keskiviikko 8. joulukuuta 2021

JouluKalenteri 2021, luukku 8.

KeskustaPyrähdys ja joulusukkia.

Koska edelliseen postaukseen tuli kaksi surullista kommenttia peräkkäin, niin pidän välipäivän varsinaisista jouluaiheista. Tuntuu, etten halua heti kommentit luettuani kirjoittaa (ainakaan) omista lapsuuteni jouluista, jotka olivat niin erilaiset kuin teillä, Selja ja Sebastian. Olen niin pahoillani puolestanne! 😢

Kirjoittelen tätä tänään tiistaina palattuani keskustasta. Hrr, kylmä.


Pännii - oli tällit yhden kaverin kanssa ja hän saapui paikalle TUNTI ja NELJÄKYMMENTÄ MINUUTTIA myöhässä!!? 😠


Ei ollut yhtään mukava postata rautatieasemalla, josta on kaikki penkitkin poistettu.


Tupakan pummaajia riitti. Tympi oikein kunnolla eikä selkäkään tykännyt seisomisesta.


Ei menneet sovitut asiat muutenkaan putkeen, mutta jouduin vielä maksamaan matkalipun erikseen molempiin suuntiin, kun en ehtinyt vaihdolla. Kyllä kismittää! 😖

Jotain hyvää kuitenkin, sillä kävin siinä odotellessa ostoksilla. Hain uudet lamput palaneiden tilalle, kaksi pakettia lämpökynttilöitä (kaikki 100 kpl tulee tarpeeseen, sillä täällä kotona on kylmä!) ja heräteostoksena kaksi kerää lankaa, kun yksiväriset alkavat loppumaan.

Äiti antoi viime reissulla rahaa, jotta ostan itselleni jouluksi tryffeleitä. Ostin varalta neljä, jos sattuu, että yksi paketti 'katoaa' jo ennen joulua... 👀
(EDIT. Eka paketti aukesi jo ennen päikkäreitä. Avasin tuollaisen ruskean, joita on kaksi. Hyvää! Rakastan tryffeleitä!)

Nyt näyttää siltä, että kutominen alkaa taas sujua. Käytin todella pitkästä aikaa perinteisiä metallipuikkoja.


Tein miesten varrettomat joulusukat kokoa 44-45.

Virkkasin valmiisiin lasten sukkiin vähän hapsulankaa yläreunaan.

Eilen tein pienet punaiset lasten sukat.

Näissäkin on hapsulankaa. Ne tekee jotenkin sukista söpömmät?

Seuraavat lasten hapsusukat ovat jo puikoilla, mutta koska nukuin taas huonosti viime yönä ja koska palelee, niin menen peiton alle lämmittelemään.

*     *     *

Ja näin siirryttiin keskiviikon puolelle. Sain vasta alussa olevat, seuraavat lasten joulusukat valmiiksi yhdeltä yöllä. Päättelyn jätän aamuun.

Jossain välissä virkkasin vähän hapsulankaa myös Poikani vaimolle lähteviin sukkiin. Toisin kuin kuva väittää, niin sukissa on myös vaaleanpunaista.

Kello tulee puoli kaksi yöllä. Jos menisin nukkumaan ja jatkaisin aamulla...

Oikein hyvää Sibeliuksen sekä suomalaisen musiikin päivää! ♪♫♪♪...

Kirpsakkaa keskiviikkoa!

tiistai 7. joulukuuta 2021

JouluKalenteri 2021, luukku 7.

Surkein joulu ikinä (ja pizzaa).

Tuota ei taidettu suoranaisesti ehdottaa aiheeksi, mutta tulipa itselle sellainen mieleen. Muistelisin, että vuosi oli 1999, jolloin käytin huumeita hyvinkin paljon. Olin ihastunut yhteen tyyppiin, joka samalla liittyi vahvasti niihin huumeisiin. Olin monelle asialle 'sokea'.

