lauantai 10. helmikuuta 2018

Yhtä jos toista

Tässä tulee sitä sun tätä...


Kävin juuri koneelle siirtämiäni kuvia läpi ja poimin sieltä sekalaisia otoksia samaan nippuun. Maisema- ja muita kuvia on vielä tulossa paljon, mutta laitan näitä nyt.

Tietysti minulla oli lankoja ja puikot mukana, mutta en käyttänyt paljoa aikaa kutomiseen. Äidin auttaminen ja seurana oleminen oli tärkeämpää. Nämä tilatut säärystimet tein.

Sainpahan sentään yhden mustan lankakerän kulutettua loppuun. Vain tuo pätkä jäi jäljelle. Hassua sinänsä, että "entinen rovaniemeläinen vei lankaa Rovaniemelle ja toi kudotut säärystimet Helsinkiin antaakseen ne täällä toiselle entiselle rovaniemeläiselle".

Jotta lankavarastot eivät pääsisi ehtymään (hah&pah), niin äiti halusi ostaa minulle lisää lankaa... Eihän sellaisesta voi eikä saa kieltäytyä? Hih.

Samalla kauppareissulla äiti halusi ostaa meille uuden tiskiharjan. Siinä tuli todistettua, ettei havaittavissa ole alkavaa alzheimeria. Oli meinaan ollut äidin keittiössä puhetta, että minun pitäisi ostaa uusi harja. Ainahan niitä ostaa useamman kerralla ja niiden loppuminen yllättää joka kerta. Kaupassa hän siis muisti tuon keskustelun!

Ostin edellisellä reissulla äidille hoitoaineen, johon hän tykästyi kovasti. Niinpä otin pullosta kuvan ja ostin hänelle uuden.

Samalla kauppareissulla poikkesin äidin asioille apteekkiin. Hain lisää kuvan särkylääkettä. Hän kun ei ollut saanut nieltyä särkylääkkeitä edes puolitettuina tabletteina.

Ilman ottamaani kuvaa en olisi muistanut tuota toista tuotetta.

Kauppakierroksen ja apteekissa käynnin jälkeen meille jäi vielä aikaa ennen tilatun taksin tuloa. Kävimme kahvilla ja söimme herkullisen viinerin puoliksi. Reissu oli hieman huonosti liikkuvalle samalla "tapahtuma".
Lupasin kertoa hieman siitä naapurista, M-L:stä. Varmaan tiedätte, kuinka osaketalossa on aika usein 'se yksi asukas', joka on supervalveutunut kaikesta ja tietää kaikesta kaiken? M-L on tuon talon kyseinen henkilö. Eipä siinä mitään, hän on ottanut tehtäväkseen olla äitini tukena ja pitää hänen puolia. ARVOSTAN hänen apuaan!!!

Hän käy äidin luona päivittäin. Kuskaa ja/tai käy mm. apteekkiasioilla tarvittaessa. On mukana lääkärireissuilla ja katsoo, että äiti saa tarvittavaa hoitoa ja apua. Vie tekemiään leivonnaisia ja istuu seurana. Ja välittää Gun'ille ja minulle kaiken tarpeellisen infon.


Hieman vaan hymyilytti kun pyysin (?) naiselta luvan saada polttaa talon päädyssä olevan katoksen alla. Sovimme, että otan sinne lasipurkin ja niin tein. 

Tavallisesti tupakointipaikka on ollut pihalla oleva grillikatos (pilkistää kuvassa takana oikealla), mutta nyt sinne ei oltu aurattu reittiä.

Äiti ei itse ole syönyt lihaa enää pitkään aikaan reuman vuoksi, mutta kaivoi pakasteesta minulle poronkäristystä ja muusia. Näyttää liha-peruna-soselaatikolta, ja sitähän se tavallaan olikin. Hyvää.
Minä tein yhtenä päivänä ison kattilallisen sosekeittoa, johon tuli perunaa, bataattia, porkkanaa, kolmen pippurin tuorejuustoa sekä kermaa. Olin ottanut tavoitteeksi saada äiti syömään kanssani nousematta kertaakaan säätämään ruokailun aikana. Onnistuin.

Laitoin loput sopasta pakkaseen ja kirjoitin niihin hieman persoonallisemmat teipit. Voin kuvitella mielessäni äidin ilmeen kun hän kaivaa ruokaa itselleen... :)

*     *     *

Ja sitten vähän tähän päivään. Tai ensin eiliseen...

Ostin facebook'in kirppistyhmästä itselleni uuden repun. Edellinen reppu on isävainaan peruja enkä raaskisi käyttää sitä loppuun. Kulmista paistaa jo valo läpi. Nyt on uusi, iso, siisti reppu, joka maksoi peräti kaksi euroa!

Illalla tein peruna-bataatti-jauheliha-soselaatikkoa. Siihen tuli liian vähän maitoa, mutta kai sitä voi lisätä lämmitysvaiheessa?

Hetken mielijohteesta napsin kaupassa rasiallisen salaattia, josta riitti hyvin kahdelle. Tein samalla muffinseja, joihin laitoin sekaan omena-kanelihilloa. Hyviä niistä tuli, mutta viimeisiään vetelevä uuni polttaa kaikkien (ei sen laatikon) pohjat.

TheBaari ON MYYTY. Uudet omistajat, jotka tunnen, aloittavat huomenna. Suuri osa kanta-asiakkaista aikoo viettää tänään "hautajaisia", joten kai mekin poikkeamme paikalla. Minä ainakin. Samalla vien ne säärystimet tilaajalleen.

Tulipas pitkä ja sekava postaus. Nooh, seuraavaan saatte lumisia Lapin kuvia, lupaan sen. On aika kaivaa puikot ja langat esiin. Seuraavaa sukkaa pukkaa.

Leppoisaa lauantaipäivää!

4 kommenttia:

  1. Moikka! Sitä mä vaan lukijana ihmettelen, että miksi sä otat nokkiisi asiallisista kysymyksistä? Itsehän sä olet täällä kertonut exäsi asumisesta sun asunnossa ja senkin, että kela maksaa sun vuokrat ja tuet. Eli sä otat rahat pimeästi välistä. Aika noloa.
    Terv. mä vaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei "mä vaan"!
      En mä tavallaan nokkiini ota (?!), mutta toivoisin lukijan ymmärtävän, että vuosien aikana asiat ja tilanteet saattaa olla muuttuneet ilman, että päivitän kaikkea tänne. Jotkut asiat ovat enemmän henkilökohtaisia ja yksityisiä, ja niin toivoisin täällä pysyvänkin. Mieluusti pysyisin aiheissa, joista tänne kerron. Sopisiko niin?
      Kiitos.

      Poista
  2. Hyvää Ystävänpäivää! Tai siis, mitä siitä nyt tähän aikaan illasta on jäljellä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Marjatta!
      On tätä jäljellä vielä parikymmentä minuuttia. Juuri sain yhdet sukat päättelemistä vaille valmiiksi.. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!