perjantai 29. kesäkuuta 2018

Paluumatka Rodokselta...

...ei sujunut ihan niinkuin piti.


Luovutimme kyllä huoneen oikeaan aikaan (31.5.) ja nousimme noutamaan tulleeseen bussiin.

Matkasimme lentokentälle, jossa teimme lähtöselvityksen ja saatoimme matkalaukut eteenpäin. Koska meillä oli vielä aikaa, niin menimme kentän viereiseen kahvilaan. Aikanaan menimme turvatarkastuksen läpi ja sitten se show alkoi...

Kuulutuksista ei saanut mitään selvää. "Puskaradio" kertoi, että lentomme (Small Planet) on myöhässä ja korvaukseksi saisimme sämpylät sekä juomat. Eikun niitä metsästämään. Miesmyyjä naurahti Tupolle ja minulle kun pähkäilimme tiskillä. Mies oli puoliksi suomalainen, joten ymmärsi mitä me puhuimme.

Yhtäkkiä kaikki suomalaiset alkoivat liikkua. Ei koneeseen vaan noutamaan laukkuja ja ulos kentältä. Siellä meidät ohjattiin laukkuinemme busseihin, jotka lähtivät jonnekin...

Päädyimme valtavan rantahotellin eteen ja meidät opastettiin kirjautumaan sisälle. Vähänkö olimme ihmeissämme!!! Käykäähän katsomassa hotellin kuvat täältä. Huikea paikka!

Alueella oli mm. korkea rakennus, jossa oli kaksikymmentä kerrosta.

Lisäksi oli lukuisia kolme kerroksisia rakennuksia, joissa oli sviittejä.

Me saimme Tupon kanssa keskikerroksesta sellaisen!

Yli kuudenkymmenen neliön kaksiossa oli jättimäinen parisänky, jonka jalkopäässä oli televisio. Oli iso kylpyhuone poreammeella ja kaikilla herkuilla. Olohuoneessa oli ruokapöytä, varasänky, sohva ja televisio. Ja...

...keittiö saarekkeella. Oli mikroa ja kahvikonetta, mutta kaikki tarvikkeet olivat maksullisia samoin jääkaapin tarjonnat. Joku "kuittailikin" siitä, että pitääkö hänen maksaa siitä jos itse keittää kahvinsa. Kyllä olisi pitänyt.

Parvekettamme vastapäätä oli minimarket, josta haimme huomattavasti halvempaa mehua ja olutta.

Majoitukseen sisältyi ruoat. Loppujen lopuksi söimme siellä kaksi illallista, aamiaisen sekä lounaan.

Menimme ystäväpariskunnan (saivat samanlaisen sviitin viereisestä rakennuksesta) kanssa illalliselle valtavaan ruokasaliin, jossa oli hurja määrä tarjoilijoita. Aamulla heitä oli vielä kolme kertaa enemmän.

Ruokavaihtoehtoja oli valtavasti! (Kuvassa minun ruoat, jotka sain melkein kaikki syötyä.)

Muut söivät hyvällä ruokahalulla, mutta itseäni tuo tilanne ja paikan loisteliaisuus hämmensi.

Saimme ruoan kanssa lasilliset viiniä ja nekin veloituksetta.

Syötyämme olimme jo täysin varmoja, että meitä ei tulla hakemaan ennen aamua.

Lähdimme käymään rannalla, joka oli tien toisella puolella. Olimme jo googlanneet niin, että tiesimme olevamme Ixia'ssa. Jännää.

Palasimme hotellialueelle ja kiertelimme siellä. Löysimme valtavan katetun uima-allasalueen.

Alue oli muutenkin valtava. Pienempien rakennusten alimpien kerrosten sviiteissä oli omat uima-altaat.

Aluella kulki rakennettu "puro", joka oli hienosti valaistu kuten koko alue muutenkin.

Myöhään illalla näin vielä omalta parvekkeelta meren päällä ilotulituksen.

Meidän parveke on toisessa kerroksessa toinen oikealta.

Nukuimme upeasta sängystä ja viidestä tyynystä huolimatta aika huonosti sillä kyttäsimme koko ajan puhelinta jos siihen tulisi jotain informaatiota. Ei tullut. Mainittakoon tässä kohtaa, että olihan tuo paikka kokemus. Loistosta huolimatta, tai juuri siksi, pidin enemmän siitä hotellista, jossa olimme juuri viettäneet viikon.

Aamupalalla voin huonosti ja join vain kupin kahvia. Koko ruokasali kymmenine pingviini-asuisine tarjoilijoineen ahdisti. Onneksi Tupolle maittoi tarjonta!

Aamupalan jälkeen löysimme uima-allasalueen, jossa oli mm. syvin (2.90 m) allas mitä minä olen nähnyt. Mutta...

...koska emme saaneet mitään informaatiota, emme uskaltaneet ottaa rennosti. Matkatoimisto (Detur) oli luvannut tekstiviesti-infoja, mutta ei niitä tullut. Kerran kävimme vähän kävelemässä hotellialueen ulkopuolella, mutta kauas emme uskaltautuneet.

