sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Oranssi Pallo Tallinnassa, ja vähän muuta...

Oranssi Pallo taisi päästä ensimmäistä kertaa mukaan Tallinnaan?


En meinannut nytkään (niin kuin en Rovaniemen reissullakaan) muistaa kuvata Palloa. Onneksi Tuppo muistutti asiasta. Hänen repussaanhan Pallo matkusti.

Kirjoitan myöhemmin erikseen reissusta, joka oli kaikin puolin oikein loistava.

Mukanammehan oli Ystävämme J., joka oli silloin meidän kanssa kävelyllä kun löysimme Oranssin Pallon.

Uskomatonta, että pallon löytymisestä on jo vähän yli KOLME VUOTTA!?!

Ja missä kaikkialla Pallo onkaan jo ollut mukana! Turkissa, Kreetalla, Sisiliassa, Rovaniemellä (ei kuvia), talvisessa puistossa, lumettomissa maisemissa ja nyt Tallinnassa.

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, niin tuo ihana Pallo antaa eri perspektiivin katsella ympärille.

Olen vähän "hömelö-tilassa" (= liian vähän unta). Olin illan TheBaarissa, jossa oli kuolettavan hiljaista. Tiedättehän; se on sitä kelloon tuijottamista. Tulin yöllä kahden jälkeen kotiin ja menin nukkumaan vasta neljän aikaan.

Juuri ennen kotoa lähtöä sain viestin, että isä on huonossa kunnossa. Huoli painoi koko illan ja yön. Nousin aamulla yhdeksän jälkeen ja soitin äidille. Isä on väsynyt ja oksentelee, mutta ei ole onneksi niin heikkona kuin ehdin jo kuvitella. Juttelinkin isän kanssa saman puhelun aikana. Oli ihan pirteän kuuloinen. *Luojan Kiitos* (Itse nukuin nelisen tuntia..)

Äiti lupasi viedä isän yksityiselle lääkärille huomenna. Ja lupasi soitella heti jos jotain huolestuttavaa ilmenee. Isä on sentään jo 87-vuotias!!!

Katselin jo eilen halpoja lentoja pohjoiseen, mutta aikaisimmat halvat ovat vasta lokakuun lopussa. Sovimme jo Tupon kanssa, että jos tulee kiire, niin menen yksin.

Nyt pääsisi Onnibussillakin perille, mutta se kestäisi yli kymmenen tuntia. Ennemmin etsin rahat tunnin lentämiseen!

Vaikka väsymys vaikutti tunteisiini, niin tajusin viime yönä, että (adoptio-)vanhempien menetys tulee iskemään minuun lujempaa kuin kuvittelen. Olisi niin monta kysymystä, jotka jäävät vaille vastausta ellen kysy niitä pian. Pelottavaa!

Samalla kun olisin utelias, niin pelottaa jos utelen liikaa. Mitä 'sopii' kysyä ja mitä minun kuuluu tietää? Sen ymmärrän, että heillä on erilaiset muistot 3-40 vuoden takaa kuin minulla. Ehkäpä juuri tuon kyselemisen kannalta voisi olla asiallista mennä muutamaksi päiväksi yksin sinne. Samalla Tuppo saisi muutaman vapaapäivän minusta...

Kerroin äidille, että näin unta mummolasta. Äidinäidin rintamamiestalosta Orimattilassa. Mummo eli melkein 101-vuotiaaksi ja oli RRRakas ISOLLA R:llä! Lapsuuteen liittyy paljon muistoja mummolasta, jossa olimme vain kuukauden vuodesta kesäisin. Sain siellä oman huoneen yläkerrassa, alakerrassa oli sauna ja kylmäkellareiden lisäksi 'leipomahuone', jossa karjalaissyntyinen pieni nainen leipoi satoja piirakoita perinteen mukaan. Halusi opettaa tekniikan minulle, mutta se jäi tekemättä. Harmi.

Piha oli täynnä hyöty- ja koristekasveja. Oli omenapuut, mansikkamaat, vadelmapuskat, viinimarjat sekä karviaiset. Kukat olivat suurempia kuin muualla ja mummo piti kaikesta huolta jutellen niin linnuille, naapureille kuin kukillekin.

Hehtaarin tontti rajaantui "jonnekin tiheiden kuusien taakse" ja nyt näin siitä unta. Marjapuskat olivat vaihtuneet sileiksi nurmikoiksi ja kaikki kuuset oli kaadettu. Ainoa muisto entisestä oli paikallaan oleva vihreä pumppukaivo. Tontin rajalla oli puro, jota en ollut ennen nähnyt. Äiti kertoi puhelimessa (siis oikeasti), että tontin reunalla oli kuulemma oikeasti puro, jota en muista. Jännää.

Saatan hieman uskoa enneuniin. Miksi minä nyt näin muistoja lapsuudesta. Tuliko isä kertomaan jotain vai mummo antamaan tukea? Siihen uskon kyllä, että mummo seuraa "sieltä jostain" tekemisiäni ja potkii tarvittaessa pyllylle. *Rakas*


Väsymyksestä huolimatta taidan lähteä TheBaariin bingoon. Kannatusmielessä, heh heh. Samalla reissulla pitää hakea jotain ruoanlaittotarpeita, jotta saan tehtyä tällekin päivälle jotain syötävää. Tuppo nukkukoon...

Aurinkoista syyssunnuntaita!

4 kommenttia:

  1. Lämpimiä ajatuksia sinulle sinne. Toivottavasti hyvin nukutun yön jälkeen ajatukset selkenevät. Ehdottomasti kannatan ajatusta että suunnittelet Rovaniemi reissun lähiajoille joka tapauksessa. Kuten sanoit kysymykset jäävät kysymättä jos niitä ei pian kysy.
    Veturissakin on toisinaan hyviä tarjouksia joten kannattaa vilkaista sieltäkin junamatkan hintaa. Aikaahan siinäkin menee, mutta pääsee sentään liikkumaan paremmin kuin bussin kyydissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Megi!
      Kävin juuri katsomassa, että Onnibussi menee 11½ tuntia ja maksaa 30-35 euroa. Käsityö mukaan, niin aika kuluu. Olisihan se samalla ainutlaatuinen kokemus mennä tuo väli bussilla!? No, odottelen mitä lääkärissä tapahtuu tänään...

      Poista
  2. Unet voivat jännästi tuoda alitajunnasta esiin asioita, joita ei tietoisesti muistakaan. Yritä mennä Rovaniemelle mahdollisimman pian. Ja kysele ennenkuin on liian myöhäistä! Äidin asia on minusta sitten sanoa, jos kaikkiin ei voi vastata tai vastauksia ei ole. Pistä toimeksi, sillä kukaan meistä ei tiedä, kuinka paljon aikaa on jäljellä. Lämpimiä ajatuksia ja vähän eteenpäin tönimistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinullekin, Marjatta!
      Yritän todellakin mennä Rovaniemelle pian käymään. Onnibussilla, junalla tai lentokoneella, ihan sama. Yritän kirjata jotain kysymyksiä paperille, jotta muistaisin mitä haluaisin tietää...

      Poista

Kiitos kommentistasi!