maanantai 13. marraskuuta 2017

Puuhastelua Rovaniemellä

Ei me juurikaan paikoillamme siellä oltu...


Äidillä oli jo lista hommista valmiina mennessämme. Oli lamppujen hankintaa ja niiden vaihtamista. Yhdet jouluvalot oli hukassa "varmassa tallessa" eikä niitä löytynyt vaikka kuinka etsittiin.  Käytiin Tupon kanssa ostamassa uudet, jotka osoittautui liian lyhyiksi. Niinpä toimme ne mukanamme omalle parvekkeelle (loppuun palaneiden tilalle).

Käytiin äidin kanssa torstaina silmälääkärin jälkeen ostamassa uudet. Tuppo asensi ne parvekkeelle ja samalla isävainaan tekemä himmeli pääsi paikalleen.

Komeasti ne loistaa. Samalla ostettiin "työhuoneen" ikkunalle uusi kynttelikkö hajonneen tilalle. Virittelin sen paikalleen niin, että se näkyy ulos.

Kuvassa vasemmalla näkyy uusi sisä-/ulkolämpömittari, joka oli myös listalla. Tuppo asensi sen toimintaan.
 
Yhtenä päivänä tyhjensimme Tupon kanssa pakastearkun, sulatin ja pesin sen. Samalla tuli poistettua liian vanhat pakasteet ja pussitettua samat marjat omiin pusseihin. Tuli isot kassit mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Hillojakin oli pienempi pussillinen. Nyt äiti löytää ne helpommin.

Arkun yläosan koreihin laitoimme toiseen leivät ja pullat, toiseen ruoan valmistukseen tulevat tuotteet. Arkun 'sivulokeroon' pääsivät kaikki valmisruoat. Samalla Tuppo vaihtoi ostamamme polttimon hajonneen tilalle.

Ensimmäisenä päivänä siivosin yhden lipaston neljä laatikkoa. Paristot samaan paikkaan jne. Toisena päivänä käytiin pesemässä lakana- ja pyyhepyykkiä sekä täkki ja iso päiväpeitto. Haettiin himmelit kellarista, suihkuttelin ne ja Tuppo ripusti ne paikoilleen. Ruoat tein joka päivä.

Torstaina päivänä vaihdoin äidin kestokatetriin laput ja teipit sekä tottakai puhdistin sen. Ei ehkä kovin mieluisaa puuhaa minulle, mutta hoidin kunnialla. Samalla huuhdoin hänen korvansa ja laitoin silmiin tipat. Voi äiti-ressu.

Illalla Tuppo lähti yksin Rovaniemen taidemuseo Korundi'in kun siellä oli avoimet ovet. Minä jäin juttelemaan äidin kanssa ja tapasimme Tupon kanssa myöhemmin majapaikassa. Mies oli hyvin tyytyväinen museoreissuunsa. (Lisään ehkä pari hänen kuvaansa tähän myöhemmin..)

Perjantaina iltapäivällä äiti ja Tuppo lähtivät kaksin taksilla Arktikum'iin. Tiesin, että he ovat poissa kaksi tuntia sillä paluutaksi tilattiin samalla. Museoreissun aikana minä imuroin ja pesin lattiat. Keitin Lapin puikulaperunoita ja tein jauhetusta broilerista kastikkeen. Valion uusi kerma, sitruuna & pippuri, sopi ruokaan loistavasti. Kaikki oli valmiina kun tyytyväinen kaksikko palasi.

Perjantai-iltana, pari tuntia ennen lentokentälle lähtöä, kävelimme Tupon kanssa reilun kilometrin Prismaan. Siitä tuli napakymppireissu: äiti sai hoitoainetta (huomasin, että se oli päässyt loppumaan), minä Suomi-sinistä sukkalankaa, äiti kaipaamansa kasvilampun (joka oli listalla, ja jolla on vuoden takuu!?) ja lisäksi ostimme ihanaksi todettua porkkanarieskaa niin äidille kuin meillekin mukaan.

Kukkalamppu kruunasi "työlistan" ja kaikki hommat tuli hoidettua!

Istuttiin vielä Prismasta palattuamme ja kukkalampun asennettuamme (lamppuvastaava Tuppo) kahville. Kesken kahvittelun soi puhelin ja kuskimme ilmoitti olevansa puoli tuntia etuajassa paikalla. Ei suostunut tulemaan kahville vaikka pyysin. Joimme kahvit loppuun, nappasimme valmiiksi pakatut laukkumme ja hyvästelimme nuoruuden kotini. Äiti lähti saattamaan ulos ja morjenstamaan kuskiamme.

Lähtöhalaukset olivat lämpimät, kaihoisat, hieman surulliset, mutta hyvämieliset. Paljon hyvää saatiin aikaan ja siitä hyvä mieli. Nyt äidillä käy kodinhoitaja yksityisen firman kautta ja se palvelu tuntuu toimivan. Kodinhoitaja-Sinin pomo pitää meidät "etelän asukkaat" ajantasalla sähköpostiringin kautta. Tuntuu hyvälle.

Kyllä äiti oli tyytyväinen ja pärjää taas.

2 kommenttia:

  1. Teillä on ollut tosi tehokas visiitti. Kiva, että kaikki meni niinkuin oli tarkoituskin. Ja tuo, että saatte tilannetietoa kodinhoitajan toimesta on hieno juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli ja siitä tuli todella hyvä mieli!
      Yksityinen kotipalvelu on juuri sitä mitä äidilleni sydämestäni suon. Ei tavitse jännittää hoituuko hommat vai ei. Lupasivat jopa leipoa. Ja heidän vahva pointti on olla äidille 'apukäsinä' muutenkin. Seurana myös. Ihan parasta!!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!