Olin siivonnut neljättä päivää miehen asuntoa viimeisen päälle ja samalla kuvitellut, että edessä olisi yhteinen joulu. Jouluaaton iltapäivällä hän kertoi lähtevänsä Itä-Suomeen ja heitti minut matkalla Omaan Kotiin. Siihen aikaan ruokakaupat menivät aattona aikaisin kiinni, ja jääkaappi oli tyhjä.

Muistan tunteen, kun soitin läheiseen pizzeriaan, jossa olin ollut töissä. Sain ostettua takaoven kautta kymmenen pulloa olutta ja joulun kunniaksi KINKKUpizzan. Eipä tehnyt mieli sinä jouluna kuunnella joululauluja tai viettää joulua mitenkään muutenkaan.


(Kuvassa se takaovi..?) Muistan saaneeni kuitenkin yhden ystävän kylään seuraksi, mutta ei siinä ollut joulutunnelmasta puoltakaan sanaa. Seuraa kuitenkin.

Ajatellaanpa nyt vaikkapa näin: JOS en olisi palauttanut mieleeni kyseistä joulua, niin tuskin ymmärtäisin samalla lailla sitä, että vaikka edessä on oletettavasti joulu omassa seurassa, niin ei siitä noin ikävää voi tulla!? Nyt voin itse ennakoida ja vaikuttaa siihen millaisen joulun itselleni teen. 👍

Eipä jätetä tätä tähän,
vaan jatketaan vähän...

Jottei jäisi niin huono maku suuhun, niin jatkan, kun aiheena on edellistä sivuten KINKKUpizza. Jätin lauantaina molemmat pikkujoulut väliin ja käytin aikaani (heh) tekemällä pellillisen pizzaa. Taas taikina joutui kohoamaan vessan lavuaarissa, kun tiskialtaat oli täynnä astioita.

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun taikinasta syntyi oikeaoppinen pallo.

Kinkkusuikaleet otin pakkasesta ja pekonin (laitoin ensimmäistä kertaa pizzaan) jääkaapista.

Ja juustot jääkaapista myös.


Sitten kuorin, pilkoin ja paloittelin 'kaikkea' kippoihin, kuten näemmä tapanani on.

Kaulitsin (kaulin?) taikinan ja nostin sen pellille leivinpaperin päälle Aloitin latomisen kinkuista, pekonista sekä puolikkaasta paketista sinihomejuustoa.

Jatkoin laittamalla paprikaa, punasipulia, tomaattia, oliiveja, jalapeñoja sekä ananasta.

Ei mikään laihduttajan pizza, mutta ei ollut tarkoituskaan... 😆

Lopuksi vielä Emmental-raastetta päälle.

Ensimmäistä kertaa tajusin, että jos laittaa noin paljon täytteitä, kannattaa käyttää normaalia ylä- ja alalämpöä paistamiseen. 


Hellassani on kiertoilmalla toimiva pizzatoiminto ja tuolla täytemäärällä pohja jäi raa'aksi. Paistelin sitä perään pelkällä alalämmöllä ja se auttoi.

Tätä pizzaa ei kerralla syödä ja hyvä niin. 😋

Ensi kerralla uskon viisaampia ja laitan juustoraasteen alimmaksi. Lopuksi tiskasin ja vein roskat. Hyvä minä.

Nyt ei jäänyt paha mieli, eihän?

maanantai 6. joulukuuta 2021

JouluKalenteri 2021, luukku 6.

Itsenäisyyspäivä.

