torstai 12. huhtikuuta 2018

Y.Y.A.

YhteisössäYstäviäAutetaan.


Mainittakoon heti alkuun, että olen aika varma, että eriäviä mielipiteitä löytyy ja niitä saakin olla. Meillä jokaisella on syymme, taustamme ja tarpeemme. Niistä en kiistelisi. Kommentointi omine mielipiteineen on edelleen sallittu, mutta pysytäänhän silleen asiallisina, ettei kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään? Kiitos.

Lähdetään vaikka siitä, että lähelläni asuu todella erilaisia ihmisiä. Tuttuja ja ystäviä. Osa on töissä, osa eläkkeellä ja jokunen on aikuisena kouluttautunut, mutta työelämästä vaikkapa iän vuoksi pudonnut. Kaikki iän, terveyden, taustan (minä?) tai muun syyn vuoksi. On osa-aikatyöllistyneitä ja pitkäaikaistyöttömiä. Kaikenlaisia ja monen ikäisiä. On moneen junaan, mutta ystävyys ja auttaminen sitoo yhteen.

Ja sitten jatketaan tähän: aiemminkin mainitsemani nainen, liikunta- ja kuulorajoitteinen, soitti minulle. Pyysi apua. Hänellä oli varattuna aika Pelastusarmeijan ruoka-apuun ja tavallisesti mukana oleva lapsenlapsi ei ollut vastannut puheluun. Voisinko auttaa? Tottakai.

Kävelin hänen alaovelleen ja autoin naisen tilattuun palvelutaksiin. (Se rajattu määrä kyytejä tietyn ajan sisällä, kuten äidillänikin.) Matkasimme määränpäähän ja menimme sisään. Onneksi minulla oli tyhjä reppu selässä sillä muuten emme olisi saanet kaikkea mukaan.

Paluutaksin tuloon oli sen verran aikaa, että kävin pyytämässä sisältä tuolin ulos naiselle. Aurinko paistoi keväisesti. Taksi tuli ja palasimme lähtöpaikkaan. Pidin ovia auki, autoin hissiin, kannoin kaikki tavarat ja pääsimme perille. Purin kaikki saadut ruoat pöydälle.

Pelastusarmeija tarjosi avoimin käsin! Toivon tässä kohtaa, että huomioisitte sen, että suurimmassa osassa tuotteita on 'eräpäivä' ollut eilen, tai se on tänään tai huomenna. Ja ajan sinne ruoka-apuun saa yleensä KERRAN kahdessa kuukaudessa.

Kävimme rouvan kanssa ruoat läpi ja hän antoi minulle niistä repullisen. Sain juustoa, lihapullia, nakkeja, kinkkua, liha-perunasoselaatikkoa, riisipiirakoita, pullaa ja vaikka mitä. Kaikkea sellaista mitä oli tuplasti tai mikä häneltä olisi saattanut jäädä käyttämättä. KIITOS!!! Rouva viestitti jälkeen päin, että oli täyttänyt pakastimensa. Samalla kiitti avusta.

Lähdettyäni sieltä törmäsin ystävään, jolle annoin repustani pussillisen pizzapaloja sekä valkosipuli- (en syö!) katkarapuja. Yrtit ja jotain muuta rouva antoi sinkkumiehelle (meille tuttu hänkin), joka asuu hänen seinänaapurinaan. Osan ruoista nainen vei jo siskolleen, joka hänkään ei ole enää oikein hyvässä kunnossa.

Se, mitä tällä haluan kertoa, on se, että me kierrätetään. Joku saa ja siitä jaetaan. Ei heitetä hukkaan niitä, mitkä itsellä saattaisi jäädä käyttämättä. Tällä nyt Pelastusarmeijan tarjoamalla ruoka-avulla täyttyi loppujen lopuksi ainakin seitsemän ihmisen jääkaapit ja vatsat. Seuraavalla kerralla seuraava jakaa.

Että minua jännittää tuleeko tähän kommentteja ja jos/kun tulee, niin minkälaisia. Ei ole mikään puolustelu tai perustelu ketään vastaan eikä kenenkään puolesta, mutta noissa leipäjonoissa/ruoka-avuissa tuskin käy kukaan turhaan?! Tai mistä minä kenenkään taustoja tiedän... 

