keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Ankanrintaa appelsiinikastikkeella

Vaikka en niin kokkaamisesta välitä, niin joskus on kiva kokeilla uutta.


Sain palan ankanrintaa.

On se vaan niin näppärää kun netistä löytää ohjeen kuin ohjeen. Vaikeutta on siinä, että niistä pitää valita mieluisin, jonka uskoo onnistuvan. Ja uskoa siihen, että osaa soveltaa ohjetta.

Itse valitsin yhden, jota sovelsin Epsoon antamien ohjeiden kera.

Aloitin perunoista ja porkkanoista.

Kuorin ja pilkoin.

Porkkanat antavat kivan säväyksen.

Samoin pilkottu kevätsipuli.

Saamieni ohjeiden mukaan vedin ristittäiset viillot rinnan pintaan sekä hieroin päälle suolaa sekä pippuria.

Laitoin palan kylmälle pannulle ilman lisättyä rasvaa nahka alaspäin.

Paistoin nelisen minuuttia nahkapuolelta ja samalla vähensin levyn lämpöä. Käänsin ja paistoin toiselta puolelta jonkun kolme minuuttia.

Nostin palan folion päälle, käärin siihen kevyesti ja laitoin 170-asteiseen uuniin kymmeneksi minuutiksi.

Sitten oli appelsiinikastikkeen vuoro. Sitäkään en ole ennen tehnyt. Pesin huolellisesti hedelmän ja...

...raastoin sen kuoren.

Tuppo puristi appelsiinin mehun lasiin.

Kuorin ja pilkoin kolme shalottisipulia.

Paistoin sipuleita hetken ankanrasvassa ja karamellisoin niitä ne ripauksella sokeria.

Lisäsin vettä sekä suurustetta.

Loraus tummaa siirappia sekaan ja muhimaan.

Kastike maistui vahvasti appelsiinille, kuten oli tarkoituskin. Sopi loistavasti ankalle!

Tein porkkana-perunamuusin valmiiksi.

Ankanrinta oli oikein maukasta ja sitä oli juuri sopivasti. Kaikissa liharuoissa tuppaa olemaan se vika, että jos sitä jää eka kerralla syömättä, niin loput saattaa jäädä kuivumaan ja syömättä.

Nyt ruoka oli loistavan hyvää ja sitä oli riittävästi. Olen itsestäni ylpeä.

Rakeita. Lähivuorokauden sää on vaihdellut kuin vaihdevuosista kärsivän naisen mieli; vettä, räntää, rakeita ja pilkahdellen aurinkoa.

Kerroin syksyllä munuaiskivistä, jotka veivät minut sairaalaan Turkissa. Suomeen palattuani kävin heti lääkärissä ja seuraavalla viikolla veri- ja virtsakokeissa sekä ultrassa ja tietokonetomografiassa. Ihmettelin kun sen jälkeen ei kuulunut mitään.

Nyt ajattelin, että on viimeinen hetki selvittää asia tulevan matkan vuoksi. Että jos jotain sattuisi tapahtumaan, niin matkavakuutus kattaa. Otin yhteyttä terveysasemalle ja sain kuulla, että jo viikko Turkin sairaalasta päästyäni käymieni kokeiden perusteella minulla EI OLE munuaiskiviä!?! Sain silti lähetteen labraan, josta syystä vein tänään virtsanäytteen. Toivotaan, ettei siitä ilmene mitään poikkeavaa.

Ystäväpariskunnan suloinen ja fiksu koiruus.

Puolitoista viikkoa reissuun ja ennen sitä on vappu. Meillä ei ole mitään suunnitelmia, mutta jääkaapissa on yksi pinkki skumppapullo. Lupasin Mammalle, että käyn hänelle Alkossa ennen vappua. Ehkäpä huomenna.

Mukavaa vappuviikkoa!

2 kommenttia:

  1. Ai miten niin et välitä kokkaamisesta?! Äläs nyt kuule..... mullakin on tallessa muutama sun tekemä ruoka, salaatteja ja piirakoita. Nyt pistän talteen tuon appelsiinikastikkeen. Se sopii varmasti myös broilerin kanssa.
    Miksiköhän eivät ole ilmoittaneet sulle matkan jälkeisiä labratuloksia? Vähän outoa... toivottavasti nyt kuitenkaan ei uusissakaan tuloksissa ole mitään hälyyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeasti välitä kokkaamisesta. Joskus kuitenkin iskee into päälle, mutta se tapahtuu harvoin ja jostain tietystä syystä. Tällä kertaa saadusta ankanrinnasta. ;)
      Uskon, että tuo appelsiinikastike sopii ankanrinnan lisäksi juuri broilerille sekä kalkkunalle. Ainakin.
      Minustakin on outoa, etten saanut mitään tuloksia silloin syksyllä!? No, nyt löytyy tarvittaessa lääkärinlausunto. Saas nähdä soittavatko tänään virtsakokeen tuloksista... Toivottavasti kaikki on ok ja jos ei ole, niin antibiooteilla pärjäisi. *peukkuja*
      Mukavaa viikonloppua, Marjatta, ja vapun aikaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!