Minun oli tarkoitus kopioida tähän kappaleen Minun Suomeni sanat. Siitä Antti Tuiskun tekemästä versiosta, koska ne sanat kolahtavat lappilaiselle (ja leipäjonoissa jonottaneelle) syvemmin kuin Lauri Tähkän alkuperäiset. Kuunnelkaa laittamastani linkistä, jos haluatte, olkaa hyvä! 💙

Mitäs muuta musiikkia 'kuuluu' itsenäisyyspäivään? Ainakin Jääkärinmarssi. Kuuntelen mielelläni myös Finlandian. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta laitan tähän enää vain Suomen kaartin paluulaulun. Tuosta tulee mieleen elokuva Iris rukka, ja samalla siitä saa hyvän korvamadon, huomasin. 😉

Linnan juhlat peruttiin, kuten viime vuonnakin. Jotain aiheeseen liittyvää esitetään kuitenkin telkkarissa suorana lähetyksenä, kertoo mm. Ilta-Sanomat. Voihan sitä pitää ohjelmaa auki taustalla samalla, kun kutoo jotain...

Viimeisen kappaleen, Veteraanin iltahuuto, myötä toivotan teille kaikille... (kuva netistä)

Hyvää, arvokasta ja rauhallista 

Suomen (104.) itsenäisyyspäivää!

- Stansta -

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

JouluKalenteri 2021, luukku 5.

Joulu ensimmäinen tuo... ♪♫♪♪.

Vanhoja valokuvia selatessa tulivat nämäkin kuvat vastaan. Sain nämä aikoinaan biologisen äidin ensimmäisen kirjeen mukana. Olen syntynyt (painaen vain vähän yli kaksi kiloa) alkuvuodesta, joten olen kuvissa varsin isokokoinen alle vuoden ikäinen tyttö. Melkoinen jättiläinen!? 

Tässä ensimmäisessä kuvassa pällistelen hyvin nuoren äitini sylissä. Miksiköhän noita kuvia piti leikellä noin?

Kuvat on otettu äidin vanhempien luona Ylämaalla. Talossa, jossa äidin sisko asuu edelleen. Isoisää en tavannut koskaan myöhemmin ja isoäidin kaksi tai kolme kertaa. Anteeksi nyt vaan, mutta se nainen ei ollut mitenkään mukava.

Minulle ehdotettiin kalenteriaiheeksi joulupukkia. Aion kyllä kirjoittaa siitä, mutta silloin kyseessä on aivan eri (Se Oikea!) pukki kuin tämä:

Toista joulua en tuolla viettänyt. Sen pääsin ONNEKSI viettämään ensimmäistä, mutta en todellakaan viimeistä kertaa Rovaniemellä. Siitä joulusta toisella kertaa. 💖

Hyvää toista adventtia! 💛💛

lauantai 4. joulukuuta 2021

JouluKalenteri 2021, luukku 4.

Kynttelikkö. Ja sukat.

Olen ollut tasan viikon kotona käymättä ulkona muuten, kuin tupakalla (kulutus nolla euroa..). Voisi sanoa, että historia toistaa itseään - olin tasan vuosi sitten karanteenin puolivälissä positiivisen koronatestituloksen johdosta.

Asensin kynttelikön keittiön ikkunalle. Vähän se vaati ravistelua ja taputtelua ennen kun syttyi. Sama ongelma taisi olla jo vuosi sitten, kun toin sen kirppikseltä kotiin. Syttyi ilokseni kumminkin.

Samalla, kun kävin tupakalla, kipitin tien toiselle puolelle tutkailemaan, että miltä se kynttelikkö kadun suuntaan näyttää. Huh huh, kuinka kirkas! Ihan kuin keittiössäni olisi tulipalo...

