perjantai 17. kesäkuuta 2016

Hyvästi isä!

Isän tuhkat siroteltiin mereen 07.06.2016.


Olimme juuri palanneet Kreikan reissusta. Ehdimme olla kotona tunnin ennen kun Pojan siskon äiti, Poika ja minun äitini tulivat hakemaan meidät. Ajoimme Piritan rantaan ja ehdimme juoda kahvit odotellessamme. Helsingin hautauspalvelun vene nouti meidät rannasta.

Ajoimme aurinkoisessa säässä Abrahaminluodon kärkeen, jossa tuhkat saa laskea ilman erillistä lupaa, joka yleensä asiaan vaaditaan. Paikka sijaitsee aika lähellä Suomenlinnaa.

Kuvassa lipun alla tuhkat ja terälehdet.

Kippari oli loistava samoin kuin nainen, joka opasti kaikessa. Poikani laski äitini pyynnöstä isän tuhkat opastetulla tavalla ja me muut heitimme mereen äidin hankkimat valkoiset kukan terälehdet. Sain hysteerisen itkukohtauksen. Sattui! Äiti vain hymyili väsyneesti.

Kuten jo kerroin, niin heitin Tallinnasta palatessa isälle kukan Suomenlahteen.

Pakko mainita tässä, että tuo kukkanen maksoi Tallinnassa euron. Ostin Pojan siskolle valmistujaisruusun, yhden, ja se maksoi Suomessa 9,50 euroa. Hurjaa!

Ikävä isää!

2 kommenttia:

  1. Täällä Kotkassa on tuhkan sirotteleminen mereen myös aika yleistä. Minun tietääkseni täällä ei ole millään hautaustoimistolla venettä tilattavaksi, mutta kotkalaisilla on omia veneitä ja useita veneyrittäjiä, joilta tilaus onnistuu. Lisäksi täällä on Katariinan meripuiston rannassa ihan virallinen tuhkan sirottelupaikka.
    Tietysti sinulla on ikävä isää. Aika auttaa siinä asiassa, ikävä helpottaa ja mieleen päällimmäisiksi nousevat muistot. Aikooko äitisi jäädä asumaan pohjoiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marjatta!
      Minusta oli niin kiva, että isän tuhkat siroteltiin mereen. Näin isää voi muistaa jokaisella Suomenlahden rannalla. Infoa etsiessä kyllä hämmästyin, kuinka tarkkaan se sirottelu on luvanvaraista. Onneksi Helsingistä löytyi paikka, jonne ei tarvinnut hakea erikseen lupaa. Meilläkin olisi ollut kavereilla vene, mutta...
      Kiitos Kotka-muistutuksesta! Olen luvannut tulla Kotkaan kesällä Poikani kanssa ja sitten käymme veljeni kyydillä Ylämaalla tätimme luona. Emme ole tavanneet yli kolmeenkymmenneen vuoteen.
      Olemme puhuneet äidille, että hankkisi asunnon lähempää meitä. Kestänee jonkin aikaa. Ymmärrettävästi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!