähän ennen puolta yötä paikka täyttyi. Oli mukavaa, että Ystäväni O. tuli myös paikalle miesystävänsä ja muutaman muun tutun kanssa.

Löysin yhden avaimen, mutta avain ei omistajaansa. Puhelin soi juuri kun olimme saaneet viimeiset asiakkaat ulos... 

Luuri: "Mun kaverilla on hävinny lompakko ja avaimet, onks sieltä löytyny?"
Minä: "Hmmm, voitko tarkentaa?" 
Luuri: "Mun kaveri on niin kauhees kännis, odotas.."
Minä: "Niin..?"
Luuri: "No, sillon ainakin ne avaimet ja lompakko hukassa.."
Minä: "Odotas mä tsekkaan...joo yks laukku löytyi. Mikä sen sun kaverin nimi on?"
Luuri: "Venaa mä kysyn... Joo, se on Se ja Se"
Minä: "Okei, on se just tää täällä!" (löysin laukusta kortin samalla nimellä)
Luuri: "Mä kysyn jos toi tulis taksilla hakee sen...mut se on nii kännis"
Minä: "Ei viitsittäis odotella kovin kauaa.."
Luuri: "Joo, mä ymmärrän täysin!"

Puhelin soi uudestaan.

Luuri: "Hei, voisitteks te soittaa taksin ja hoitaa sen tuomaan laukun Siihen ja Siihen baariin?"
Minä: "Okei, mutta anna sun nimi kun taksikuski kuitenkin kysyy sitä?"
Luuri: "Se ja Se" (eli sen kännisen naisen nimi vaikka puhelimessa oli selkeästi joku poika/mies..)

Soitimme taksin ja vein laukun kuskille antaen osoitteen, jonne laukku tulisi viedä. Yritin vielä soittaa numeroon, josta oli soitettu, mutta kerran puhelu katkesi ja sitten ei enää vastannut. Sitten meille riitti, ihan sama. Takki päälle ja kotiin, jossa Tuppo nukkui, nukkuu ja jatkaa nukkumista.

Ulkona tuulee lujaa. Puuskittainen humina saa Stanstan olemaan kiitollinen, ettei olla millään laivalla tällä hetkellä. Kömmin kohta Tupon viereen sillä huomenna (tänään) illalla tulee olla pirteä ja sosiaalinen...

Viikonlopun jatkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!