Tuli mieleen, että olisipa himmennin. Hetken päästä välähti, että katsos likka eteisen komeron ovessa oleviin koreihin. Sieltähän sellainen töpselin ja pistokkeen väliin laitettava löytyi. Ensimmäinen ei toiminut, mutta kenellä niitä ei enempää olisi... 😄

Toinen toimii ja nyt on hyvä - tosin kuvassa vielä ilman himmennintä. Keittiööni tuli joulu. 😊

Onneksi pesin koneellisen pyykkiä keskiviikkona ja torstaina toisen, koska torstai-iltana selkäni sanoi poks. Tyhmä minä: nostin olohuoneen verhojen helmat ikkunalaudalle, "jotta patterit pääsisivät lämmittämään huonetta". Virhe. Vasta jälkeen päin tuli mieleen, että ikkunoissani ei taida olla tiivisteitä ollenkaan... 😖

Siinä vieressä istuessa tunsin kyllä, että jostain vetää. Tyhmä minä ei tehnyt asialle heti mitään, vaan odotti sen aikaa, että ristiselkä sai tarpeeksi kylmää. Nyt kävelen kuin vanha mummo pskat housussa, levittelen hevoslinimenttiä ja elän toivossa (sorry Topi!), että kipu katoaisi yhtä nopeasti kuin tulikin. Tyhmä minä.

Selkäkipu ei estänyt kutomasta. Olin kaivanut viereen joulun värisiä jämäkeriä.

Kännykkäkamera ja huono valaistus vääristää värejä. Kyllä näissä oikeasti on punaista, vihreää, harmaata ja valkoista.

Aloittaessa ei ollut mitään suunnitelmaa, vaan tein miten mieleen juolahti. Ja miten oletin kerien riittävän kahteen perussukkaan. Riitti.

Jos joku muukin tuijottelisi jouluna jalkojani, kuin itse, niin voisin pitää nämä itsellä. Ei tuijota, en pidä.

Loppukevennyksenä netistä lainattu paisto-ohje kalalle. Yhdyssanoilla ON merkitystä!? 😅

Vielä on viikko aikaa laittaa aihe-ehdotuksia kalenteriin ja osallistua samalla arvontaan. Ja hei, ei niiden aiheiden ole pakko liittyä jouluun.

Ps. Tuli ilmoitus, että kaakeliuunini tullaan nuohoomaan 17. päivä. Enpä muista, koska se olisi edellisen kerran nuohottu! Kakluunin vieressä on muutama taatusti kuiva vuosikertahalko... 😂

Lämmintä maistuvaa joulukuun ensimmäisen viikonlopun jatkoa!

perjantai 3. joulukuuta 2021

JouluKalenteri 2021, luukku 3.

Pikkujoulut.

On etkoja sekä jatkoja, ja pikkujoulujakin sekä ennen että jälkeen joulun. Ei tietenkään viime vuonna. Toivottavasti tavallista vähemmän tänäkään vuonna, koska itse en koe moisia vielä turvallisiksi joukkotapaamisiksi. Sen ymmärrän, jos mennään pienellä porukalla vaikkapa syömään.

Tulee mieleen 90-luvun alku, jolloin hoitovapaa loppui ja pääsin erääseen varastoon töihin. Olin juuri aloittanut, kun firmassa järjestettiin pikkujoulut naamiaisteemalla. Oma asuni koostui ihan omista vaatteistani, mutta jostain kumman syystä voitin silti (olin uusi?). Ujostutti, mutta palasin niistä juhlista valtavan herkkukorin kera.

Huh huh, kesti 'hetken', että löysin kuvan, jonka tiesin olevan "jossain". Olinpa minä vielä hoikka ja nuori!? 23-vuotias, ja farkut reikineen ihan tätä päivää. 😁


Toisena vuonna saman firman pikkujoulut järjestettiin silloisessa sisähuvipuisto Planet FunFun'issa Keravalla. Muistan sieltä sisävuoristoradan ja sen, että sain taksikyydin kotiin ylemmän portaan vanhemmalta mieheltä. Yhdet pikkujoulut vietettiin laivalla, jossa meille oli varattu oma saunaosasto uima-altaineen.

Muistatteko vielä, kun pikkujouluihin vietiin mukana paketti, jossa oli alle sovitun hintainen tavara paketoituna? Joulupukki jakoi paketit summittaisesti. Vieläköhän niin tehdään?

