Unta, mutinaa ja muka-lihapullia

On päiviä, jolloin ei välttämättä kannattaisi ryhtyä juuri mihinkään. Tänään saattaa olla yksi niistä...

Nukuin eilen illalla ja jatkoin samaa tänään, pitkään. Tuntuu, että voisin nukkua koko ajan, mutta tulevaa yötä ajatellen se ei tunnu järkevältä. Ei vielä tähän aikaan. On minulla toki univelkaa viime viikolta kun tuntui, etten nukkunut koskaan kahta tuntia pidempään yhteen menoon.

Pakotin itseni ylös sängystä ja otin pari perussärkylääkettä. On tunne kuin migreeni hiipisi kohti. Silmien takaa ja poskipäitä kolottaa. Valot häikäisee ja sattuu. Niska ja hartiat ovat jumissa. 

Yritin ja yritän silti neuloa. Säärystin numero kaksi on puolessa välissä. Tahtoisin saada ne valmiiksi ennen viikonloppua. Ja ennen sitä pitää päätellä ne isän sukatkin ja pistää postiin.

Ennen kokkailua onnistuin saamaan tikun etusormeeni leikkuulaudasta. Sellaisen ihonvärisen ja ohuen, jonka pois ottamisesta tullee taidetta. Nipistää.

Keitin juuri perunoita. Sama ruma kattila, mutta sisäpuoli toimii edelleen. Kysyin Tupolta haluaako hän jauhelihakastiketta vai jotain muuta siitä jauhelihasta. "No, jos jaksat.." ja päätin tehdä lihapullia... Katsoin jopa ohjeen netistä sillä en ole mestarin lähelläkään noiden kanssa.

KUKA opettaisi Stanstaa???

Ohje tai ei, niin saan "taikinasta" aina löysää. Ei ne pihvit tai pullat halua pitää muotoaan. Aina lötköilevät miten sattuu. Maku on sinnepäin vaikka kuinka yrittäisin maustaa. Kun en onnistu, niin en.  

Paistoin ns. pullat ensin pannulla ja laitoin sitten uuniin. Tällä(-kin) kertaa yritin pelastaa katastrofin kastikkeella. Upotin "pullat" sinne. Osan niistä.

Kunhan Tuppo tulee kaupasta, niin testaamme lopputuloksen. Uskoni siihen meni jo. Nyyh.

EDIT. Hyviä noista tuli vaikka eivät kauniita olleetkaan. Jopa minä santsasin..!

Tuntuuko teistä koskaan siltä, että mieliala vaikuttaa ruoanvalmistukseen?