"Puskaradio" sen sijaan antoi jotain tietoa. Esimerkiksi sen, että eräältä vanhemmalta rouvalta loppui lääkkeet. Joo, aina pitäisi ottaa vähän enemmän mukaan, mutta silti. Kaksi tyttöä hankki omatoimisesti muuta kautta paluulennot sillä heidän piti olla seuraavana päivänä OMISSA lakkiaisissaan. Sadanseitsemänkymmenen matkustajan joukossa oli paljon lapsiperheitä, mutta he kaikki ottivat matkan venymisen yllättävän rennosti. Meillähän ei Tupon kanssa ollut mikään kiire mihinkään. 😇

Mikäs siellä olisi ollut ollessa JOS olisimme saaneet jostain jotain tietoa aikatauluista. Emme saaneet. Pähkäilimme Tupon kanssa, että pitääkö huoneisto luovuttaa kahdeltatoista normikäytännön mukaan. Sitten joku kanssamatkustaja kertoi, että ei tarvitse.  Joku toinen tiesi kertoa, että meille kuuluu lounas ja kävimme syömässä.

Loppujen lopuksi ainoa viesti, joka tuli Tupon puhelimeen, kertoi, että Finnair tulee noutamaan meidät ja lento lähtee tiettyyn aikaan. Kesti aikansa ennen kun saimme tiedot, että huoneet tuli luovuttaa klo. 18. mennessä ja että meille oli katettu aikaistettu illallinen ja että bussit tulevat noutamaan sen jälkeen. Näin tapahtui.

Matkasimme TAAS lentokentälle, teimme lähtöselvityksen, kävimme samassa viereisessä kahvilassa ja menimme turvatarkastuksen kautta terminaaliin. Lentomme oli VIELÄ TUNNIN MYÖHÄSSÄ. Emme saaneet lisää sämpylöitä. 😁

Pääsimme koneeseen ja saimme Tupon kanssa vierekkäiset paikat. Ensimmäistä kertaa koskaan otin tyynyn ja peiton. Onneksi, sillä palelin koko paluulennon ajan. Olimme kotona neljän aikaan aamulla 2.6. eli kaksi päivää aiottua myöhemmin.

En voi olla ajattelematta muita matkustajia. Auto parkissa lentokenttäparkissa? Jatkolennot? Lemmikit hoitopaikassa? Loma loppu ja töihin meno? Reissurahat kulutettu loppuun eikä luottokorttia? Olemme tehneet valituksen lentoyhtiöön, kuten varmaan kaikki muutkin. Olemme kuulleet, että tulemme saamaan rahallisen korvauksen ja sehän kelpaa. Katsellaan... Siellä voi olla nyt ruuhkaa...

EDIT. Tulleisiin kahteen kommenttiin viitaten pyydän anteeksi, jos kirjoitin "ruikuttavaan" äänensävyyn! Ei ollut todellakaan tarkoitus! Kerroin vain omasta näkökulmasta miten paluumatka muuttui. Tupolla ja minulla ei ollut mitään syytä olla pahoillaan loman venymisestä - vain se epätietoisuus oli keljua. Pahoittelen.

Nyt on tämä reissu tallennettu.

8 kommenttia:

  1. Jos matkanjärjestäjälle tulee syystä tai toisesta este, näin toimitaan. Olisitten nyt tyytyväisiä hulppeista puitteista, joihin pääsitte. Miten ihmiset jaksaa aina narista? Jos ongelmia tulee, sen mukaan mennään, kävellenkään ei voi kotiin lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei TODELLAKAAN naristu/narista vieläkään mistään muusta kuin informaation puutteesta. Se epätietoisuus oli inhottavaa. Kaikista.
      Kyse ei ollut matkanjärjestäjästä paitsi tiedottamisesta laistaminen vaan lentoyhtiön koneen teknisestä viasta ja siitä, ettei heiltä löytynyt varakonetta tilalle.
      Mehän vaan nautittiin loman venymisestä! :)

      Poista
  2. Jos ei ole töihin tai muualle kiire, niin mukavahan se vain on jos loma pitenee ilmaiseksi muutamalla päivällä ;) Minä ainakin olisin vain mielissäni moisesta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mekin oltiin sillä meillä ei kiirettä ollut!

      Poista
  3. Olisi kyllä kauhee tilanne just noissa, että pitäisi olla töissä tms. Ja epätietoisuus. Jos heti olisi tiennyt kauanko kestää, niin eihän siinä mitään.

    Meillä on pari kertaa viivästynyt menomatka tuntikausia. Kerran piti olla perillä kohteessa myöhään illalla, mutta oltiin vasta aamuyöstä. Siinä meni eka päivä täysin pilalle. Onneksi ei ollut lapsia vielä silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iskit asian ytimeen: " Jos heti olisi tiennyt kauanko kestää, niin eihän siinä mitään."
      Joskus 90-luvulla paluu Turkin Bodrumista viivästyi kymmenen tuntia, mutta silloin info pelasi. Viitisen tuntia lisäaikaa hotellilla ja parin tunnin pysähdys Kusadasissa. Silloin informaatio pelasi.

      Poista
  4. Tiedän tunteen, kun tunnet olevasi kuin vieraalla planeetalla. Sitten eräs maailmaa kiertänyt oikeasti rikas mies neuvoi, miten käyttäytyä "hienoissa" paikoissa: mies ottaa sukat pois ja pukkaa paljaat jalkansa loafreihin ja panee farkkujen kanssa pikkutakin ja alle pikeepaidan. Naiset voi pukeutua miten lystää, kunhan on kirkasta huulipunaa ja naaman peittävät aurinkolasit. Näillä on menty viiden tähden lukaaleihein ja hyvin on oärjätty ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana!
      Mä kaivoin "tiikerimekon" matkalaukusta ja laitoin hiukset kiinni ja huulipunaa. Niillä mentiin. Ihan hyvinkin. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!