Mistä tämä pikkujouluaihe tuli mieleen, on se, että olen saanut henkilökohtaisen kutsun kaksiin rientoihin huomiselle lauantaille. Samalle päivälle, mutta eri aikaan. Molempiin ehtisi peräkkäin. Ensimmäiset ovat TheBaarissa. Siellä olisi mm. ruokaa, kinkkubingo, tietovisa ja joulukaraoke, jonka paras palkitaan. Siellä näkisin varmasti paljon tuttuja, joita en ole tänä vuonna tavannut ollenkaan (sattuneista syistä). Joitakin olisi varmasti kiva nähdä, toisia ehkä ei.

Toiset 'bileet' ovat nykyisessä lähibaarissa ja niiden juhlien sisällöstä ei ole mitään tietoa. Olisiko ensinnäkään mitään järkeä lähteä paikkoihin, joissa on paljon ihmisiä? Tarkistetaanko niissä koronapassit? Vaikka olen itse saanut kaksi rokotetta ja äiti kolme, niin tuskin olisi järkevää lähteä altistamaan itseään. Jokainen tehköön, kuten parhaakseen näkee, jos noin voi näinä aikoina sanoa. Rahaa noissa molemmissa tuhlaantuisi joka tapauksessa, joten taidan passata.

Osallistutko sinä tänä vuonna pikkujouluihin?

torstai 2. joulukuuta 2021

JouluKalenteri 2021, luukku 2.

Epämieluisat jouluruoat.

Helkatti ehdotti aiheeksi oudointa jouluruokaa, jota olen syönyt tai edes nähnyt. Sitä piti miettiä jonkun aikaa. Sitten välähti. Meillähän oli Tupon kanssa tapana käydä monta vuotta juuri ennen joulua laivalla, jotta pääsimme herkuttelemaan oikein olan takaa jouluruokia. Pitkän kaavan mukaan kaikkea sellaista mitä ei muuten syöty. Piti kaivaa StanstaLandian syövereistä se reissu, jolloin söin itseni ihan ääriä myöten täyteen. Se oli vuonna 2018. En unohda sitä tunnetta varmaan koskaan! 😆

"Kaikkea pitää maistaa" ei aina kannata. Ei ainakaan Koskenkorvassa marinoitua silliä!!! Ei varmaan saisi kiroilla joulun alla, mutta hyi stana, se oli pahaa!!! Voin kyllä syödä silliä (ja juoda kuravettä päälle) tai ottaa snapsin Kossua, mutta ei noin, ei.

En pidä lanttulaatikosta, mutta otan sitä vähän lautasen reunalle, jos sitä on tarjolla. En ole oikein rosollinkaan ystävä, mutta voin ottaa vähän sitäkin. Kalat menee samalla mallilla.

Isälle piti olla aina lipeäkalaa. Siitä puhuttiin äidin kanssa viime reissulla. Itselleni oli yllätys, että se kalalle tehty valkoinen kastike oli ihan tavallista maito(valko-)kastiketta. Tässä sen näkee, että pieni ihminen imee itseensä toisten mielipiteet - en edes muista maistoinko (enköhän) sitä. Muistan vain, ettei äiti siitä kalasta pitänyt. Teki isälle kuitenkin, tietysti.

Vähän aiheen vierestä - on niitä ruokia, jotka jossain kuuluvat joulupöytään ja toisaalla eivät. Maksa- ja makaronilaatikko. Karjalanpaisti. Meillä kotona noista mikään ei mahtunut joulupöytään. Ja olihan se vähän hassua, että juurikin laivoilla Tupon lautasille ilmestyi myös lihapullia, prinssinakkeja ja ranskalaisia. Varsin jouluista, eikö? 😏

Jätätkö sinä jotain jouluruokaa ottamatta?

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

JouluKalenteri 2021, luukku 1.

Joululaulut.

