tiistai 14. marraskuuta 2017

Rovaniemen tuliaisia

Jotain tuli laukussa mukana Lapista.


Oltiin siis torstaina äidin kanssa keskustassa silmälääkärissä. Silmien paineet olivat laskeneet hieman ja tippojen määrä pysyy samana. Lääkäri kirjoitti uudet reseptit valmiiksi, ettei tipat pääse loppumaan. Valitettavasti on hyvin todennäköistä, että äiti menettää näön oikeasta silmästä. Se on se sama silmä, jossa kaihileikkaus ei onnistunut kuten piti. Äiti on reipas ja totesi, että yhdellä silmällä pärjää. *surullista*

Keskustassa äiti halusi viedä minut lankakauppaan, Vallaton Villa. Olemme käyneet siellä yhdessä ennenkin. Äiti sanoi, että 'ota mitä tarvitset' ja hän ostaa ne minulle joululahjaksi. Maltoin mieleni lankojen suhteen sillä ne eivät tuossa kaupassa ole halvimmasta päästä. Valitsin kulmikkaat puikot, jollaiset äiti on ostanut minulle sieltä ennenkin. Tykkään kutoa niillä ja nyt sain ohuemmat. Valitsin myös palmikkopuikot, jollaisia minulla ei ennestään ole. Äiti itse laittoi mukaan parsinneuloja sekä rullamitan. Kiitos äiti!

Omasta kaapistaan äiti antoi Pentikin Enkeli karuselli-kynttelikön. Pitääkin ostaa tuohon sopivia, isompia lämpökynttilöitä jos ottaa tuon jouluna käyttöön.

Sain myös pienen kauniin liinan. Olkitontun muistan jo lapsuudesta. Sain ripustaa sen aina joulukuuseen. Tonttu on kotoisin Kautokeinosta - se lukee kauhassa. Ikää tontulla taitaa olla jopa enemmän kuin minulla...

Sain valita toisen isävainaan kahdesta palkintopytystä. Toki niitä on kymmeniä ja kymmeniä, mutta äiti oli valinnut kaksi, joista toisen sain. Ensimmäinen palkinto on voitettu RSAP-hiihdosta (en löytänyt selitystä mikä kisa mahtaa olla kyseessä) sarjassa 'yli 45 v'. Ikää pytyllä lienee reippaasti yli neljäkymmentä vuotta.

Tätä pientä vanhaa nukkekannua olen himoinnut pitkään ja nyt äiti omasta aloitteestaan antoi sen minulle. Pitää vielä kysyä tarkennusta kannun historiaan ja palaan kertomaan sen kuultuani.

Pakkasin kannun huolellisesti t-paidan sisään. Hassua, että laukkuni haluttiin avata lentokentällä ja juuri kannu sekä seuraavan kuvan esine kiinnostivat tullimiestä. Sain pakata ne itse takaisin, onneksi.

Pienen viikinkilaivan muistan olleen jo lapsuudessani esillä kirjahyllyssä. Äiti ja isä ovat ostaneet sen Norjasta matkamuistoksi 'ennen minua'. Laiva on valmistettu jostain tinan kaltaisesta materiaalista ja on painava. Ja siis vanha. Ja hieno.

Kivoja muistoja.

6 kommenttia:

  1. Itse hommatut matkamuistot on mukavia (tai lapsuuden kodista saadut) mutta en oikein koskaan ole käsittänyt toisten reissuista tuomia matkamuistoja. Mekin ollaan saatu pojille jos jonkinmoista t-paitaa. Mm. Kiinan muuri, Australia, Itävalta jne. Jos olisivat nättejä, niin ok. Mutta kun eivät ole edes hienoja. Ja jos jonkinmoista esinettä toisten reissuista. En vaan ymmärrä. Olenkin miettinyt mitä ihmettä niillä tekisi. Meillä on kaikki kaapit ja laatikot täynnä tavaraa. Noista tahtoisi päästä eroon. :( Mutta kun ei roskiinkaan viitsisi laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kaksipiippuinen juttu nuo tuliaiset...
      Me ollaan Tupon kanssa tuotu reissuiltamme lähinnä ns. käyttötavaraa kuten saippuaa, (mehiläisvaha-)kynttilöitä, teetä ja sen sellaista. Mieleen muistuu käsipyyhe äidille Kreikasta. Pojanpoika Beelle toin viimeksi t-paidan (EI mikään Kreikka-paita varsinaisesti) ja varvastossut. Käyttötavaraa nekin.
      Juuri sunnuntaina saatiin Tupon tyttäreltä jääkaappimagneetti. Toi Roomasta. Minusta on mukavaa kun likat ovat nyt ottaneet tavaksi tuoda sellaisen.
      Mutta joo, jos tavarat eivät ole käyttöön, niin jäävät tukkeeksi laatikoihin. Totta.

      Poista
    2. Tarkoitan nimenomaan koriste-esineitä ja turistikrääsää. Käyttötavarat on mahtavia ja syötävät tuliaiset. :)

      Poista
    3. Totta. Koriste-esineet on hanurista paitsi just tuollaiset, jotka sain äidiltä. Niillä on mullekin tunnearvoa, koska muistan ne lapsuudestani.

      Poista
  2. Availeeko ne laukkuja nykyään kotimaan lennoillakin?! Hyvä, että kannu ja muutkin tavarat tulivat ehjinä perille. Onko kannu Arabian vanhoja lasten astioita? On se sievä. Ja tuo olkitonttu on arvokas jo ihan muistoarvonsa takia.
    Tuliaisina en ole minäkään koskaan tuonut koriste-esineitä tai ns. matkamuistoja vaan aina käyttötavaraa, syötävää tai juotavaa. Eri asiahan on sitten jos kerää jotakin niinkuin sinä jääkaappimagneetteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näemmä availee..!
      Kannu ei ole Arabiaa. Kysyin nyt illalla äidiltä kannusta, mutta ei hänkään muista mistä se on. Ainoastaan, että se on ollut heillä jo silloin kun äiti oli pikkutyttö. Näin kerran samanlaisen kannun jossain "antiikkia antiikkia"-ohjelmassa tai vastaavassa.
      Olkitonttu on tärkeä muisto lapsuudesta.
      Samaan tyyliin olen tuliaiset Tupon kanssa tuonut. Likoille mm. pähkinöitä, äideille saippuaa ja teetä.
      Jääkaappimagneetteja alkaa olla jo paljon...

      Poista

Kiitos kommentistasi!