keskiviikko 16. joulukuuta 2020

16. luukku, mahdollisuus

On viikko aatonaattoon...

Tänään on ollut koko päivän pimeää ja sateista. Oikein jouluista? Ei ole. Ja nyt kannattaa napata mukillinen kahvia tai glögiä seuraksi, sillä tulossa on pitkän pitkä postaus...☕️

"Epätavalliset perhetilanteet

ovat Jumalan päätoimialaa."

Itselläni tuli tästä mieleen TAAS lapsuus - kuten näemmä usein ennen joulua. Minut adoptoitiin 60-luvun lopulla Rovaniemelle taloon, jossa oli yhdeksäntoista asuntoa. Huom. OMISTUSasuntoa. Melkein jokaisessa kodissa oli vähintään kaksi lasta ja hyvin harvoissa vain yksi. Varsinkaan adoptoitu. Mahtoi se aika olla vanhemmilleni haastavaa! 💕

Samalla kadulla oli(on) kolme kerrostaloa rinnakkain; kaksi 'aravaa' ja yksi vuokratalo. Jälkimmäisessä oli kirjavaa porukkaa sen ajan mittapuulla. Meidän talossa oli yksi tyttö (jonka tapasin viimeisimmällä Rovaniemen reissulla), joka asui isänsä ja äitipuolensa kanssa. Naapuritalossa yhden kaverini ja isosiskonsa kasvatti yksinhuoltajaäiti. Parhaalla ystävälläni oli kolme kappaletta kymmenen vuotta vanhempia veljiä, joilla oli sama isä, mutta hänellä itsellään omat isä ja äiti.

Näin ajat muuttuu. Nyt lienee harvinaisempia vanhan ajan ydinperheet.

Ja nyt palaan eiliseen. Kävelin aamulla töihin uuden asuinalueen poikki. Ei ollut lunta, mutta asfaltoidut jalkakäytävät olivat valkoiset ja liukkaat.

Alue on varsin uusi ja joka talossa on "akvaarioparvekkeet". Voi sitä jouluvalojen määrää! Matka töihin on piiitkä ja suora.

Eräs työkaveritar S. oli puhunut syksystä saakka, että "meidän pitää mennä joskus kimpassa syömään". Kun tämä toinen kolmen kuukauden jaksoni varmistui, niin ehdotin joululounasta. Eilen oli Sen Aika. Tässä menu:


Työaikamme päättyi samaan aikaan ja suuntasimme läheiseen lounasravintolaan. S. tarjosi (maksoi normilounaan hinnan 10€ eli ei ollenkaan paha!) minulle ruoat joululahjaksi, kiitos!

Kyllähän minä sen osasin ennustaa, että "joudun" avustajan rooliin. S. kulkee rollaattorin kera eikä voi irroittaa molempia käsiä yhtäaikaa apuvälineestä. Minulta se auttaminen luonnistaa ja niin me menimme yhdessä linjastolle.

Minä lappasin toiveiden mukaan lautaselle kylmiä ruokia ja vein ne pöytään. Hain aterimet, servetit sekä lasilliset HYVÄÄ kotikaljaa.

Hetken mielijohteesta kipaisin kassalle ja kysyin olisiko sitä kotikaljaa mahdollista ostaa mukaan. Kassahenkilö oli varsin hämmentynyt, mutta lopputulema oli se, että saan huomenna noutaa kaksi kertaa puolitoista litraa á kolme euroa. Toisen piti mennä S:lle, mutta hän ei pääsekään huomenna töihin. Kyllä minä ne kolme litraa käyn lunastamassa ja varmasti nautin niistä! 😋

Erikoismaininnat lounaalla ansaitsevat ainakin sienisalaatti, täytetyt kananmunan puolikkaat, maksapasteija ja lohi. Kinkku oli hyvää ja sinappi vahvaa.


Jälkiruoaksi S. otti MUKA jouluisia juustoja; sini- ja valkohomejuustoa pipareilla. Minä hain meille glögit.


S. söi joulutortun...

Ja minä (huomio, Vanha rouva!) palan kakkua..!

Ostin vielä itse yhden joululounaan mukaan, jonka pakkasin rasiaan. Kiitin S:ää hyvästä lounaasta ja kävelin rasiaa kantaen TheBaariin, jossa tapasin Tupon sekä sukkien saajan. Miehet jakoivat kristillisesti ruoan. Tykkäsivät kovasti!

Tuppo tarjosi glögit. 😋

Vielä olisi kerrottavaa, mutta nyt kutsuu sänky. Enköhän minä aamukahvia juodessani jatka luukkuun seitsemäntoista...

Hyvää yötä!

4 kommenttia:

  1. Hei Stansta. Mahtaako tämä taaskaan tulla omalla "nimelläni" Nemppu.
    Olipa mahtava ruokatarjoilu ja hinta niin halpa. Tuommoisista tarjoiluista pyydetään kymppejä yleensä.
    Mukavia muistoja sinulla lapsuuden jouluista tuon laulun myötä, josta mainitsit aiemmin.
    Minulle lapsuuden joulu on oranssi pahvitähti ikkunassa, luokan pikkujoulut kynttilän valossa sekä oman perheen kanssa kanssa häärääminen.
    Hyvää joulua Stansta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nemppuna tulit, hei! 😉
      Todellakin halpa ja hyvä! Mielestäni pöydästä ei puuttunut mitään. Ainakaan en jäänyt mitään kaipaamaan. (Kurkkasin just, että Kappelissa joululounas maksaa 59 euroa!?)
      Taidan tietää millaista oranssia tähteä tarkoitat. Kiva, kun muistutit luokan pikkujouluista! Niitä en muistanutkaan, mutta kun mainitit tuon "kynttilän valossa", niin johan tulvahti muistoja mieleen. Nykyään ovat varmaan LED-valojen varassa..
      Kiitos paljn, Nemppu! Samoin sinulle!

      Poista
  2. Hyvän näköiset on pöperöt =)
    Saattoi olla onnesi että pääsit adoptioon. Minun lapsuuteni jouluun muistuu ne kovat riidat, varsinkin äiti riehui. Kun olin 7v erosivat ja minut määrättiin isälle, kun ei kumpikaan olisi halunnut ottaa minua. Isällä oli jo uusi perhe tulossa. Ei ollut kovin hääppönen lapsuus. Vaan nykyään meillä ei riidellä, eikä ainakaan jouluna. Miksikähän tosiaan jouluna tulee aina lapsuus mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän oli makuisetkin!😋
      Varmasti oli minun onni päästä adoptioon ja sain ihan parhaat vanhemmat!!!🥰
      Käsittääkseni biologisen äidin vanhemmat olisivat halunneet pitää minut ja sen verran, mita tiedän, niin oli minun etuni, etteivät saaneet tehdä niin.
      Surullista, että olet joutunut lapsena todistamaan riitoja. Niitä ei pitäisi kenenkään lapsen joutua kuulemaan. Kai jouluista tulee lapsuus siksi, että se on ns. lasten juhla ja lapsena sitä oli niin odotuksia täynnä.
      Mukavaa viikkoa ennen joulua, Sude! Pääset nauttimaan tyttäresi seurasta, ihanaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!