Viime sunnuntaina vietettiin ensimmäistä adventtia, jonka myötä laulettiin Hoosiannaa, eikö niin? Sehän kirvoitti mieleen muiston lapsuudesta. Muiston, josta äiti muistaa muistuttaa lähes vuosittain. 😍

Meillä oli tapana käydä adventtivesperissä. En tiedä, minkä ikäinen olin kyseisenä vuonna, mutta tuskin kovin vanha. Tuli Hoosiannan aika ja minä lauloin sitä mukana täysin palkein. Siinähän lauletaan se alku kahteen kertaan ennen Hoosiannaa. Minä aloitin ensimmäisen kerran jälkeen. Kirkas ääneni kaikui isossa kirkossa ja minua nolotti. Nyt enää naurattaa.

Ehdotettiin aiheeksi joululaulusuosikkia sekä toisessa kommentissa rakkainta ja kamalinta joululaulua. Valinnanvaraa löytyy paljon varsinkin suosikeista, mutta ensimmäinen, joka tuli mieleen, on Tulkoon joulu. Varmaankin siksi, että se julkaistiin vuonna 2013, jolloin olin itse vankilassa. "Pääsköön vangit vankiloistaan".

Kuuntelen jokaisen (yhtä lukuunottamatta) tässä postauksessa mainitsemani kappaleen tässä samalla, kun kirjoitan. Joulumieli nostaa päätään... 💖

Minun odottaessani lapsena joulupukkia oli äidillä tapana laulaa tiettyä joululaulua. Jouduin joskus kaivelemaan pitkään, jotta löysin tämän: Illan tullen hämärtyypi. Hanni taitaa muistaa "jotain" tähän kappaleeseen liittyvää? Olisi kiva, jos jakaisit sen tuonne kommenttilaatikkoon? Kiitos! 😊

Mummoni (äidin äiti) rakasti kappaletta Maa on niin kaunis. Nyt piti kuunnella useampi versio ja Cantores Minores "voitti". Oi, tähän kappaleeseen liittyy RAKAS muisto: olin synnyttänyt Poikani marraskuussa, mutta keskoisuutensa vuoksi hän oli vielä sairaalassa. 


Isäni taisi hakea minut Helsingistä mummolaan Orimattilaan. Aikaisin aamulla äiti herätti minut varovasti ja kysyi haluanko mukaan jouluaamun kirkkoon. Toki halusin, ja sain vatsan täyteen riisipuuroa ennen lähtöä. Orimattilan kirkko on kaunis. Lunta oli aivan valtavasti ja taivas vielä pimeä. Lopussa kaikki kävelivät ulos ja lauloimme siellä lumisten puiden lomassa hautausmaalla tuon kappaleen.

Yksi äitini lempikappaleista on Jo joutuu ilta ja ehdottomasti Jorma Hynnisen laulamana. Minulla oli tapana soittaa kotona "joulukonsertti", heh, "kaksirivisellä Yamahalla" ja tuo kappale oli nuorelle tuskastuttavan hidas. Soitin sen silti, tietenkin.

Äidin velivainaan vaimon, kummitätini (tällä hetkellä muistaakseni 93-vuotias) muistan lapsuudesta laulamassa keittiössä häärätessään upealla äänellään Arki huolesi kaikki heitä

Tämän, Have youself a Merry Little Christmas Aikamiehiltä laitan siksi, että se tuli You Tube'ssa vastaan ja solisti on minulle tuttu. Onpahan listassa edes yksi kappale, joka ei ole suomeksi, heh.

Paljon on mieluisia joululauluja enkä listaa niitä nyt tässä enempää. Kysyttiin siis myös inhokkeja. Onhan niitäkin, mutta varsinkin karaoken vuoksi mieleen tulee Juice Leskisen Sika. Tuota en poikkeuksena jäänyt kuuntelemaan. Lisäksi ne kaupoissa soivat tekopirteät lällätykset yököttää. Jottei nyt kuitenkaan jäisi pahamaku suuhun, niin...

