lauantai 25. tammikuuta 2020

Stanstan keittiössä

VarhaisHuomenta.


Nyt on kyllä rytmi sekaisin: heräsin neljän jälkeen aamuyöllä ja koska olo oli pirteä, niin nousin keittämään kahvia. Sitä riittää nyt, kun kävimme eilen ostamassa neljä pakettia. Siirtelin eilen ottamani kuvat kännykästä koneelle ja niiden myötä ajattelin kertoa eilisestä raivausprojektista.

Menin Omaan Kotiin ennen yhtä päivällä, ja aloitin keittiöstä. Siirsin sivupöydältä vedenkeittimen, leivänpaahtimen ja muut olohuoneen ikkunalaudalle.

Vasta "ennen & jälkeen"-kuvista tajuaa kunnolla tavaran määrän!? Kaikki tuntuu MUKA niin tarpeellisilta ja silti moni tavara on turhanpanttina. Kun aikanaan palautan jotain tuolle pöydälle, niin jospa laittaisin siihen vain leivänpaahtimen? Vedenkeitintä käytän niin harvoin, että sen on turha olla jatkuvasti näkösällä tilaa viemässä. Arabian vialliset kannut voisin myydä halvalla pois.

Saman seinustan kahvinkeittimen nurkkaukseenkin oli kertynyt ylimääräistä tavaraa.

Kuinka siistiltä nurkkaus näyttääkään, kun siinä on vain kahvinkeitin!? Kuten kuvasta näkyy, niin keitin itselleni sumpit ennen kun vein keittimenkin pois.

Ikkunalaudallekin oli kertynyt tavaraa. Musta kahvinkeitin (kestosuodattimella) joutaisi myyntiin ja Lidl'in vichy-pullot olivat vielä Liskonaisen käynnin jäljiltä (heinäkuulta). Ne vein muoviroskikseen.

Tulevaisuudessa ikkunalaudalla voisi asustaa vain pari viherkasvia sekä muutama kynttilä jalkoineen. Ei muuta.

Keittiön seinässä on 90-luvun alkupuolella laitettu puolipanelointi. Sen yläreunaan laitettiin aikoinaan hylly samasta kuviopintaisesta jalkalistasta, jota käytettiin koko asunnossa. Se hylly on varsinainen sälämagneetti! Oikeassa reunassa näkyy kaksi muovipurkkia, jotka ovat täynnä pieniä koriste-esineitä. Niitä vain on kertynyt sieltä & tuolta, ja niiden hävittämiseen tarvii keksiä joku "kerralla pois"-systeemi.

Nyt pakkasin kaikki pariin kippoon ja pois keittiöstä.

Seinällä oleva maustehylly on isävainaan tekemä. Koristelistoissa on tarkkaa kuvioleikkausta. Isä tykkäsi työstää mm. rukinlapoja, mutta käytti taitoaan myös peilin kehyksissä sekä minulla olevissa avainkaapissa sekä seinäkellossa.

Keittiön nurkassa on alkuperäinen 20-luvun komero, jonka yläkaappi on toiminut kylmäsäilytystilana siellä olevan ilmastointiräppänän avulla. Nyt komero sisältää kaikenlaista romua, mutta myös mummovainaan peruja olevat Arabian kahvikupit tasseineen. Suunnitelma on tyhjentää tuolta kaikki tarpeeton ja tulevaisuudessa säilyttää siellä vain vedenkeitin, voileipägrilli, yleiskone, sähkövatkain sekä ns. juhla-astiat, joita käytän harvoin.

Maustehyllykön päällä on lasivitriini, jossa on LIIKAA laseja. On pienet ja isot konjakkilasit, skumppalasit, snapsilaseja, jalallisia olutlaseja ja vaikka mitä muuta, joista tulee käytettyä vain viinilaseja. 90-luvulta peräisin olevilla jalallisilla olutlaseilla on tunnearvoa, ei muilla. Kaapin päälle olen joskus laittanut hopeanvärisiä kukkapurkkien suojaruukkuja, joilla tuskin teen mitään.

Keräsin pölyiset ruukut ja vein ne pois keittiöstä. Ne pitää pestä ja vaikka kaupata nimelliskorvauksella Mamman parvekkeelle.

Astiakaapin päälle olen joskus kerännyt erilaisia ruskeita pulloja. Olipa sinne eksynyt tyhjä vehnäjauhopurkkikin. Oviaukon päällä olevalla hyllyllä oli "samaa sarjaa" olevia kynttilänjalkoja (joskus siellä 'asui' kaukosäätimellä toimiva CD-soitin). Kaikki tavarat olivat tahmeita ja paksussa pölyssä imettyään itseensä keittiön rasvahöyryt. Hyh.

Katossa näkyvä tumma läiskä on peräisin hyllyllä palaneesta laavalampusta. Astiakaapin yläpuolella pilkottaa pieni ikkuna, joka on keittiön ja kylpyhuoneen välissä. Olen jostain lukenut, että ikkuna on peruja ajalta, jolloin hehkulamput olivat kalliita. Ikkuna mahdollisti vessassa käymisen päiväsaikaan ilman valoja.

Onneksi Tuppo tuli illalla paikalle sillä en olisi saanut yksin siirrettyä ruokapöytää pois. Vanha Askon pöytä on painava. En tykkää siitä yhtään; liian iso, ruma ja väärän mallinen. Hankin joskus tilaan sopivamman suorakaiteen muotoisen pöydän. Vanhat tuolit menettelee tarvittaessa. Nyt pöytä muutti makuuhuoneeseen.

