sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Armas Mar***!

Voi että.


Tuli tarve kirjoittaa hänestä, Mar***ista. Tapasimme kauniin neidon kanssa Katajanokan vankilassa vuonna 2001. Jouduin ensin samaan selliin heroiinin käyttäjän kanssa. Sen naisen jalat olivat märkivillä ruvilla ja nainen luuli, että kaikki mikä oli minun, oli myös hänen. Onneksi pääsin vaihtamaan selliä!

Siirryin viereiseen selliin, jossa oli nuori eestiläinen likka, joka ei osannut sanaakaan suomea. Me puhuimme sujuvasti keskenämme englantia ennen kun hän oppi minulta (ja telkkarista) suomea. Sõber Mar*** oli joutunut tietämättään mukaan salakuljetukseen ja täysin yllätyksenä pidätetyksi. En tohdi puhua mitään hänen nyttemminen edesmenneestä lapsensa isästä, joka oli syyllinen asiaan.

Jotenkin meistä hitsautui sydänystävät ikäerosta huolimatta. Eikä vähiten huumorin ja laulamisen vuoksi.

Likka oli täysin ymmärrettävästi alkuun kovin itkuinen jouduttuaan eroon pienestä pojastaan. Jossain vaiheessa hän sai poikansa Suomeen, Hämeenlinnan vankilaan ja sitten Vanajan avovankilaan. Minä olin lähellä lähes koko ajan ja autoin minkä voin. Me molemmat vapauduimme aikanaan ja Mar*** 'palautettiin' Tallinnaan.

En edes muista, kuinka monta kertaa me olemme tavanneet Tallinnan reissuilla. Tupon kanssa ja ilman. Olen vienyt hänelle mm. korkokenkiä, ja jättikasan halauksia. Mutta...

...miten joku voikaan olla kuin oma sisko?!! Ensitapaamisestamme on seitsemäntoista vuotta ja silti joka kerta, kun tapaamme, olemme kuin yhtään päivää ei olisi välissä. Rakas.

Jouduin juuri kertomaan, etten mene Tallinnaan ennen kesää ja hän soitti minulle välittömästi kysyen 'miksi'. Kerroin, että menen ensi kuussa äidin luo ja sitten Rodokselle. Ymmärsi tottakai ja samalla ilmaisi ikävänsä. Kyllä me kesällä tavataan!

Haluaisin laittaa tähän pari yhteiskuvaa meistä, mutta...

Mar*** ei saa lupaa tulla Suomeen ainakaan vielä tänä vuonna. Uskomatonta näin monen vuoden jälkeen?!! Se on paitsi itsekkäistä syistä, niin ärsyttävää myös hänen miesystävänsä vuoksi. Mies on myös virolainen, mutta asuu Suomessa. Ehkä ensi vuonna.

Ihanaa kun minulla on tyttö tuollainen!!!

4 kommenttia:

  1. Joopa joo, kaikkihan ne lusimaan joutuneet on siellä kaiken muun mahdollisen takia, mutta ei omasta syystä. Vika löytyy aina muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väärin. Ainakin itse olin pääasiassa ihan omasta syystä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Mokailin kännykän kanssa. Kommenttini tuli tuplana. Pahoittelen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!