perjantai 4. toukokuuta 2018

TorstaiToimintaa

Eilinen päivä (04.05.) Rovaniemellä.


Noustiin kukonlaulun aikaan. Enhän minäkään enää nukkunut kun äiti nousi keittämään puuroa. Nousin keittämään kahvit. Toki vaistosin, että äiti jännitti päivän sairaalassa käyntiä. Tilattiin taksi valmiiksi.

Taksi tuli ja ajoimme Lapin keskussairaalaan. Ilmottautumisen jälkeen lähdin ulos tupakalle. Minulla oli outo tunne, että joku tuttu saattaisi olla lähellä. Palatessani takaisin sairaalaan törmäsin ulko-ovella M:iin, joka viime reissulla oli lentokentällä minua vastassa. Hassua.

Jouduimme odottelemaan tunnin verran ennen kun kirurgi kutsui sisälle. Komea, hieman vanhempi mies esitti asiat ymmärrettävästi ja uskottavasti: palleatyrää ei leikata sillä riskit iäkkäälle ihmiselle olisivat turhan suuret. Että kivun ja oireiden kanssa on vaan opeteltava elämään. Äiti tietysti pettyi, mutta sulateltuaan asiaa kotona, ymmärsi, että leikkauksen seuraukset voisivat olla yhtä kivuliaat. Saati muut leikkausriskit tässä kuussa 86 vuotta täyttävälle naiselle.

Iltapäivällä, nukuttuani päikkärit, lähdin yksin Prismaan. On muuten harvinaisen tylsä matka kävellä kun reitti on kaksi piiiitkää suoraa.

Kävin apteekissa ostamassa itselle antihistamiinia ja sitten seikkailin Prismassa, joka on massiivisen remontin alla. Löysin tarvitsemani langat ja puikot.

Heräteostoksena ostin itselleni uuden repun (7,95€). Tuo on sopiva kesäreppu kantaa kutimia mukana. Ostin myös jotain itselle mieluisaa syötävää. Teen tänään mm. rakuunaporkkanoita.

Äiti mainitsi jonkun aiemman reissun aikana, että kaipaisi ihan pieniä käsipyyhkeitä. Sellaisia, joita voisi vaihtaa ja pestä tiuhemmin. Nyt sellaisia löytyi tarjouslaarista. Ostin yhden jokaista neljää väriä (30x50 cm) ja maksoin 1,95 euroa kappale. Paketoin nuo äitienpäiväkortin kera ja piilotan jonnekin odottamaan äitienpäivää.

Sama tarkoitushan oli tehdä unitossukoille, mutta en malttanut olla antamatta niitä illalla. Pitihän minun omin silmin nähdä, että nuo sopivat jalkaan. Äiti tykkäsi kovasti ja aikoo laittaa ne tänä iltana saunapuhtaisiin jalkoihinsa.

Paluumatkalla kuvasin nostalgisen vanhan veturitallin, jonka tuoksun muistan vieläkin. Ja huomasin, että matka Prismasta kesti tasan vartin verran.

Illalla vain istuskeltiin. Minä kudoin ja äiti täytti ristikkoa.

Kuten jo kerroin, niin matkustajakoneet laskeutuvat tämän talon päältä sään niin salliessa.

Tälle päivälle (perjantai) ei ole suuria suunnitelmia, ei ainakaan vielä. Ulkona sataa vettä, joten sinne ei tohdi lähteä kävelemään. Itselläni muhii ajatus lähteä käymään keskustan kaupoissa, mutta katsoo nyt. Illalla menemme saunaan. Rauhallisempi päivä tiedossa ja kiva niin. Viikonloppuna mennään Kädentaito-messuille.

Kivaa toukokuun ensimmäistä viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Pidäpä pääsi kylmänä siellä messuilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä sitä on yrittämistä..!?
      Ei vaan, kävin hetki sitten ostamassa "erikoissukkapuikkoja" erikoisliikkeestä. En nähnyt hintalappuja, joten loppusumma TODELLA yllätti! Se varmaan rauhoittaa ostohaluja messuilla...

      Poista
  2. Olen lukenut blogiasi jo muuriajoilta lähtien.

    Hienosti olet elämän karikoista selvinnyt. Varmaan isäsi ja äitisi rakkaus on ollut pohjalla aina ja tukena. Nyt olet niin ihanan pyyteetön ja välittävä, et vain äitiäsi vaan muitakin, kohtaan. Hyvä Stansta! Parasta arkipäivän sankaruutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon Nemppu!
      Sanasi lämmittävät mieltäni kovasti!!!
      Viimeinen yö täällä äidin luona menossa. En malttaisi mennä nukkumaan vaikka äiti on jo untenmailla. Harmittaa lähteä huomenna...

      Poista
    2. Minäkin olen samaa mieltä. Kun aloitin seuraamaan, niin olin uskoin että jossain vaiheessa päädyt toiselle puolelle. Anteeksi kun sanon niin. En tiedä miten ihmeessä päädyin blogiisi, mutta kaikki nämä vuodet olen seurannut.

      Poista
    3. Oi Annika! Saat anteeksi. ;)
      Että te osaatte nostaa mielialaani, KIITOS! Paluu Lapista "kotiin" ei ollut eilen paras mahdollinen. Kontrasti oli niin suuri. Mutta äidistä näkee, että hän on antanut anteeksi ja suhtautuu minuun erilailla. Ihanammin.
      Ihanaa, että päädyit tänne!

      Poista

Kiitos kommentistasi!