tiistai 9. tammikuuta 2018

Aikaisin aamulla

Kello on vähän yli VIISI aamulla!?


Kyllä minä jo nukuinkin muutaman tunnin, mutta en keksi miksi ponkaisin pirteänä ylös ennen kahta. Outoa. Nyt sitten mietin menisinkö takaisin nukkumaan vai odottaisinko, että kello tulisi puoli seitsemän ja voisin lähteä hoitamaan 'yhden jutun'. Se ei ole pakollinen. Naputtelen näitä näppäimiä odotellessa...

Vaikka minä olen (muka) niin päättänyt, etten hanki yhtään lisää lankaa, niin Tuppo yllätti. Hän oli saanut jonkun tilauksen mukana viiden euron alennuskupongin Adlibrikselle ja halusi käyttää sen. Itse ehdotti ja tilasi kuvan langat. Halvaksi (alle kaksi euroa kerä) nuo tuli. Minun "mokani" oli se, etten katsonut kunnolla: nuo eivät sovellu sukkiin. Pitää (SAA!) keksiä jotain muuta...

Sain valmiiksi vuoden ensimmäiset sukat. Poika kävi ne jo noukkimassa ja vei avopuolisolleen, joka kiitteli viestillä ja kertoi, että ne olivat sopivat. Nyt valmistumassa on Tupon vanhimmalle tyttärelle sukat. Ensimmäinen on valmis.

Kaali-kurpitsa salaatti on uusi tuttavuus, joka oli todellakin minun makuuni! Tuppo ei niin tuollaisista välitä.

Ja eilen möivät S-marketissa kuvan marmeladeja 0,10 euroa kappale. Maltoin mieleni ja ostin vain kaksi kumpaakin. Erilaisia glögejä sai viidelläkymmenellä sentillä. Saatan hakea vielä tänään lisää kun käyn ostamassa noita eräälle liikuntarajoitteiselle naiselle... Hänelle lupasin raahata myös kinkun sillä ne maksavat nyt alle kaksi euroa kilo.

Innostuttiin joku päivä käymään Mäkkärissä.

Syytän Tuppoa, jolle tulee aina joskus oikein himo saada hampurilainen. *hih*

Mies söi kana-pekoni-hampurilaisen ja piti siitä.

Itse söin tuplajuusto-burgerin ilman suolakurkkua, kuten aina. Siis aina ilman sitä kurkkua sillä en pidä lämpimästä suolakurkusta. Kylmänä ne menee kyllä. Ihan kiva tarjous kun juustohampurilainen maksaa euron, tuplajuusto kaksi ja tripla kolme euroa. Harmittaa vaan, ettei niissä ole salaattia.

Juttelin eilen äidin kanssa tunnin puhelimessa. Ei se ole mikään ihme sillä muutama päivä sitten äidin puhelin oli "kiinni" vuorokauden!?! Soitin varmaan kolmekymmentä kertaa ja aina vaan "valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä". Mikä hätä ja huoli!!!

Onneksi loppujen lopuksi kodinhoitaja oli mennyt soittamaan ovikelloa. Äiti oli tullut avaamaan ja sitten selvisi, että hän oli TAAS onnistunut saamaan puhelimensa 'lentokenttätilaan', kuten äiti asian ilmaisi. Phuuh. Sinne kun ei niin vaan lähdetä kysymään mikä mättää... Nyt hän lupasi katsoa säännöllisesti, ettei näyttöön ilmaannu lentokoneen kuvaa.

Huomenta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!