Aloitan joulujutut Poikani paketeista.
Pojan vaimon sukat saivat alkunsa kahdesta Tukholman risteilystä ensimmäisellä.
Vasta toisen sukan kohdalla huomasin virheen sydänkuviossa enkä jaksanut enää alkaa korjaamaan. Tein sitten tarkoituksella kotona kutoessa saman virheen toiseenkin sukkaan.
Pojan sukat aloitin toisella risteilyllä ja vaikka olin laskenut nyt sydänkuvion uusiksi, niin ensimmäiseen sukkaan tuli silti virhe, jonka huomasin vasta valmiissa sukassa. Pojan toinen sukka oli siis neljästä sukasta ainoa, johon kuvio tuli oikein. Hyvä minä.
Kuvan peltilaatikko löytyi ekalta reissulta. Ihastuin tuohon laatikkoon itsekin ja koska se oli tarjouksessa, niin ostin sen Pojalleni pukinkonttiin. Laatikkoahan voi käyttää myöhemmin johonkin muuhun tarkoitukseen, mutta...
...näin aluksi se sisälsi pullon jaloviinaa.
Kyllä Poika äitinsä tuntee!
Samalla kun nuoripari kävi aatonaattona noutamassa omat pakettinsa, toivat he minulle kassin, josta löytyi kuvan langat. Ennenhän minulle ei ollut olemassa juurikaan muuta väriä kuin oranssi (nykyään myös turkoosi). Hienot laatulangat olivat valinneet ja selvästikin juuri minua ajatellen, kiitos! 💕
Aattoiltana tuo kuva ilmestyi facebook'iin ja siinä oli teksti: "Kiitos 'Stansta' sukista, hyvää jälkeä ja sopivan kokoiset". Perässä oli vielä sydän. 💓
Ihanaa kun noin julkisesti oikein kiittivät! Nytpähän tiedän koot jos kudon toistekin heille. Helppo laskea jalkaterien raidoista. Pojan sukan varteen viisikymmentä silmukkaa, vaimonsa sukkaan kymmenen vähemmän.
Soitin eilen illalla äidille. En nyt kysy häneltä lupaa kuvan julkaisemiseen (anteeksi!) kun hän ei tiedä tästä blogistani (enkä halua kertoakaan). MUTTA ajatelkaapa, että 86-vuotias oli itse ottanut tämän kuvan puhelimellaan ja osasi lähettää sen minulle multimediaviestinä!!! Äiti, jolle on aina ollut kahdesta napista toinen liikaa laitteessa kuin laitteessa paitsi hellassa.
Onneksi en kysynyt mitään lähettämieni pakettien sisällöistä sillä äiti kertoi, ettei ollut raaskinut avata niitä vielä. Kertoi pitävänsä siitä, että sai ihastella pakettejaan, jotka oli laittanut kuusenoksien alle.
Tänään tuli tekstiviesti: "voiko olla parempaa aikaa vetää jalkaansa joulun punaisia sukkia, juuri levinneisiin jalkoihin sopivia, kuin kuunnellessa jouluvirttä, 'kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon'. Kiitos!!!" Luki siinä myös, että "hyvään tarpeeseen tuli sineetkin", mutta en keksi mitä tuo tarkoittaa? Pitänee soittaa äidille ja varmistaa, että hän on ymmärtänyt mitä ne "sineet" ovat...
Eilinen jouluaatto sujui mukavasti. Leivoin ja kokkasin, mutta niistä tarkemmin (tietysti..) myöhemmin. Syötiin hyvin ja katsottiin joku vanhempi tunnin kotimainen elokuva (Ilon juhla), jossa näytteli ihana Esko Nikkari-vainaa, jonka sain joskus aikoinaan oppia tuntemaan. Avasin saamani paketit, mutta niistäkin ehkä myöhemmin. KIITOS!
Yöllä kävimme ihan perinteen vuoksi TheBaarissa parilla. Minä tonttulakki päässä. Jaoimme pöydän kahden ihanan ystävän kanssa, jotka osuivat suunnittelematta paikalle samaan aikaan.
En kai olisi minä jos en vähän vinkuisi? Täällä sataa vettä. Eilen vielä oli kymmenisen astetta pakkasta, mutta nyt mittari näyttää yhtä astetta plussaa.
Liukastuessani kolhaisin kylkeäniKIN. Nyt se on alkanut särkemään enemmän ja jopa hengittäessä (mitä lienee pakko tehdä?) sattuu. Melkein alan jo suunnitella päivystykseen menoa, mutta kokeilen vielä olla tämän päivän särkylääkkeen voimalla. Vaikka kasvot näyttävät parantumisen merkkejä, osa ohimosta on lähes tunnoton.
Lopuksi mainittakoon, että laivalta ostamani ja jouluksi säästämäni kuvan glögi ei "istunut" meidän kummankaan suuhun. Vaikka se tuli nautittua lämmitettynä kokonaan, niin en suosittele. Tai no, makujahan on monia.
Tämän joulupäivän ohjelmaan ei kuulu mitään suunniteltua. Ehkä lähdemme käymään TheBaarissa tekemäni suolaisen piirakan kera sillä tein sen paikkaa ja siellä olevia ystäviä ajatellen. Ruokaa ei tarvitse tehdä sillä sitä jäi eilen reippaasti jäljelle. Yhtä kirkkotapahtumaa suunnittelin eilen, mutta ei tällä säällä, ei tällä naamalla eikä tällä kyljellä.
Anteeksi, ei ollut tarkoitukseni olla näin negatiivisen oloinen. Toivottavasti teillä on oikein jouluinen ja mieluinen mieliala sekä tunnelma!
Kuka muka huomaa poikasi ja miniäsi sukissa olevat virheet? Höpsistä kukkuu!
VastaaPoistaJos särkylääke ei auta, mene päivystykseen, pliis. Kylkiluissa voi olla joku hiusmurtuma...
Ei kai niitä virheitä näe kuin silloin kun sukat ovat jaloissa. Onpahan hyvä syy tehdä joskus vaikka kevääksi toiset. Onneksi olen jemmannut tuota Novitan lopetettua pinkkiä: Pojan vaimolla on saman väriset hiukset!
PoistaPitää seurata kipua. Nyt särkylääke kyllä, onneksi, auttoi! Eniten pelottaa se, että kipu haittaa hengittämistä...
Ihan mukavastihan tuo joulu näyttää menneen, paitsi se kaatuminen.Toivottavasti siinä ei tullut mitään pahempaa kolhua.
VastaaPoistaMeidän 'makuinen' joulu oli kyllä taas.
PoistaKasvot paranevat kovaa vauhtia paitsi syvimmät naarmut. Kylkeen sattuu aikalailla edelleen, mutta eiköhän näistä ajan kanssa selvitä.