keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Konfirmaatio

Käytiin viime lauantaina rippijuhlissa.


En olisi millään jaksanut herätä. Tuppo kuitenkin hääräili siihen malliin, että oli pakko nousta ylös. Kävin suihkussa ja puin. Onneksi olin suunnitellut juhla-asuni etukäteen. Lähdimme ajoissa kohti Pasilaa. Ratikka meni nenän edestä, joten kävelimme. Tuppo osti meille liput automaatista, menimme laiturille ja juna saapui muutaman minuutin päästä.

Aurinko paistoi ja oli lämmin. Minua jännitti. Osaan olla melkoinen jännittäjä kun edessä on tilaisuus, jossa tapaan paljon uusia ihmisiä. Riihimäen asemalla meitä vastassa oli Tupon vanhemmat sekä vanhin tytär. Ajoimme Tupon vanhempien luo, Tupon kotitaloon. Joimme kahvit.

(kuva "tien toiselta puolelta")

Matka jatkui kirkkoon. Kylläpä siellä olikin porukkaa! Olimme samassa kirkossa vanhimman rippijuhlilla kolme vuotta sitten ja tämän kertainen 'toimitus' oli huomattavasti miellyttävämpi. Johtui lähinnä papista, jolla oli myös huumori hallussa. Nuoret olivat kauniita, lauloivat hienosti ja kaikki meni hyvin.

Konfirmaation jälkeen matka jatkui likkojen serkkujen kotiin (sama paikka kolme vuotta sitten), jossa juhlittiin (silloin ja nyt) kahden serkkulikan yhteistä rippijuhlaa. Yllätyksenä tuli se, että paikalle kertyi liki sata vierasta. Onneksi talo on iso ja onneksi ulkonakin oli pöytiä sekä tuoleja.

Tarjoilut olivat jälleen hulppeat. Itse en niitä kuvannut ja toisen fb-seinältä en tohdi kopioida. Tarjolla oli monenlaista suolaista ja makeaa. Itse pidin ehkä eniten minilihapullista, perunasalaatista, juustokakuista, mansikkakakusta sekä minttu-suklaapalloista. Me söimme ulkona tutun perheen kera, joten pääsin vähemmällä jännittämisellä. Juuri kun kaikki olivat syöneet ulkona alkoi sade. Ensin tihuutti ja sen aikana ehdotin, että olisi sopiva aika poistua paikalta. Niin teimme.

Saimme taas kyydin asemalle vaikka Tupon äiti pyyteli kovasti, että olisimme jääneet heille yöksi. Minä EN halunnut eikä se tuntunut Tuppoakaan innostavan. Juna tuli sopivasti. Ja se tuli ihan täyteen. Pasilassa paleli jo hurjasti, joten tulimme ratikalla kotiin. Sateessa.

Tuppo vei kummitytölleen lahjaksi Muumi-mukin. Muistaakseni sen Ruotsi-yksilön, jonka onnistui ostamaan laivalta. (Niitä ei tainnut juurikaan saada Suomesta?) Tupon tyttärelle annoin hopeisen rannekorun, jossa oli vihreä pieni sydän-riipus. Tuppo laittoi tyttären tilille matkarahaa. Sitä tyttö kaipasikin kun lähti eilen (?) yhdeksäksi päiväksi Portugaliin.

Nuorimman tyttären juhlia juhlitaan jo ensi kesänä...

Päivä oli siis ihan onnistunut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!