perjantai 27. huhtikuuta 2018

Sitä soppaa saa mitä...

Saatan jo hymyillä. Ainakin vähän. :) 


Viitaten edelliseen postaukseen, jota en alunperin aikonut edes kirjoittaa, niin se kannatti kuitenkin. Suuttuminen, paha mieli ja murina toi uutta iloa. Kiva näin.

Nyt siihen soppa-aiheeseen, josta aioin alunperin kertoa. Kuten aina, niin osa ainesosista oli saatuja ja vaati minulta säveltämistä enemmän kuin ehkä osaan...

Tämä oli alkusysäys. Lehtikaali-kasviswok, jossa oli porkkanaa, puna-, lehti- ja kiinankaalia. Ei sipulia eikä paprikaa, tuoteselosteen mukaan. En ole koskaan ostanut vastaavaa.

Jääkaapissa oli ennestään tämä, joka oli myöskin minulle entuudestaan tuntematon. Noista poistin varret, ja nuput huuhtelin huolellisesti.

Pesin, kuorin ja pilkoin perunoita.

Maustoin keitinveden suolalla, kasvisliemikuutiolla sekä yrttisekoitusmausteella. Kuutioidut perunat pomppasivat sinne.

Silppusin yhden sipulin (enempää ei ollut). Kuullotin sen pannulla ja lisäsin...

...ne kukka- ja parsakaalit sekä Wok-jutut. Paistelin niitä hetken pannulla. Taisin laittaa jotain mausteita niihinkin.

Puristin päälle jääkaapista löytynyttä sitruunaa sekä huiskaisin ripauksen pippurisekoitusta. Nyt soppa(?) on muhinut hellalla ties kuinka kauan, sillä en tohdi alkaa soseuttamaan sitä nyt, kun Tuppo vihdoin nukkuu.

Kunhan Tuppo herää, niin soseutan sekamelskan ja lisään kuohukerman loput. Kiehautan, ja nostan varpaat pystyyn, jotta hässäkkä olisi syötävää. Olisikohan liikaa pyydetty, että jos se maistuisi edes pikkuisen hyvältä? Pliis.

Voi pojat ja tytöt, että tämä tekstin näpytteleminen tekee mielelle hyvää!
Pyysin TheBaarin uudelta omistajattarelta jotain ekstraa ensi sunnuntain bingoon ja sain kuvan tuotteet. Laitoin jo paikan FB-sivulle kutsun tulla sunnuntaina pelaamaan bingoa. Samalla laitoin kutsun vappupäivälle, jolloin omistajatar tarjoaa "pientä naposteltavaa".

Kyllä tämä taas tästä. Palaan kertomaan miltä ns. soppa maistui ellei hävetä liikaa myöntää jos soppa meni juuri pestyyn vessanpönttöön...

EDIT. Tuppo heräsi siksi aikaa, jotta tohdin surruutella sauvasekoittimella. Oi nam, tiedoksenne, että sopasta tuli vallan-vallan maittavaa! Vessanpönttö jää ilman...

 Palataan.

4 kommenttia:

  1. No ei kait noista aineista saa pahaa aikaiseksi? Minä kyllä voisin saada, sillä esim. eilinen ruoka oli p-stä. Olin tekevinäni normaalia uuniperunavuokaa peruna-sipulisekoituksesta. Mielehäiriössä EN kaatanut pottujen päälle kermaa, vaan kokeilin tarjouksessa ollutta uutuutta, kanttarelliruokakermaa (joka muuten väriltään muistuttaa koiranpuklua). Vanha herra totesi ruokaa tökkiessään, ettei se maistu miltään eikä siltäkään. Olin unohtanut suolan tyystin. Väri oli edelleen puklunsävyinen ja perunat mitäänsanomatonta mössöä. En ottanut kuvaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arastelin eniten noita kaaleja, mutta ihan hyvin sulautuivat soppaan sekaan. Näemmä. Tuppo ei ole vielä maistanut. Saas nähdä. Mies ei oikein sosekeitoista piittaa. "Pitää olla perunaa". Kuulostaako tutulta?
      Anteeksi, mutta jotenkin mieltäni nipistää kuulla, ettet sinäkään aina onnistu. Pahoittelen. :)
      Pitääkin joskus ostaa peruna-sipulisekoitusta. Olen vallan unohtanut moisen vaikka äitini käyttää sitä nyt kun on yksin. Jännää kuinka uusia ruokakermoja pulpahtelee nyt koko ajan lisää. Pippuri- ja kolmen juuston kermoista tykkään. Ja kaikista tuorejuustoista (joissa ei ole valkosipulia).

      Poista
  2. No ei kai tuollaisesta kasvisvalikoimasta voi syntyä mitään muuta kuin maukasta keittoa ja vielä kermatilkalla kruunattua!! Tästä eteenpäin tiedät, mihin käyttää kaikki sekalaiset ja vähän jo nahistuneetkin kasvikset. Ja sosekeittohan sietää myös pakastamisen. Hyvä siä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks Marjatta!
      Nyt kyllä tiedän. :)
      Kiitos kun muistutit pakkasesta. Itsehän pakastin äidille sosekeittoa helmikuussa, mutta nyt se ei tullut mieleen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!