keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Isätön, mutta Poikani kanssa

Käytiin Pojan kanssa Rovaniemellä.


Ensimmäinen puhelu tuli maanantaina 18. päivä tätä huhtikuuta kahden aikaan. "Nyt kannattais tulla jos vielä haluaa ehtiä", ei ehditty. Kävin kaupassa, passitin Tupon ostosten kanssa kotiin ja kipitin kynsihuoltoon. Kyllä - oli pakko.

Minulla on aina puhelin äänettömällä huollon ajan. Äiti oli soittanut. Soitin takaisin - isä oli nukkunut kymmenen minuuttia aiemmin pois.

Kävin suihkussa, pakkasin reissukamat ja Poika noukki minut laina-auton kyytiin seitsemän aikaan illalla. Auton teippaus herätti kyllä huomiota. Onneksi äiti ei pahastunut sillä hän tietää, että ko. ravintola oli Pojan työpaikka yli neljä vuotta ennen kun se lopetettiin. Ravintola, ei Poika. No, olihan se vähän kornia mennä tuolla autolla kirkkoherranvirastoon ja hautaustoimistoon. Ihan sama.

Onneksi tiet olivat kuivat melkein koko matkan, ja Poika on loistava ammattikuski. Pari kertaa pysähdyttiin matkalla kahville ja kerran Oulun tienoolla Poika nukkui vartin verran.

Parikymmentä kilometriä ennen Rovaniemeä alkoi satamaan. Ensin vettä, sitten räntää ja lopuksi valtavia lumihiutaleita. Autossa oli kitkarenkaat alla, mutta onneksi matkaa oli enää vähän.

Äiti-ressu tuli meitä pihalle (kuuden aikaan aamulla) vastaan ulko-ovien ollessa vielä lukossa. Reppana käveli ihan outoa kautta ja oli ottanut kotiavaimen sijaan polkupyöränsä avaimen taskuun. Piti soittaa huoltomies avaamaan ovi, mutta samalla saimme välitettyä pyynnön lipun laittamisesta puolitankoon.

Yhteisestä sopimuksesta emme tehneet 'mitään' tiistaina. Suunnittelimme vain ohjelman keskiviikolle ja silloin sitä hommaa kyllä riitti! Aloitettiin kirkkoherranvirastosta; saatiin toivottu päivä ja aika siunaustilaisuudelle. Ja pappi, joka on jo eläkkeellä, mutta tulee silti. Tuttu minullekin nuoruuden partiovuosilta.

Sitten ajettiin kauppakeskukseen hakemaan äidille tullut paketti. Samalla Poika vei kellonsa patterinvaihtoon - sekin kunnioitti näemmä vaarin poislähtöä... Kukkalähetyksiä tuli neljä. Kauniita kimppuja. Neliosainen kukkapöytä on isän tekemä. Minulla on samanlainen.

Sitten ajoimme Lapin keskussairaalaan katsomaan isää. En ole koskaan ennen nähnyt vainajaa. Oli se tiukka paikka! Onneksi Poika piti minusta kiinni. Isä oli laitettu nätisti; niin sileät posketkin. Äiti oli edelleen sokkitilassa ja sanoi, että voisi vaikka tanssia isälle.

Siis isällähän oli eturauhassyöpä, joka oli levinnyt luustoon. Kaksi viikkoa sitten (11.4.) isä oli viety sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi. Tasan kaksi viikkoa isä jaksoi sinnitellä ja nukkui pois 18.4. Äiti oli vierellä, lauloi tuutulauluja ja luki Isä meidän-rukouksen. Piti kädestä kiinni, pyysi hellittämään ja kertoi, että hänestä kyllä pidetään huolta. Isä oli hengittänyt hitaasti kaksi kertaa ja nukkunut sitten rauhallisesti pois.

Matkamme jatkui hautaustoimistoon. Enpä ole sellaisessakaan ennen asioinut. Jotenkin kaikki vaan loksahti ihmeen vaivattomasti oikein. Valitsimme kuvan arkun yhteisellä päätöksellä. Isä kun tykkäsi askarrella kaikenlaista vaaleasta puusta.

Teki mm. rukinlapoja, naulakoita, peilinkehyksiä ja kelloja kaivertamalla. Siksi tuo arkku kaiverruksineen oli helppo valita. Isä tuhkataan omasta toiveestaan ja äiti valitsi (avustuksellamme) mieluisen uurnan.

