tiistai 22. joulukuuta 2020

Joulumieli alkaa nostaa päätään...

Hieman kepeämpi askel.

Päätin eilen, että nyt en jää enää rypemään näihin kolhuihin. Niitä näemmä tulee ja menee. Aloitin pesemällä koneellisen pyykkiä; mm. veriset farkut ja huivin. Tuppo oli siirtänyt ja siirtänyt tiskaamista niin, että kerääntynyt vuori oli iso. Aloitin ja sain pestyä kaikki lasit, kupit sekä mukit plus ruokailuvälineet, mutta sitten tikkikohta alkoi kyselemään, ollaanko jossain höyrySAUNAssa? Uiminen ja saunominen ovat kiellettyjen listalla, joten Tuppo jatkoi homman loppuun. 👍

Siinä 'hemmetin repussa' painaneet kanan koipi-reisipalat oli laitettava uuniin. Olihan ne olleet vähän turhan pitkään lämpimässä, piti pelastaa ne. (Vähänkö härössä asennossa tuossa kuvassa..?) 👀

Pelaisin 'varman päälle' ja pidin noita uunissa melkein kaksi tuntia. Liha irtosi luista vilkaisemalla eikä kuivuudesta ollut tietoakaan. Hyvää oli ja kaikki kolme tuli syötyä. Ei menneet hukkaan!

Koska satoi tauotta, niin päätimme lähteä liikkeelle vasta aamulla. Etsittiin 'yksiä juttuja' ja se poiki sen, että Tuppo kävi yhden telineen läpi. Paljon lähti turhia papereita roskiin. Tulipa sekin teline siivottua - mutta sänkyyn mennessä kello oli jo NELJÄ aamulla!?

Olin laittanut kellon soimaan yhdeksältä, mutta heräsin viittä vaille ja keitin kahvit. Siihen heräsi myös Tuppo. Kahvit juotuamme pakkasin taas samoja ruokia 'hemmetin reppuun', joita siellä oli kompuroidessanikin ollut, ja vähän muuta. Kävelimme tänne minun Omaan Kotiin. Mies lähti tekemäni pienen listan kanssa kauppaan ja minä paketoin tyttärien paketit sillä aikaa.

Tuppo palasi kaupasta ja purki ostokset pöydälle, jotta voisin tarkastaa, oliko siinä kaikki oikein. Voi pus, ihana mies! Ja vielä jostain toi suklaakonvehdinkin mukana! 💖

Tuppo pakkasi tekemäni paketit pussiin ja lähti taas liikkeelle. Kaupan kautta kotiin ja sitten kohti keskimmäisen likan uutta kotia. Myönnän, että minua harmittaa, etten ole mukana tapaamassa tyttäriä, mutta annoin luvan kertoa todellisen syyn miksi en ole. Ymmärtävät, aikuiset ihmiset, kyllä. 💕

Otin samalla kuvan Pojan perheen paketeista. En ole vielä sopinut milloin hän noutaisi nuo. Pitänee viestitellä tänään...

Ja NYT... Jotten jäisi tähän läppärin ääreen jumiin, jolloin hommiin alkaminen venyisi, niin pylly ylös! Taas tiskausta, pyykkäystä, lakanahommia ja sitten niiden laatikoiden kimppuun. Ja vähän muuta. Äidille kyllä soitan ensin (enkä huolestuta kertomalla kaatumisesta!). 👈 Oli hyvä ja lämmin puhelu!

Sebastian: avasin ja kuvasin väliin jääneet joulukalenterin luukut. Perehdyn niihin illalla, kun olen toivottavasti saanut näitä kotihommia tehtyä. Veikkaan, että neljän päivän luukuissa vierähtää tovi... Malta siis vielä. 😏

Sillä aikaa, kun piipahdin pihalla, oli tullut pyytämäni joulukortti. Pyysin Naapurittarelta, että saisin tämän Rovaniemen Jätkänkynttilä-sillasta tehdyn kortin ja toiveeni täytettiin. 💓

Ja NYT hommiin...

Ottakaa rauhallisesti!

6 kommenttia:

  1. Rauhallista joulua ! Asioilla on tapana järjestyä, paketit löytävät perille ja tiskit tulee puhtaiksi ym. Ja jos jotain jää tekemättä ei se joulumieltä vie kun et ajattele asiaa:)
    Mukavaa lämmintä joulunaikaa sydämiin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Armi!
      Nyt ei ole enää yhtään pakettia paketoimatta. Otan tunnin 'rauhoittumisen' Pieni talo preerialla kanssa ja sitten touhuaminen jatkuu...

      Poista
  2. Voi kun kiva, että joulu alkaa hiipiä pikkuhiljaa! Niinhän se on, että kun vaan malttaisi tarttua härkää sarvista ja touhuta asioiden eteen, niin tulisi parempi mieli. Mulla on myös sitä, että ensin pitää vähän märehtiä ennen kuin voi alkaa asioita laittaa järjestykseen :)

    Mun silmään tietysti osui tuo Tikru! Olen suuri Tikru fani. Hänen asenteessaan on jotain tarttuvaa, vaikka välillä kovasti poukkoileekin.

    Mukavaa päivää Stansta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna!
      Peruna- ja bataattilaatikot tehty. Lakanat vaihdettu jne. Kyllä tämä tästä.

      Poista
  3. Niinpä niitä tulee ja menee, siis kolhuja, sekä psyykkisiä että fyysisiä. Kyllä me aikuiset tytöt niistä selvitään.
    Ihana kortti Jätkänkynttilä-sillasta. Sen yli on ajeltu aika monta kertaa matkalla pohjoiseen.
    Kyllä, otetaan rauhallisesti. Ainakin yritetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin selvitään!
      Jännää, että tuo Jätkänkynttilä-silta on nykyään niin merkittävä, kun se vanha pommitettu oli ennen. Ja joo, yritetään..!

      Poista

Kiitos kommentistasi!