perjantai 28. syyskuuta 2018

Lounaalla

Tapaamisia.


Tupon puhelin soi eilen kun hänen lapsuudenystävänsä soitti junasta, että on tulossa. Mies kiskoi nopeasti vaatteet ylleen ja lähti Pasilaan vastaan. Minäkin puin ja kipitin Mamman asioille. Tapasimme kolmistaan, Tuppo ystävänsä kanssa ja minä, TheBaarin edessä.

Käveltiin Weeruskaan lounaalle. 10,40 euroa.

Olin meistä ainoa, joka söi hernekeittoa. Se oli niin hyvää, että söin sitä sekä ennen, että jälkeen lämpimän ruoan. Ja ensimmäistä kertaa ikinä laitoin vieressä tarjolla olevaa raakaa sipulia sekaan. Ja sinappia, tottakai. HYVÄÄ.

Tuppo kehui ääneen salaattipöydän tomaatteja, että kerrankin sopivan kokoisia lohkoja. Itse nautin punajuurisalaatista sekä iduista.

Tarjolla oli kermaista pyttipannua sekä kasvistäytteistä seitä. Kalaa maistoin vain pienen siivun ystävän lautaselta.

Söin yllättävän paljon siihen nähden, ettei minulla muka ollut edes nälkä. Lautaselle ei jäänyt mitään.

Tuppo söi enemmän.

Ja mies söi jälkiruokia kun itse tyydyin pelkkään kahviin.

Tuppo lähti saattamaan ystäväänsä Hakaniemeen ja minä menin Mammalle. Juttua riitti taas ja meillä oli ihan mukavaa. Yöllä ei ollut - eräs ystävätär haukkui minut 'pystyyn'. Se harmittaa. En ole mitään väärää hänelle tehnyt. Pahus.

Mukavaa alkavaa syyskuun viimeistä viikonloppua!

14 kommenttia:

  1. Oi, mitä herkkuja!
    Tuollaiset ystävättäret, jotka syyttä haukkuvat pystyyn - eivät ole ystäviä. Itsellä on ollut samanlaisia tapauksia, olen vaan poistanut heidän elämästäni. Jos eivät osaa käyttäytyä, niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvää ruokaa.
      Se nainen haukkui, etten koskaan ole kiinnostunut muiden elämästä vaan puhun ainoastaan itsestäni. Tuppo juuri kommentoi, että se on luonteenpiirre. Siis mun. Ehkä se sitten on niin. Kyseinen nainen on totaalisen alkoholisoitunut miehensä kuoleman jälkeen. Olen aikoinaan auttanut häntä paljon. Pyh.

      Poista
  2. Tiedätkö mitä. Minäkin puhun yleensä pääosin itsestäni. En siitä syystä, etteikö muiden asiat kiinnosta. Vaan, koska en kehtaa koskaan kysellä ihmisiltä heidän asioitaan. Mielestäni pitää itse kertoa. Olen tullut niin allergiseksi uteliaille ihmisille, jotka esittävät ystävää, mutta tuntuvat vaan oikeasta olevan ihan helvetin uteliaita.
    Siinä on vissi ero - välittämisellä ja utelemisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mulle tulikin eräs ystävätär mieleen!? Utelee ihan hulluna kaikkea ja koko ajan ja aina. Itse koen sen epämiellyttävänä.

      Poista
  3. Mulla oli yksi ystävä joka puhui aina itsestään ja jopa keskeytti, jos yritin sanoa jotain omaa asiaani. Lopulta en viitsinyt edes yrittää puhua mitään. Aina vaan kuuntelin, kuinka hän ylisti itseään. Hän suuttui, kun en kutsunut häntä häihini. Sen koommin ei olla oltu tekemisissä. Hyvä niin. Mieheni kysyi miksi tapaan häntä, kun joka kerta kotiin tultuani olen huonolla fiiliksellä. Tuntui että hän imi minusta energiaa. En siis tietenkään väitä että sinä niin tekisit, mutta kerroin nyt kuitenkin tästä tapauksesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo tutulta kuulostaa. Joskus omalla kohdallanikin, mutta olen koittanut karsia sitä tapaa pois ja vissiin vähän onnistunutkin...
      Minulla on eräs ystävätär, joka on todella kova utelemaan, mutta ei välttämättä kuitenkaan kuuntele oikeasti. Olen usein törmännyt siihen, että kertomani asiat ovat vääristyneet hänen muistissaan ja se jos joku on tosi rasittavaa kuulla vääristyneitä asioita. En voi olla korjaamatta niitä kuullessani ja sehän neitiä suututtaa. Mutta jos asia koskee minua, niin en voi jättää virheitä roikkumaan ilmaan!

      Poista
  4. Tosiaankin on herkullisen näköisiä ruokia!
    Siis että sinä olet vain ihan täynnä itseäsi?? Siis vaikka olet aina auttamassa ystäviäsi kun se vaan on mahdollista!! Anna mennä ohi tuollaiset mielipiteet. Ja yliuteliaisiin ihmisiin otan minäkin etäisyyttä. Toivottavasti olosi ja mielesi alkaa kaikesta tuosta huolimatta olla jo paremmalla puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvät ruoat! Tuppo sijoitti lounaan TOP kolmoseen.
      Juu, en minä jäänyt murehtimaan naisen sanoja. Ennemmin ajattelen niin, että hänellä oli itsellään pahamieli jostain, ja me tunnetaan sen verran pitkältä ajalta, että minuun oli helppo purkaa omaa fiilistään. En ole nähnyt naista (vielä) tilanteen jälkeen.

      Poista
  5. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä ole niin kuin minä, joka vatvon jokaista poikkipuolista tokaisua lopun elämäni =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän. On se minullakin mieli, joka jää helposti miettimään, tai jos ei niin, niin ei unohda kuitenkaan. Ikävä piirre. ;)

      Poista
  6. Autat paljon toisia ihmisiä. Olet tosi kultainen.
    Haluat varmaan itsekin joskus huomiota ja kuuntelijaa. Harmi, että tarpeet eivät aina kohtaa...tsemppiä Stansta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nemppu!
      Kyllä mä tiedän olevani toisinaan melkoisen huomionhakuinen tyyppi, mutta taistelen sitä vastaan ja olen edistynytkin opettelussani kuunnella myös muita. Tällä kertaa olin juuri tullut Mamman luota, jossa olin kuunnellut häntä monta tuntia...

      Poista
  7. Tsemppiä sinulle!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!