lauantai 28. joulukuuta 2019

Jänkäpäntiö kylässä

Maanantai 16.12.2019 Rovaniemi.


Yöllä oli satanut lunta ja sade jatkui edelleen.

Puhelimessani luki, että "paketti on noudettavissa linja-autoasemalta klo.11.30.". Lähdimme äidin kanssa paikalle ja lopulta olimme kuin kolme tonttua punaisine takkeinemme. Äiti lähti kiikuttamaan saamansa kalat sekä tatit (ISO KIITOS!) jäisinä kotiin pakkaseen. Me lähdimme Vanhan rouvan kanssa lounasravintola Turkoosiin, joka sijaitsee linkkariasemaa vastapäätä vanhassa postitalossa.

Olin itse lukenut mitä ilmeisimmin edellisviikon ruokalistaa, koska puhuin riistakäristyksestä. Sitä ei ollut.

Kiitos ruoasta, iloinen, ihana, pirtsakka 'vieras kaukaa Oulun maalta'! 💖

Mainittakoon, että äitini käy toisinaan hakemassa tuolta ruokaa, josta hän syö kaksi-kolme kertaa. Edellispäivän ruokaa saa annoksen kolmella eurolla.

Salaattipöydästä löytyi vaikka mitä ja peruna-porkkanakeitto oli hyvää.

Vähänkö hymyilyttää edelleen, että otin itse epähuomiossa vain puolet makkarapihvistä, mutta se olikin hyvä moka, koska välissä oli lämmintä kurkkusalaattia juuston kera. Ensin mainitusta en pidä.

Aina nuo minun lautaset ovat vähän säälittävän näköisiä, mutta kun olen vähäruokainen, niin olen. Kaiken ottamani söin. Jälkiruoaksi nautimme kahvit ja minä jotain marjakiisseliä. 
(Ps. Laitoin ko. ravintolaan facebook'in kautta positiiviset kiitokset!)

Matkalla äidin luo...

...ohitimme vanhan veturin ja...

...poikkesimme rautatieasemalla, josta Vanha rouva osti itselleen valmiiksi lipun iltajunaan. Jatkettiin matkaa äidin luo.

Siellä keitettiin taas kahvit ja herkuteltiin taivaallisen hyvällä vieraan leipomalla/tuomalla kakulla. Oi nam! (Ha haa, sitä on vielä pieni palanen täällä Tupon luona!)

Samalla herkuteltiin Torimarketin omalla herkulla, piparkakkurahkalla. Ihanaa sekin.

Olin kasannut Ystävälle "joulupöydän" valmiiksi.

Suklaa oli joulumyyjäisistä.

Punaisessa paketissa oli punaisia sydämiä idearikkaan jänkäpäntiön jatkojalostuksia varten.

Yhdestä paketista löytyi Socki'n sukkalankaa rouvan värimakuun sopien.

Ja viimeisestä paketista pussukallinen pesuaineita.

Istuttiin olohuoneessa ja kerrankin taisin hävitä äidilleni puhumisessa? Kuinka paljon löytyikään maantieteellisiä yhtäläisyyksiä, harrastuksia ja kaikkea! Siis rouvalla ja äidilläni. Nappasin kutimen hyppysiini ja nautin.

On todellakin iso ilo, että olen saanut tutustua Sinuun, Vanha rouva!!! 💝

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja oli lähdettävä kohti juna-asemaa. Lähdin tietysti saattamaan eikä matka sinne ole pitkä.

Eikä pakkanen purrut.. 😄

Melkein teki mieli hypätä samaan junaan, jotta olisimme saaneet kolmisen tuntia lisää yhteistä aikaa...

Halattiin ja rouva nousi junaan (kutomaan punaista sukkaa). Minä menin nostalgian vuoksi asemaravintolaan juomaan yhden (kalliin) oluen yrittäen vielä vilkuttaa vieraalle.

Tällaisia tapaamisia toivon lisää!

Palasin äidin luo ja jatkoin sukan kutomista.

Ihana päivä!

2 kommenttia:

  1. ELämä on mutkikas juttu, mutta joskus se tarjoilee herkkupaloja ja onnenpipanoita. Kiitos niistä sinulle, ihana.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!