lauantai 28. lokakuuta 2017

Mieliala nollasta ylöspäin

Istuin äsken parvekkeella tupakalla ja pohdin...


Koska mielialani on selkeästi negatiivisemmalla lohkolla, niin yritin miettiä positiivisia asioita. Ensin kuitenkin kerron syyn, eikun syyt negatiiviseen mielialaan. Ensinnäkin tuo sää ulkona; sataa vettä, maa on harmaan-valkoinen ja sohjoinen. Suomi 100 kauneimmillaan? Not. 

Eilen tuli vuosi siitä kun ystäväni Outi menehtyi useaan syöpään. Nopeasti, ja vain vähän yli viisikymppisenä. Huomenna olisi ex-vuokralaisen 75-vuotis syntymäpäivä, mutta rakas mies menehtyi puolitoista vuotta (7.5.2016) sitten. Isäni menehtyi hetkeä aiemmin.

Eilen aamulla näin tulevan talven ensimmäiset jääpuikot. Nyt jo? Ja jo nyt katoilta putoili kovaa sohjoista jäätä. Yäh.

Sitten niihin positiivisiin ajatuksiin, jotka tänään tässä keksin...

Tuppo.
Ihmemies kun kestää ja jaksaa minua jo seitsemättä vuotta. Olen itsestäni ylpeä, sillä ei mene päivääkään ilman, että halaisin/taputtaisin/suukottelisin. Nostan hattua hänen kärsivällisyydelleen!


Äiti.
On vielä olemassa. Voi olla hieman karkeaa sanoa noin, mutta tottahan se on. Olen hänestä kiitollinen. Jotenkin jännittää mennä ensi kuussa hänen luokseen. NYT pitäisi muistaa kysyä kaikkea kun vielä voi. Meillä ei välttämättä ole enää kauaa mahdollisuutta jutella. Äiti on aikalailla luovuttanut.


Poika.
Pojastani on kasvanut komea, kiltti ja hyväkäytöksinen nuori mies, joka täyttää ensi kuussa kolmekymmentä vuotta. Tähän mainitakoon samalla pojanpoika Bee. Ja Pojan avovaimokin on todella kiva likka.


Langat.
Hassua, että ne tuli seuraavaksi mieleen? Mutta kuitenkin... Vaikka en ostaisi vuoteen lankoja, niin ne ei loppuisi.

Yksitoista vuotta.
Maanantaina tulee tasan yksitoista vuotta kun käytin viimeisen kerran amfetamiinia. En todellakaan väitä, etteikö koskaan tekisi mieli. Tekee varmaan satunnaisesti koko loppu elämäni, mutta tiedän, etten sorru koskaan enää. Hyvä niin.


Ystävät.
Muutaman viime vuoden aikana ystävyys muutamiin on syventynyt huomattavasti. En tiedä, onko se ikä vai yhdessä koetut vuodet. Nautin heistä.

Se siitä.

Seuraavaa sukkaa pukkaa ja tänään sain lapastilauksen. Kiva tehdä välillä muutakin kuin sukkia.

Tuli vähän parempi mieli. Ja Tuppokin heräsi, halaus. Sain eilen kilon verran siivutettuja punasipuleita. Ne haisee jääkaapissa. Kävin eilen ostamassa omenaviinietikkaa ja meinaan (ensimmäistä kertaa ikinä) säilöä ne sipulit. Tiskipöydälle on kertynyt iso kasa pestäviä astioita. Eikun tiskaamaan ja sitten tekemään ruokaa. Touhuaminen on hyvää mielen terapiaa, eikö?

Telkkarissa on meneillään talven ensimmäiset hiihtokisat...

Ensi yönä siirretään kelloja tunti juhannukseen päin.

Heipä hei!

2 kommenttia:

  1. Juuri noin on aina silloin tällöin tehtäväkin eli listattava positiivisia asioita omassa elämässä. Se auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärryksestä, Marjatta!
      Noiden asioiden listaaminen helpotti...

      Poista

Kiitos kommentistasi!