Seuraavaksi postaan jälleen tölkkilapasista. Tein niitä juuri kolme kappaletta. Neljä tilatuista viidestä on valmiina vaikka toimitusaika olisikin vasta "ennen joulua". Ja lisää tilauksia pukkaa, jee.


Huomenta!

12 kommenttia:

  1. Kuolaten katselin mitä kaikkia herkkuja siinä on. Olen minäkin hakenut ruoka-avustuskasseja ja tarpeeseen ovat tulleet. Meillä täällä ei kuitenkaan saa kuin EU-avustuskassin ja se on kyllä aika kuivakka, enimmäkseen näkkileipää ja jauhoja. Eläkkeelle päästyäni tulot meni kuitenkin muutaman euron yli rajan enkä enää saa niitäkään. Onneksi naapuri antaa välillä omastaan kun ei ehdi kaikkia itse syömään. Aika monta päivää on ruoka ihan syötävää päiväysmerkinnän jälkeenkin, ainakin minun mielstäni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Ihanaa, että Sinullakin on naapuri, joka jakaa omistaan, ettei ruokaa mene roskiin. Kannatan!
      Kyseisellä reissulla rouva sai todellakin herkkuja! Oli Lapin lohta ja kuinka paljon muuta! Mutta on totta, ettei hän pakastamallakaan olisi yksin saanut hyödynnettyä kaikkea.
      Kyllä sen haistaa ja maistaa jos tuote on pilalla. En tuijota päiväyksiä.

      Poista
    2. Hei Sude, katsotko lankakommenttini aiemmasta postauksesta..? Löytyisi ruskeaa...

      Poista
  2. En ymmärrä, miksi tällaista pitäisi jotenkin arvostella? Jos on tarvetta ruoka-avulle, sinne pitää mennä! Mutta sitten on niitä tyyppejä, jotka käy siellä vaikka on rahaa - koska ruokaa saa ilmaiseksi - se on törkeätä! Samalla viedään apua pois niiltä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
    On kaunis ele, että ruokaa jaetaan tuttavien kesken, autetaan toisia ja taatusti tarvittaessa sitä apua ja auttavaisuutta saadaan näin myös takaisin. Maailmassa on liian vähän kaltaisiasi ihmisiä - lämmin, huomaavainen sydän useammalla tekisi tästä maailmasta paljon paremman paikan.
    Terkuin Mä vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Mä vaan', tarkoitin sitä, että arvelin jonkun vetävän kuitenkin herneen nenään - en kerjännyt sitä, hih.
      Joo, kyllä siellä ruoka-avun kimpussa on porukkaa joka lähtöön. Kai mä uskallan tässä mainita, että itseäni suututtaa juurikin ne (venäläiset) rouvat turkeissaan, jotka roudaavat kassinsa takapihalla odottaviin Mersuihin.
      Kiitos ihanista sanoistasi! Arvostan, ja olen avun jakamisen suhteen täysin samaa mieltä!
      Meillä tässä "yhteisössä" apua annetaan ja tarvittaessa saadaan! Ihanaa.

      Poista
  3. Olen monesti liikkeellä just siihen aikaan kun noita ruokakasseja jaetaan seurakunnasta. Kerran näin kun nainen pakkasi kasseja mielestäni vähän turhan hienonnäköiseen autoon. Toki saattoi olla jonkun muun asialla. Sitten kerran näin naisen vetävän samantien tupakka-askin esiin, kun tuli ovesta ulos. Miten on varaa polttaa, jos ei ole varaa ruokaan? En ole itse koskaan polttanut, joten en tiedä kuinka vaikeaa on lopettaa, mutta väittäisin että itse lopettaisin, jos olisi rahat tiukilla.

