perjantai 29. syyskuuta 2017

Eipä huoli helpota...

Yritin juuri soittaa, mutta äidin puhelin on kiinni..!?


Äiti lupasi soittaa illalla, mutta ei soittanut. En kehdannut itse soittaa, kun ajattelin, että takana oli raskas päivä tutkimuksineen. Yritin juuri soittaa, mutta "valitsemaanne numeroon ei saada juuri nyt yhteyttä". MITÄ? Huoli kasvaa. Yritän sanoa itselleni, että ehkä äiti ei ole huomannut ottaa puhelimen laturia mukaan? Eikä kysyä osastolta latausmahdollisuutta? Tai mitä? Apua...

Sain eilen hermostuksissani vaihdettua lakanat ja pestyä kaksi koneellista pyykkiä. Imuroin ja kokkasin. Tein ensimmäistä kertaa härkkiksestä kastiketta ja siitä tuli hyvää. Tein myös pian vanhenevista lihapullista kastikkeen chili-tomaattisoseella ja hyvää siitäkin tuli. Syötiin keitettyjen perunoiden kera. Tiskasin. Ja kävin suihkussa.

Sain hammasta purren pääteltyä valmiit sukat. On se vaan niin keljua hommaa...

NO NIIN, sain Pojan siskon äidin (Gun) kiinni. Tai siis hän soitti. Äiti onkin siirretty eri terveyskeskukseen mikä on hyvä homma, ettei siihen samaan missä isävainaa oli puolitoista vuotta sitten. Kokeista ja kuvista ei ole löytynyt mitään hälyyttävää, hyvä. Joutuu nyt olemaan katetrin kanssa hoidossa neljästä kuuteen vuorokautta.

Mietittiin Gun'in kanssa, että ongelma taitaa olla psyykkistä. Äiti suree isää ja kaipaa kovasti hänen luokseen. Äiti on aina reagoinut vatsallaan. Vuodenaikojen vaihtuminen luo lisää stressiä, kun muistaa "mitä isällä oli tapana tehdä tähän aikaan". Äitihän juuri suri sitäkin, että joutui ostamaan marjat torilta. Ennen kävivät isän kanssa yhdessä keräämässä ne metsistä.

Eräs rovaniemeläinen Ystävätär, joka asuu myös Helsingissä, kirjoitti juuri todella kauniisti: "Ja kun ei sitä toisen ikävää voi oikein millään lievittää. Kukaan, ei edes omat lapset korvaa sitä menetettyä elämänkumppania. Niinhän se on että edesmenneellä on jo kaikki hyvin, mutta jälkeenjääneillä on sitten pitkään suuri suru ja vielä suurempi ikävä." *sydän*

Gun oli tarjoutunut lähtemään välittömästi Rovaniemelle, mutta äiti oli estänyt. Toivoo ennemmin seuraa paikalle kotiutuessaan sairaalasta. Gun menee ensi viikolla. Hyvä niin. Odottelen, että äiti soittaa. Jos ei, niin soitan itse osastolle illalla.

Niin, nuo turkoosit sukat jäävät itselle. Oli ne jäämässä muutenkin, mutta virheen huomattuani asia varmistui...

Nämä kaksi paria tilattiin teemalla "yksivuotis hääpäivälahjasukat". Naisen sukkiin toivottiin oranssia ja pinkkiä, miehen sukkiin sinistä ja armeijan vihreää. Yhdistäväksi tekijäksi tein molempien toiseen sukkaan punaiset ja toiseen siniset sydänkuviot. Itse en ole oikein tyytyväinen, mutta toivottavasti kelpaa tilaajalle ja saajille.

Aurinko paistaa ja on kirpsakka syyssää ('syyssää' näyttää kirjoitettuna hassulta..). Olen lipittänyt jo kolme mukillista kahvia. Taidan pukea ja lähteä vähän nuuhkimaan ilmaa. Jaksaa sitten kutoa. Aloin tekemään keväällä ostamaani talvitakkiin sopivia säärystimiä; punaista, harmaata ja valkoista. Kauniisti kirjoittanut Ystävätär teki juuri ensimmäisen joululahjatilauksen ja pyysi tekemään kolmet sukat pukinkonttiin. Minähän teen.

Aurinkoista alkavaa syysviikonloppua!

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!