Uurna korostaa isän metsähenkisyyttä; hän harrasti suunnistusta ja marjasti paljon. Uurna sopii kirjahyllyyn - on kiva katsella, mutta ei liikaa hypi silmille.

Keskiviikkona vielä peruimme lehtiä, suljimme isän puhelinliittymän ja kaikkea muuta. Minä ostin broileria, tein ruoan ja sain äidinkin syömään. Illalla kävimme Poikani kanssa keilahallilla varmistamassa, että isä oli tyhjentänyt pallonsa kaapista. Senkin oli itse hoitanut. (Samalla saimme viestitettyä vaivihkaa isän keilakavereille poismenosta)

Imuroin ja pesin lattiat kotona.

Nukuimme Poikani kanssa vanhempieni aviovuoteessa. Minä isän paikalla. Ensin jännitti, mutta sitten sanoin itselleni, etten ole isää pelännyt ennenkään. Miksi muka nyt?

Torstaille oli varattu kirkosta aika, jolloin menimme kuuntelemaan kuolinkellot. Sekin oli aika vaikea paikka. Itketti.

Rovaniemen kirkon alttarifresko on valtavan suuri. Olen tuijotellut sitä lapsuuden joulukirkoissa, ripille päästessä ja kuoron kanssa laulellessa. Nyt tuijotin vasemmassa laidassa morsiamen takana seisovaa miestä - kuin isä! Poislähtiessä lahjoitin lähetystyöhön kaksi euroa, joilla saimme äidin kanssa kynttilät sytytettäväksemme.

Kotona tein vielä ruoan ja katsoin, että äitikin söi. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme paluumatkalle sillä Pojan oli palautettava auto perjantaina. Alkumatkasta satoi vähän, mutta loppumatkan paistoi aurinko. Vasemmalla näkyi mustia pilviä, mutta tuntui kuin isä olisi käskenyt niiden pysyä siellä ja antaa Pojalle paremmat ajo-olosuhteet...

Vaikka olen tavallaan surusta tyhjä ja äidistä huolissani, niin tuli hyvä mieli kun saimme Poikani kanssa hoidettua niin hyvin ja paljon asioita Rovaniemellä!

Samalla hankin jo Tupolle ja itselleni lentoliput torstaille, kaksi yötä kodin lähellä matkustajakodissa (aamiaisineen) sekä Onnibussi-liput lauantaille. Kaikki on maksettu. Isä siunataan perjantaina. Minä hoidan Poikani siskon kanssa kahvituksen (porovoileipäkakku ja hedelmäkakku tuodaan torstai-iltana kylmäkellariin) ja Pojan siskon äiti pitää huolen äidistäni. Kaikki hoituu!

Eräs ystävätär kävi eilen meillä kotona värjäämässä ja leikkaamassa hiukseni. Väri on hyvä, mutta hiusten lyhyyteen menee aikaa totutella. Samalla hän toi minulle mustat suorat housut ja ne sopivat täydellisesti. Samalla sain pitkän villakangastakin lainaksi. PitäISI kyllä hankkia joitain "must-vaatteita" tilaisuuksia varten, ettei aina joutuisi hätäilemään niiden vuoksi. On minulla hautajaismekko kesäksi, mutta ei vaatteita näille keleille. (Nyt onneksi on!)

Tänään pakkaan ensin omat tavarani huomista lähtöä varten. Sitten käymme Tupon kanssa iltapäivänäytöksessä leffassa sillä yhdet liput vanhenevat juuri hautajaispäivänä. Haluan hyödyntää liput, koska olen "tienannut" ne olemalla avustajana 'Downshiftaajissa'. 

Samalla viettänemme etukäteen Tupon ja minun, meidän viisivuotispäivää, joka sattuu olemaan juuri isän siunauspäivä. Ehkä sen voi kuvitella niin, että "isä antaa siunauksen meidän suhteelle"? Haluan ajatella niin.

Lupasin mennä leffan jälkeen käymään Mammalla kun pitää viedä joku paketti postiin. On kyllä päivät sekaisin, mutta a.) Tappara voitti mestaruuden ja b.) lentokentällä pitää olla huomenna torstaina puolen päivän aikaan. Poika ja hänen siskonsa lentävät samalla lennolla.

Nukkuakin pitäisi (kai), mutta nyt (puoli seitsemän aamulla) ei muka nukuta...

Kyllä tämä tästä, kuten äitini tapaa sanoa.

6 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!