tiistai 29. tammikuuta 2019

Sukat, lapaset ja lunta

Nyt ON lunta!


Koko eilisen päivän pyrytti ja yöllä myös. Pyryttää edelleen. Onneksi ei ollut mitään syytä lähteä eilen ulos sillä tuulenpuuskat heittelivät lunta alas katoilta. Onneksi emme myöskään olleet merellä!

Parvekelasin takana on lumidelfiini, eikö olekin?

Vedin sunnuntai-iltana bingon ja paikalla oli ihan mukavasti porukkaa. Omistajatar tarjosi tekemiään kolmioleipiä mm. kinkkutäytteellä. Sattui hassusti, että myös Ystäväni T. oli tehnyt tarjolle ihania kylmäsavulohileipiä. Osan ihan minua varten ilman tsatsikia.

Kävin bingon jälkeen kaupassa ja ostin (onneksi) ruokatarpeita kahdeksi-kolmeksi päiväksi. Kävin kauppareissun jälkeen moikkaamassa erästä ystävää, joka oli työvuorossa ÄsBaarissa. Kuva on kotimatkasuoralta, joka tuntui ärsyttävän pitkältä kauppakassin kanssa... 

Tuppo yllätti: mies oli tehnyt bingoiluni aikana mustikkapiirakan valmiiseen kakkupohjaan!

Päätin eilen illalla tehdä keskeneräiset sukat ja lapaset loppuun. Vähänkö jännitti, että riittääkö tuo punaisenkirjava lanka. Ei sitä kyllä paljoa jäänyt. Eikä sitä olisi enempää ollutkaan.

Ei jäänyt paljoa valkoistakaan. Välillä harmittelen omaa pedanttisuuttani raitojen suhteen sillä sen myötä kertyy enemmän pääteltäviä lankoja. En vain voi olla kohdistamatta raitoja identtisiksi.

Sain pääteltyä laivalla alusta loppuun kudotut sukat.

Toinen lapanen oli vasta peukalon kohdalla tulossa ja kudoin sen valmiiksi. Tein peukalot ja päättelin nekin.

Tänään aamukahvi oli tavallisesta poikkeavaa. Tuppo oli ostanut Löfbergs'in Magnifika-kahvia, joka on maustettu "with cocoa and vanilla". En oikein pidä kummastakaan, mutta onneksi ne ei maistuneet liikaa melkoisen tummapaahtoisessa kahvissa.

Sain illalla vihdoinkin äitini kiinni. Onko 'hieman' outoa, että edes äiti ei tiennyt, että hänen numeronsa on muuttunut? Laitoin sen hänelle tekstiviestinä puhelun jälkeen. Äiti vaikutti vähän väsyneeltä ja poissaolevalta. Gun on tehnyt monta vuorokautta sinne menoa ja äiti pähkäili onko nainen tulossa, ja milloin. Minä en tiedä.

Sen tiedän milloin minä menen. Siihen on viikko aikaa. Pitäisi tehdä äidille pipo, mutta en ole keksinyt millainen ja mistä langasta. Juuri nyt olisi hyvä hetki aloittaa, kun aiemmat tekeleet ovat valmiit. Nappasin tupakalla käydessä yhdestä parvekkeella olevasta lankalaatikosta kerän Novitan Kajo-lankaa. Pitänee googlettaa sopiiko se, ja onko olemassa mitään valmista ja helppoa pipon ohjetta ko. langalle. Ainakin tuota lankaa riittää: yhdeksän kerää. Kolme kerää per väri.

Tämä asunto sijaitsee loivasti ylöspäin nousevan yksisuuntaisen kadun varrella. Jo kaksi autoa on jäänyt jumiin muutaman minuutin sisällä. Ensimmäinen ymmärsi peruuttaa vähän matkaa ja pääsi ylös. Toinen päätyi ajamaan alas väärään suuntaan. Onneksi meillä ei ole autoa!

Runsaslumista tiistaita!

2 kommenttia:

  1. Eiköhän tuota lunta nyt jo ole riittävästi tänä talvena tullut. Autojen kanssa on varmasti vaikeuksia kapeilla kaduilla. Minunkin pitää aurata melkoinen tila tuossa pihalla niin että saan auton ulos tallista ja käännettyä keulan porttia kohti. Onneksi tässä on kuitenkin aika paljon tasaista puutarhaa, jonne saa lumen kolan kanssa tuupittua.
    Ihmettelin melkoisesti jo tuolla aikaisemmassa postauksessasi äitisi puhelinnumeron muutosta ja nyt ihmettelen vielä enemmän jos äiti itsekään ei ole ollut siitä tietoinen. Melkoisen törkeää, jos saan noin sanoa. Minusta voisitte ottaa numeron muuttajan puhutteluun. Mutta kiva, että pääset taas äitiä tapaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuota lunta olisi jo tarpeeksi vaikka koko talveksi. On se täällä Helsingissä hurjaa katsoa autoilijoiden tappelua kinoksia vastaan. Monet autot on saarrettu katuaurojen toimesta. Ei ole heillä helppoa.
      Onneksi teillä on tasaista! En voi olla ajattelematta jotain rinnetontteja, huh huh.
      Soitan kohta sille numeronvaihtajalle. Hän meni eilen äitini luo. En ole muutamasta muustakaan hommasta, mitä hän tekee, kovin samaa mieltä. Onneksi pääsen ensi viikolla juttelemaan suoraan äidin kanssa. Ja saat sanoa, että tuo numerohomman hoitotyyli oli varsin törkeää!

      Poista

Kiitos kommentistasi!