torstai 14. joulukuuta 2017

Masennuksen selätystä

Olen sentään saanut 'jotain' aikaiseksi, jee.


Meinasin todella alkaa kärsimään jostain kummallisesta joulua edeltävästä masennuksesta. Aika pitkälti itse aiheutettuna, silti. Mutta tiistaina sain otettua itseäni niskasta kiinni ja muutamia asioita hoidettua. 

Tuppo hoiti pitkään karjuneen tiskivuoren ja minä pesin koneellisen pyykkiä. Laitettiin jouluvalot parvekkeen kaiteelle. Kirjoitettiin kaksitoista joulukorttia, joihin Tuppo osti merkit ja vei ne postiin. Samalla lähti yksi yllätyspaketti, josta kerron, kunhan olen saanut tiedon, että se on mennyt perille.

Kahlasin räntäsateessa ja sohjossa Kelaan. Olisi pitänyt tajuta laittaa kumpparit, mutta ei. Kastuin nivusia myöten. Loppumatkasta en enää loikkinut lammikoiden yli vaan loiskuttelin niiden läpi. Lits-läts.

Pyykit, tiskit, jouluvalot, Kela ja postit siis hoidettu.

Toiseksi viimeisten "pakko ennen joulua"-sukkien molemmat varret ja kantapäät ovat valmiina, ja ensimmäisestä sukasta puolet jalkaterästä. Eiköhän ne ole huomenna valmiit. Sitten on enää yhdet sukat, jotka olen luvannut valmiiksi ennen joulua.

Äidin ja Mamman paketit on vielä ostamatta ja postittamatta...

Tänä aamuna, nukuttuani vain muutaman tunnin, menin rautatieasemalle Liskonaista vastaan. Tassuteltiin Kampin ostoskeskukseen, käytiin kahvilla ja saatoin ystävän oikeaan bussiin. Ihan sisälle asti. (Huomenna sataa kuulemma lunta, mutta..) iltapäivällä paistoi aurinko!
  

On puolitoista viikkoa jouluun...

2 kommenttia:

  1. Pimeys ja jatkuvat sadekelit vievät voimia meiltä jokaiselta. Onneksi viikon päästä ollaan talvipäivän seisauksessa ja sitten alkavat taas päivät pitenemään ja valo lisääntymään. Sitä kohti siis! Ihan oikeasti saisi kyllä tänne etelärannikollekin tulla talvi vaikka vaan muutamaksi viikoksi. Ja hei, kyllä me joulusta selvitään, ihan vankalla rutiinilla. Yhtään mitään ei ole pakko tehdä, paitsi sun kutoa loppuun ne lupaamasi sukat, mutta rutiinillahan sekin. Muuten ollaan ja toimitaan just niin kuin tuntuu mukavalta. Eikö niin?!
    Toivottavasti Liskonaisella on kaikki hyvin!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeys, mustuus, harmaus, loska, paska, vesi... Syö todellakin päätä! Tulisi ja olisi lunta edes hetken kuin jouluna 2012!?
      Mutta kiitos Marjatta ihanasta viestistäsi!!!
      Liskis matkasi viiden päivän reissulle saattaamaan äitinsä haudan lepoon. Oli raskaasta reissusta huolimatta muuten ihan reippaalla mielellä. (tai sitten näytteli niin?) Junamatka oli ollut hankala kaikkien haju- ja partavesi-ihmisten vuoksi.
      Kirjoitan pikaiseen tänne blogiin ja sitten aloitan ne "viimeiset" sukat...

      Poista

Kiitos kommentistasi!