sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Sallittua vai ei?

Kun nyt ei nukuta, niin...


Kävin eilen iltapäivällä Mamman "asioilla", kuten uhosin. Oikeasti tuntui melkein rikolliselta astua portista ulos kadulle. "Onko tämä oikea syy lähteä pois sisältä?". Samalla tuli lähes tahtomatta seurattua ihmisten tapaa liikkua; osa kulki vailla huolen häivää ja osa siirtyili ohittaessaan kauemmaksi. Liikennettä oli vaikkakin paljon vähemmän kuin yleensä.

Mamman luona soitin summeria ja odotin, että ovi aukesi. Sitten odotin sen aikaa, että rouva poistui oveltaan ja noukin välioveen teipatun pienen kirjekuoren, jossa oli tarvitsemani rahat. Huutelin "heit" ja jatkoin matkaa. Kävelin Alkoon ja suoritin ostokset, jonka jälkeen kävelin takaisin. Nyt nainen peruutti sohvalleen ja minä laitoin juomat nojatuoliin, josta hän sai ne helpommin kuin esimerkiksi eteisen lattialta. Välimatkaa oli koko ajan enemmän kuin metri.

Näin uuden olohuoneen pöydän, vaihdoin pikaiset kuulumiset ja vein lähtiessäni roskat. Oikeasti tuntuu pahalta, etten voi mennä sinne jutusteluseuraksi. Ei se ole sama asia jutella puhelimessa, mutta minkäs teet. Koen, että jotain apua minusta kuitenkin oli.

Päätin käydä ruokakaupassa samalla, kun kerran olin jo ulkona ja liikkeellä. MÄMMIÄ ja kuohukermaa, nam. SAAN syödä ne yksin!

Koska unohdin vehnäjauhot, niin kannoin repun kotiin ja lähdin toiselle reissulle. Toisesta kaupasta tultuani viestitin Ystävätär TK:lle, joka tuli miehensä kanssa ulos (yli metrin etäisyydelle) moikkaamaan pikaisesti. Siinäpä se sosiaalinen osio; lyhyt, mutta henkisesti ihan tarpeellinen, kiitos! 😍

Tuntuu niin oudolta, että kevät etenee kaikesta huolimatta!? Luonto ja ympäristö eivät tästä tilanteesta välitä. Tänä yönä siirrytään KESÄaikaan, linnut visertelevät jopa yötä myöten, aurinko paistaa joka päivä ja monet kukat kukkivat jo. Tuntuu niin turhalta ja tarpeettomalta.

Koska Tuppo juuri nyt (klo. 0:54) kysyi mielipidettäni (ja vastasin 'kyllä'), niin puen päälleni ja lähden miehen kanssa pienelle yökävelylle. Vien samalla ne kolme kirjaa sinne kirjojen vaihtopisteelle, kuten lupasin.

*     *     *

Klo. 2:31

Yli tunti käveltiin ja kierreltiin tyhjillä kaduilla sekä puistossa. Käytiin kirjojen vaihtopisteellä. Hyllyn tarjonta oli vähentynyt...


Vein sinne ne kirjat.


Hassua, että kun otin sieltä silloin viimeksi yhden pokkarin, niin nyt siellä oli sama kirja kovakantisena. Tavallaan en ihmettele - olen lukenut teosta yhdeksänkymmentäkaksi sivua ja lähes joka sivu on aiheuttanut ahdistusta. Siitä lisää sitten, kun olen kahlannut opuksen (väkisin) loppuun.

Jatkoimme matkaa ja kävelimme "lempparipuiston" poikki. Olin ottanut Oranssipallon mukaan ja pimeydestä huolimatta (en käytä koskaan salamaa) se halusi kuvaan kukkien kanssa.

Jatkoimme matkaa ja päädyimme portaille, jotka kiersimme kahteen kertaan. Yllytyshulluuksiin mukaan lähteminen on yksi Tupon piirteistä, josta tykkään todella paljon! 💘

Ylätasanteella oli kivinen penkki, jota emme olleet kai ennen nähneet vaikka se sijaitseekin lähellä.

Kiersimme vielä muutaman mutkan kautta. Vaikka kaduilla ei juurikaan näkynyt ihmisiä, niin ne vähät porukat, joita siellä liikkui, tuntuivat olevan aika sekaisin.


Pitäisiköhän tehdä parit lämpimät yövoileivät..?  😋

*     *     *

Klo. 4:35 (koska hypättiin kesäaikaan..)

Päätin tehdä ne leivät. Kolme tosi tummaa Reissumiestä ja kaksi kauraleipää. Metwurstia vaaleisiin ja nyhtöpossua tummiin. Mustapippuria. Punaista suippopaprikaa päälle.

Kaksi kananmunaa, juustoraastetta ja valkopippuria.

 Seos leipien päälle ja leivät uuniin.

Jokohan vihdoinkin olisin jaaritellut tarpeeksi? 

Saanko mennä sitten Tupon kainaloon nukkumaan, kun leivät on syöty..? 😏Hyvää aamuyötä!



Mikä oli ensimmäinen ajatuksesi herättyäsi kesäaikaan?

10 kommenttia:

  1. Mies heräs ennen minua ja oli jo kääntänyt kellot. Hämmästyin, kun tajusin, miten aikasin olin vanhaa aikaa herännyt. Kello ei vieläkään ollu kovin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toiset" ne herää aikaisin... Minä heräsin nyt. Tulihan sitä valvottuakin melkein aamuun. Kahvi maistuu todella hyvältä! :)

      Poista
  2. Ensimmäisenä ajattelin että ihana kun ei tarvitse petata sänkyä kun ei kukaan kuitenkaan tule käymään =) Ei se eristäytyminen aina onnistu. Minulla iski kamala hammassärky ja pakko oli lähteä päivystävään hammaslääkäriin kun en kestänyt kipua enää. Televisiokin hajosi juuri nyt ja vaikka ostin uuden netin kautta, niin joku tulee kuitenkin sen kotia tuomaan ja asentamaan kun en itse ehkä osaa. Samalla vie onneksi vanhan rohjon pois. Tänä aikana ei pärjää ilman telkkaria ja nettiyhteyttä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Hammassärky on yksi kamalammista asioista! Hyvä, että pääsit päivystykseen ja sait ilmeisesti apua.
      Johan se sun TV olikin palvellut pitkään? Pääset nykyaikaan, heh. Anteeksi! Ei se oikeasti ole kivaa, kun laite hajoaa. Onneksi vie samalla sen vanhan pois! Ne kun tuppaa olemaan järjettömän painavia. Ai niin, sinähän se taisit kertoa oliko se pesukoneen itse hävittämisestä? Netti ja TV ovat äärimmäisen tärkeitä. Ja kahvinkeitin. ;)

      Poista
  3. Olin viimeyön töissä ja aamuyöstä kääntelin seinäkelloja.Oli kyllä ihan jee kun aamun tunnit töissä meni nopsaan kun väsykin silloin painaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunti tavallista nopeammin, heh. Montakohan seinäkelloa kääntelit? Meillä ei ole ensimmäistäkään. Eikun onpahan, Omassa Kotona yksi.

      Poista
    2. Taisi olla kymmenen

      Poista
    3. No huh, niissä sitten riitti siirtelyä! ;)

      Poista
    4. Ja tikkaillakin keikkumista!

      Poista
    5. Et keikkunut liikaa? ;) Kuinka korkealla niitä kelloja oikein on?

      Poista

Kiitos kommentistasi!