lauantai 10. helmikuuta 2018

"Isä kävi kiittämässä"

Näin isävainaasta unta.


Reissun jälkeisenä yönä tuli isä uneeni. Makasi siinä rauhallisen näköisenä ja napitti tyynenä suoraan silmiini. Ei sanonut sanaakaan, mutta kasvoille levisi levollinen pieni hymy...

Juuri kuin tuossa kuvassa. Koen sen niin, että isä kävi kiittämässä, kun kävin äidin luona ja kun muistimme häntä syntymäpäivänään. Tuli rauhallinen ja lämmin mieli.

Aamulla oli pakko soittaa äidille ja kertoa unesta. Hän oli samaa mieltä kiittämisestä ja sai siitä itselleenkin rauhaa. Äidin uniin isä ei ole mennyt. Ettei tulisi olevaa surua suurempaa? En tiedä.

KIITOS, isä, kun kävit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!