maanantai 21. syyskuuta 2020

I'm back - olen selkä?

Terveisiä Rovaniemeltä!

Just kun muutenkin väsyttää ja ärsyttää, niin eiköhän facebook ja tämä blogger lyö vettä kiukaalle. Kummassakaan ei enää pääse vanhaan näkymään ja minä, edelleen muutosvastaisena, EN TYKKÄÄ!!! Siis ei enää vanhoja tunnisteita? (EDIT. löytyi ne, kunhan vaan itse muistaa ja tajuaa ehdottaa..) Eikä postausta voi tallentaa luonnoksena? Eikun voipas. Rivitykset kuvien yhteydessä ovat valtavat. Hitto, just nyt en jaksa syventyä. 😖


Sain eilen aamulla Naapurittarelta miehensä kanssa kyydin juna-asemalle, vaikka matka ei ole pitkä. Sovittiin jo illalla, ettei äiti tule mukaan vaan saa jäädä hoitamaan aamuaskareensa omaan tahtiin. Lähtöhalaus oli pitkä, haikea ja vahva. 💝


Tällä kertaa minulla oli kasvot menosuuntaan (toiseen suuntaan ei). Alkumatka oli ihanan rauhallinen, mutta Kemistä tuli paljon porukkaa ja Oulusta lisää.



Seinäjoella viereeni tuli joku nuori mies, joka kyllä poistui siitä jonnekin muualle. Puikko-ongelman vuoksi virkkasin jämälankapatalappua.



Tampereelta tuli viereeni mies, joka söi Sub'in patonkia ja katsoi jotain animaatioita. Harmittelin, ettei hän tajunnut vaihtaa paikkaa, sillä vapaita penkkejäkin olisi ollut. Noh, meni se tunti siinä ja mies auttoi minut laukkuineni alakertaan, kiitos! Minulla kun oli repun lisäksi kaksi lentolaukkua, mutta niistä myöhemmin.


Tampere.

Raahauduin kamoineni TheBaariin ja ehdin pelaamaan pari kierrosta bingoa. Tuppo tuli vastaan. 

Sain illalla puhelun Naapurittarelta - äiti oli kaatunut kotona!?! Voi helvetti! Arvasin, että hän venyttää voimiaan äärimmilleen esittääkseen pärjäävää minulle. Onneksi ei kai ollut sattunut kummemmin, mutta säikäyttäähän tuo. Suostuu nyt kuulemma hankkimaan turvarannekkeen. Soitan hänelle vähän myöhemmin töistä.

Tapaan tänään illalla Poikani pitkästä aikaa ja menemme yhdessä poikansa 9-vuotis syntymäpäiville. Näin se aika juoksee, huh. Tuntuu hullulta, että olimme jo Tupon kanssa yhdessä, kun se poika syntyi... Mutta nyt vaatteet päälle ja kipitellen töihin. Onneksi on loput junaeväistä ottaa mukaan! Mahtaa tulla raskas päivä!?

Tsemppiä teillekin alkaneeseen viikkoon!

10 kommenttia:

  1. Hyvä, että matka sujui suht' hyvin ja turvallisesti. Toivottavasti äidille ei sattunut mitään kaatumisen seurauksena. Ja kiitos samoin! Nythän on ainakin sään suhteen alkamassa ihan kiva viikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei äidille ollut käynyt kuinkaan, onneksi! Oli vain kääntynyt liian nopeasti ja sen seurauksena pyllähtänyt penkille. Olin kai käsittänyt väärin.
      Aika harmaalta näyttää tänä aamuna...

      Poista
  2. En tykkää minäkään näistä muutoksista, mutta kai niihin on pakko tottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kolmas vastarannan kiiski. Miksi helkutissa pitää koko ajan uudistaa??

      Poista
  3. I see! (silmämeri)
    Onneksi ei käyny kuinkaan kaatuessa. Ikäihmiset kestää välillä käsittämättömän määrän kaatuisia, kunnes kaatumiskulma menee pieleen. Turvapuhelin on kyllä hyvä juttu, vaikka se onkin aika kallis ylläpitää. Kalliimmaksi tulee se, jos joutuu pitkään olemaan nurin, eikä pääse ylös.

    VastaaPoista
  4. By the way (ostappa tie)
    Itsekään en tykkää matkustaa selkä menosuuntaan, oli sitten kyseessä bussi, juna tai muu kulkuneuvo.
    Olipa säikäyttävä viesti. Onneksi väärinkäsityksen tähden säikäyttävämpi kuin mitä todellisuudessa tapahtui.
    Olen samaa mieltä että aika tuntuu nykyisin kiitävän. Vielä eivät fyysikot tai muut tiedemiehet kyllä ilmiötä tunnusta saatika osaa selittää mutta aika tuntuu kulkevan sitä nopeammin mitä enemmän sitä on kulunut. Kummallista.
    Hyvää arjen alkua toivottelen palattuasi pikku lomaselta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!