Tyhjennetty keittiö herätti ajatuksia, haaveita ja suunnitelmia, joihin on tartuttava kattoremontin valmistuttua. Toki voisin mennä nyt viikonlopun aikana raivaamaan kaappien sisältöä, kun olisi pöytätilaa levittää kipot ja kupit seulontaan. Samalla voisin tuunata loppuun eilen Tuppoa odotellessa aloittamani vanhan valkoisen hartiahuivin, jonka teen Mammalle ystävänpäiväksi.

Tuosta hartiahuivista postaan erikseen. Samoin teen erillisen postauksen remontista, jota varten otin eilen ennen-kuvat eteisen ja keittiön katoista sekä kyökin ikkunaseinästä. Onpahan valmiina jälkeen-kuvia varten. Laitoin käytävän seinälle ilmoituksen remontista.

Ehkäpä seuraavaksi alan pommittamaan vuokranantajaa, että saisin uudet ovet kaappeihin ja pahasti narisevan lattian kuntoon. Pöytätasotkin tulisi vaihtaa uusiin. Saahan sitä haaveilla, mutta ehkäpä vuokranantajakin ymmärtäisi arvostaa huoneiston päivittämistä ja kunnossapitoa? Vuokrahan nousee paljon seuraavien kolmen vuoden aikana, joten asunnon tasokin voisi nousta? Toki se vaatii myös minulta paljon.

Vanhan rouvan on 'turha' vastata 😅 kysymyksiini:

Pidätkö omasta keittiöstäsi? Mikä siinä on parasta?

7 kommenttia:

  1. No ohhoh. Ensimmäinen kuva on kuin minun keittiöni SIIVOUKSEN JÄLKEEN =D Pitäisköhän minunkin innostua ja heitellä turha roju keittiöstä huitsin nevadaan. Kaikenlaista turhaa kerääntyykin nurkkiin ja varsinkin keittiöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla noita rojuja riittää! Olisi aivan mahtavaa osata pelkistää Oma Koti. Mahtuisi asumaan siellä. Keittiössä on moninkertaisesti kippoja ja kuppeja, joista osasta olisi syytä luopua. Ei niitä kaikkia tarvitse kuitenkaan koskaan.
      Suositus ja tsemppi innostukselle!

      Poista
  2. Uhmaan luonnonlakeja ja vastaan kuitenkin, ähäkutti (tähän kohtaan tulis semmoinen kieltä näyttävä hymiö, mutten osaa semmoista tähän kohtaan laittaa).

    Ensinnäkin mää voisin tulla konmarittaan ;) Mää oon aika hyvä siinä, kuten varmaan tiedät, kun olet mun paljaan ja aution keittiön nähnyt. Nytkin on kirpparikuorma tekeillä kaikenmaailman ylimääräisestä, jota ei käytetä ikinä.

    Toisekseen kyllä, pidän keittiöstäni. Itse olen sen suunnitellut ja sisustanut mieleisekseni. Kaikki toimii, kaikki on kädenulottuvilla ja mielestäni keittiö sopii vanhan talon henkeen, vaikka moderni onkin.

    Se, mistä en keittiössäni pidä, on kalliiden keittiökalusteiden maalipinnan kuluminen ja lohmuuntuminen. Meitä on tasan kaksi hissukkaa tässä huushollissa. Ei lapsia eikä kotieläimiä, jotka noin niinkuin teoriassa voisivat raapia ja koluutella kaapinovia, mutta siitä huolimatta maalipinta on p-stä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TIESINHÄN mä, että kommentoit kuitenkin, hih. Ei yhtään haittaa!
      Mitähän siitä tulisi jos konmarittaisit mun luona??? Mä roikkuisin niskan takana hokien, että "ei sitä ku..". Mitään käyttökelpoista ei saa laittaa roskiin.
      Sun keittiö on i-ha-na! Eniten taisi jäädä mieleen ihanan ikkunapenkin lisäksi jäteastioiden sijainti. Olivat niin käytännöllisesti eikä niitä varten tarvinnut kumarrella. Tilaa, tilaa ja tilaa.
      Miten ne maalit niin lohmuilee? Hissukkuudesta niin tiedä, mutta tuntuu silti oudolta.

      Poista
  3. Aikas paljon oot saanu hyllyille ja pöydille tärkeitä asioita mahtumaan :O Jotenkin ne vaan hissukseen hiipii paikoilleen ja tuntuvat juuttuvan. ;)
    Pidän keittiöstäni. Remontti oli tarkoitus tehdä kaappien ovien päivittämiseksi ainakin, mut yht´äkkiä tehtiinkin makkariremppa, josta tulikin olohuoneremppa. Siitä "ilahtuneena" mies sanoi, ettei remppaa enää ikinä mitään.
    No ehkä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan mestari keräämään kaikkea tarpeetonta ja saan ne mahtumaan yllättävän tiiviisti joka puolelle, plaah. Toisaalta, olenhan asunut Omassa Kotona jo kaksikymmentäyhdeksän (29) vuotta eli on tässä ollut aikaa keräillä...
      Tuli jostain syystä mieleen Keisarin uudet vaatteet. Pääasiahan on, että nainen viihtyy omassa köökissään. Ja kotonaan. Ehkä se mieskin leppyy asialle aikanaan...

      Poista
    2. Piti palata korjaamaan, että kaksikymmentäKAHDEKSAN vuotta. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!