keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Tunteiden vuoristorataa

Pari viime päivää tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan.


Ensin oli se ilo veikkausvoitoista, joiden avulla saimme maksettua varausmaksun reissuun. Samana iltana tapasimme Ystävättäreni, joka on sairastunut erittäin vakavasti. Hatunnosto lady'lle asenteesta ja ihmeellisen tasapainoisesta suhtautumisestaan tilaansa/tilanteeseensa! Taustalla tuntuu kuitenkin pelkoa, totta kai. Ja minä tunneihmisenä herkistelen.

Tapaamisen aikana soitti äiti: isä oli viety ambulanssilla sairaalaan kun jalat eivät kantaneet ollenkaan. Keuhkokuume, mikä ei ole kenellekään helppo juttu, saati isälle, joka sairastaa syöpää. Pelko ja suru!!! Soitin isälle tänään sairaalaan enkä meinannut saada puheesta selvää. (äiti sanoi, että se johtuu lääkkeiden aiheuttamasta kuivasta suusta) Vain sen, että välillä ruoka maistuu, välillä ei. Toivotin pikaista paranemista, voimia ja jaksamista. Isä ei jaksanut puhua kauaa.

Perään soitin äidille. Olen hänestäkin huolissaan! Onhan molemmilla jo ikääkin reippaasti, silti. Äiti on sellainen pärjääjätyyppi, ettei näytä tunteitaan eikä juurikaan pyydä apua. "Hommat hoituu kun on pakko - ei tässä mitään." Muistaako hän syödä ja huolehtia itsestään?

Eilen oli edesmenneen parhaan Ystäväni Heidin muistopäivä. Siitä on neljä vuotta kun hänet haudattiin. Sytytin kynttilän. *olet mielessäni aina*

Olen lupautunut menemään tänään illalla Mammalle avuksi. Hänellä on meno naapurirappuun taloyhtiön kokoukseen. Nainen tarvitsee (henkistä) tukea liikkumiseen ja (ovien avaamis-)apua. Minä ajattelin ottaa langat ja puikot mukaan; kudon sukkaa kokouksen ajan Mamman luona ja menen soitosta vastaan kokouksen päätyttyä.

Maha kurisee eli on aika alkaa kokkailemaan. Teen Tupolle ja itselleni broileripastaa. Ajattelin tekaista samalla "sitä-sun-tätä"-piirakan, josta vien osan Mammalle. Tällä kertaa valmispohjataikinasta. Mukaan tulee ainakin tonnikalaa, punasipulia, tomaattia ja mitä lie löytyy. (Lisään kuvan valmiista piirakasta kunhan se tulee uunista..)

EDIT. Piirakasta (joka on juuri nyt uunissa) tulee erillinen postaus.

ONNEKSI loppuviikolle ei (kai) ole mitään muuta ohjelmaa kuin kutomista ja parvekkeen raivauksen aloittamista.

Ja onneksi kevätaurinko pilkahtelee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!