lauantai 12. toukokuuta 2018

Lauantai Rovaniemellä, osa 1.

Lauantaille (05.05.) kertyikin puuhaa.


Heräsin aamulla enkä meinannut päästä ylös sohvalta, jossa nukuin. Jo pari päivää ärtyillyt alaselkä oli entistä kipeämpi. Join kahvit ja menin vessaan. Sitten säikähdin: ulosteen mukana tuli verta! Aloin välittömästi selvittämään Rovaniemellä päivystäviä lääkäreitä.

Samaan aikaan äiti huhuili, että mitäs tänään puuhastellaan: lähdetäänkö kaupoille vai alkaisimmeko siivoilemaan. Vieläkin harmittelen sitä säikähdyksen määrää, kun hän huomasi, että olin oikeasti kipeä. Puin päälleni ja naapuri ML lähti kuskaamaan minua lääkäriin.

Pääsin nopeasti Mehiläisessä lääkärin pakeille ja tutkittavaksi. Nainen paineli vatsaa, käänteli ja väänteli jalkojani. Päätyi siihen, että minulla oli vahva lihasjumi selässä ja määräsi siihen lääkkeet. Haimme lääkkeet saman tien apteekista.

Sain särkylääkettä sekä lihasrelaksanttia. Äiti-ressukka oli pelästynyt todella paljon. ML:n mies oli käynyt samaan aikaan tutkimassa jumiutunutta tietokonetta ja joutunut antamaan äidille halausenergiaa.

Koska minulla on ympärivuotinen matkavakuutus, pääsin reissusta maksamatta euroakaan. Siitä 'ilosta' ajoimme ML:n kanssa Jysk'iin. Olin katsonut parvekkeella ikivanhaa tuolia, jota isä oli aikoinaan paikannut mitä kummallisemmilla viritelmillä. Oli nauhaa, kuminauhaa ja jousien alla kerros pahvia. Ei vaikuttanut enää turvalliselta istuimelta.

Ostin tarjouksesta uuden tuolin ja siihen pehmusteen. Purimme ML:n kanssa vanhan tuolin läjään ja kiikutimme sen pehmusteineen suoraan roskiin. Kiitos taas kaikesta avusta, ML!

Hinasin imurin parvekkeelle ja hinkkasin lattian. Siis karvalankamaton, johon kuusenneulaset olivat uponneet varsin pirullisesti. Tuon isän rakentaman apuportaan alla oli melkein kokonainen joulukuusi...

Neulasia oli ihan joka paikassa ja vielä vähän lisää. Jopa tuon nojatuolin uumenissa.

Jos ihmettelet, että miten riehuin kipeän selkäni kanssa, niin kerrottakoon, että liikkuminen helpotti kipua. Paikallaan istuminen ei.

Koko touhuamisen ajan tunsin isäni läsnäolon. Kuinka hän myhäillen kehoitti tekemään hommat hyvin jaa perusteellisesti. Itse pyysin "siunausta", että äidin parhaaksi minä. Siistiä tuli.

Äiti oli käynyt jo aiemmin tilaamassa uudet verhot olohuoneeseen. Nyt nekin laitettiin paikoilleen. Tai ML pitkänä naisena laittoi.

Kelpaa nyt äidin nauttia olohuoneessa ja parvekkeella.

(Osa 2. löytyy heti tämän alta..)

Päivän tapahtumat jatkuvat...

4 kommenttia:

  1. Tuollaiset kipuyllätykset eivät kyllä ole kivoja, mutta onneksi sait nopeasti apua. Melkoisesti sait touhuttua äidin avuksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kivoja, ei. Onneksi tuntuu, että vaiva alkaa helpottamaan. Pelkäsin jo, että kipu jatkuu edessä olevaan reissuun saakka. Huh.
      Soitin eilen äidille ja vieläkin hän jaksoi kiitellä kaikkea mitä siellä tein. Ihanaa, että hänellä on niin hyvä mieli kaikesta mitä sain aikaan!

      Poista
  2. Kauhistus! Mutta eikös tuo ulosteessa oleva veri olisi ollut akuutimpi asia selvittää, kuin jumi? Syy pitää selvittää heti.
    Itse olen monta kertaa pelästynyt/havainnoinut samaa, kunnes olen muistanut että tulipa syötyä paljon punajuuria...
    Terkuin Mä vaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sekin tutkittiin ja selvitettiin. Ei pukamia tms. Seurata piti ja olen seurannut. Ei enää onneksi oireita. Ja selkäkin alkaa olla kivuttomampi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!