Erikoismainintani saa Suvi Teräsniskan Hei mummo. Kappale on herkkä, osittain niin koskettava ja surullinen. Kaunis se on kuitenkin ja Suvin ääni ihana.

Oikein hyvää alkanutta JOULUkuuta teille kaikille!  🤶 🎅

tiistai 30. marraskuuta 2021

Unet vaihteeksi kateissa

Marraskuun viimeinen päivä.

Viime yö meni ketuille, harakoille tai susille tai mille vaan, mutta unesta ei oikein ollut tietoakaan. Jäin miettimään kaikenlaista jouluun liittyvää ja sinne ne unet katosivat. Olin varmaankin vielä aamulla seitsemän aikaan hereillä ja nousin vähän ennen yhtätoista. Keitin ja join kahvit - ja nyt palelee. Johtunee juurikin noista vähistä unista.

Päätin juuri, että lopetan JouluKalenterista stressaamisen! Jos luukkuja ei synny jokaiselle päivälle, niin sitten ei synny. Olenhan kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2012, joten monta joulua olen täällä läpikäynyt. Menneitä sekä ajankohtaisia.

Virhe oli mennä selaamaan niitä nyt, kun etsin postausta, jossa olen kertonut vankilajoulusta! Törmäsin jouluihin, joissa oli "Tupon kanssa sitä ja tätä" eikä ne postaukset kymmenestä yhteisestä joulusta mieltäni kohottaneet. Sen kyllä huomasin, että olen aikoinaan osannut arvostaa sitä miestä. Hyvä niin! 💗💙

Muutenkin olen jo huomannut, että suurin osa kalenteriaiheista tuntuu olevan jollain tapaa ankeita tai surullisia, eikä niin ole hyvä. Ymmärrettävää toki, kun edessä on joulu yksin. Jatkan, kunhan keksin jotain iloisempaa. Nyt peiton alle lämmittelemään - hetken voisin torkahtaakin...

Lyhyeksi jäi ne unet, kun suonenveto herätti. Aloin kutomaan jotain sukkaa...

Huomenna on joka tapauksessa tulossa kalenterin ensimmäinen luukku, koska se on valmiina. Aiheita voi edelleen laittaa postaukseen, jonka yhteydessä on arvonta. Ulkona satelee hiljalleen lunta ja minä jatkan sukan kutomista katsomalla samalla Suomen kaunein koti joulu -jaksoa.

Leppoisaa iltaa!

maanantai 29. marraskuuta 2021

"Vettä" ja leipää

Marraskuun viimeinen maanantai.

Eipä minulla oikein ole mitään kerrottavaa, mutta postaan silti. Jos ei muuta, niin ainakin se viime torstainen tapaaminen rovaniemeläisen ystävättären kanssa oli oikein mukava. 💕

Ja nämä kaksi juomakuvaa ovat esittelyn arvoiset. Ystävätär osti meille Napuet, jotka tarjoiltiin varsin kauniista laseista, eikö? Ystävälle kiitos niin tapaamisesta kuin juomasta!

Erottuamme poikkesin vielä viereisessä baarissa voittamassa erän biljardia. Pelasin sitä joskus "sata" vuotta sitten päivittäin - enää erittäin harvoin.

Yhtenä iltana tein kävelylenkin kauempana sijaitsevaan S-marketiin toiveena löytää jotain -60% ostettavaa, mutta tarjonta oli hyvin heikko. Sen sijaan huomasin ilokseni, että siellä on myynnissä sitä leipää, jota olen kantanut mukanani muutamalta Rovaniemen reissulta. Jippii!

Kuukausi vaihtuu kohta ja on aika aloittaa kalenteri. Aloittanut olenkin jo, mutta valmiita luukkuja on vasta kaksi...

Hyvää alkanutta viikkoa!