    Olen itse yrittänyt kerran saada sossusta rahaa opiskeluaikoina, kun kumpikaan meistä ei saanut kesätöitä. Opintolainaa käskettiin ottaa. Ruuan ostamiseen?? Onneksi mun vanhemmat ja mummu antoi rahaa että juuri ja juuri pärjättiin siihen asti että alkoi tulla taas opintotukea syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Annika!
      Ihmisillä on niin erilaisia tilanteita elämässään. Kuten juuri tuossa yläpuolella mainitsin, niin joukkoon sekavaan mahtuu varmasti aina heitä, jotka hakevat ruokaa vain siksi, että sitä saa ilmaiseksi. Mutta eipä sekään ruoka menen roskiin, ainakaan suoraan. Toisaalta on viikkoja, jolloin jakelusta saa vain mustia baanaaneita ja kovettunutta leipää. Tarkoitan siis, ettei sieltä aina saa "ruoka-ruokaa" ja pelkkä leipä on aika 'kuivaa'.
      Tupakointiin minulla ei ole varaa kommentoida mitenkään. Olen itse polttanut liki neljäkymmentä vuotta enkä ole siitä pätkääkään iloinen.

      Poista
  4. Ensinnäkin, minusta on hieno asia, että Pelastusarmeija ja muutamat muutkin järjestöt saavat monien kauppojen eräpäivätuotteet ja jakavat niitä sitten eteenpäin. Hakijoita on jonoissa kaikenlaisia ja ihan jokainen ei ehkä ole avun tarpeessa, mutta oletan suurimman osan kuitenkin olevan.

    Teidän yhteisönne tapa toimia voisi olla esimerkkinä monille muillekin. Jatkakaa vaan samaan tapaan. Muiden auttamisesta saa voimaa ja iloa itselleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti jatkamme, Marjatta!
      Muiden auttaminen todellakin luo juuri sitä yhteisöllisyyttä ja kantaa monia vaikeissa tilanteissa eteenpäin. Hassua, että minut 'tunnetaan' siitä, etten syö valkosipulia, heh heh...
      Onko muuten outoa: näin kun joku mies oli hakemassa superkovia leipiä jonnekin hevostallille ja sitten hänelle kerrotiin, että Pelastusarmeijaa oli kielletty antamasta kuivuneita leipiä hänelle. En ymmärrä!? Roskiin kai sitten menivät...

      Poista
  5. Jos on vaikeuksia paljon,ja tupakkakoukussa, niin ei se lopettaminen siinä saumassa ole pääasiana. Sen asia on sitten, kun on asiat jotenkin mallillaan. Ruoka apua tarvitaan nykyisin, ja onneksi sitä saa. Täällä pohjoisen pikkukunnissa ruokajakeluita ei ikävä kyllä ole edes tarjolla, vaikka tarvetta olisikin. STansta on pannut hyvän kiertämään ja ilon monelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä tupakoinnin suhteen enkä vähiten siksi, että oma tupakointini on jatkunut melkein neljäkymmentä vuotta. Nolottaa, mutta totta.
      En ole selvittänyt, mutta tiedän vain jonkun paikan Helsingin ulkopuolella, jossa saa ruoka-apua. Harmi sillä kaupoista lähtee varmasti turhaa hävikkiä PALJON roskiin.
      Kiitos, tykkään auttaa ystäviä sen minkä voin. :)

      Poista
  6. Mustakin on tosi hienoa että autetaan ja että ootte tarkkoina ruokahävikin suhteen. Ja että kun yksi saa niin siitä jaetaan muillekin. Itse pyrin aina auttamaan, oli tuttu tai tuntematon. Viimeksi keräsin kaksi autollista kodin tarvikkeita, leluja ja vaatteita nuorelle perheelle, jonka koti ja irtaimisto meni homeen takia käyttökieltoon. Oon myös jouluisin nipistänyt pari sataa oman lähipiirin "turhista" joululahjoista ja hankkinut parin kolmen kympin lahjakortteja ruokakauppaan ja lähetellyt anonyymisti tietooni tulleille apua tarvitseville. Jollain tavalla haluan aina tietää kenelle apu menee ja siksi en lahjoita keräyksiin tms. Uskon visusti karman lakiin, niinkun tiedät ja ehkä itsekkäistäkin syistä katson velvollisuudeksi auttaa aina kun voin.
    Jatka samaa rataa!
    Ps. Hitto miten vikkelä olit lapasten kanssa! ��
    T:Tiijja

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!