sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Soosia, lampi, lankoja ja nostalgiaa

Hei taas.

Mikähän nyt pistää heräämään ennen kuutta joka aamu? Olin tänäänkin hereillä jo ennen viittä, mutta sain venytettyä melkein kuuteen, jolloin nousin keittämään kahvia. Ei auta vaikka kuinka yrittäisi valvoa myöhään. Kävin äsken pihalla ja näin taivaalla kymmenisen tähteä. Saattaa mennä pitkään ennen kun unohdan Rovaniemellä näkemäni tähtitaivaan. 💙

"Laite havaitsi ongelman ja on käynnistettävä uudelleen" ja perään "palauta istunto", voi rähmä. Muutenkin nettiyhteys on hidas kuin mikä! Katsotaan mihin asti kärsivällisyyteni riittää... (ja sehän näemmä riitti!?)

Palaan keskiviikkoon 29.09. 


Edessä oli reissun viimeinen kokonainen päivä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvit yhdessä. Kudoin sukanvartta, jonka olin päättänyt saada valmiiksi ennen muihin hommiin tarttumista. Se varsi aiheutti harmaita hiuksia, mutta niistä sukista on tulossa ihan oma postauksensa.

Mistäköhän punainen soosi on saanut nimensä, hih? Äidillä oli kylmäkellarissa enää kaksi pientä purkkia jäljellä, ja koska hän laittaa tuota melkein joka ruokaan, niin tein tietysti lisää. On siinä osuutensa silläkin, että saan tekemisestä itselleni hyvän mielen. Tällä kertaa ostin paseeratun tomaatin yrttiversion.

Kotihoitaja väitti, että asunnossa tuoksui, mutta itse väittäisin sipulin ja paprikoiden haisevan. Aina sitä kuvittelee tekaisevansa soosin nopsaa, mutta kyllä se oman aikansa vie, kun pesee, kuorii, pilkkoo (käsin), hauduttaa ja niin edelleen. Äiti sai kuusi purkillista.

Tuli ehkä vähän hassu olo, kun otin pakastimesta edellisellä reissulla tekemääni makaroonilaatikkoa. En oikein tohtinut syödä niitä ruokia, jotka äidille tuotiin kotiin. Mikähän siinä oli, että nyt äitikin innostui syömään laatikkoa? Miksi ei aiemmin, kun sitä on kuitenkin useampi rasia pakkasessa? Seura?

Olin iltapäivällä menossa hetkeksi pötkölleen, kun puhelimeni soi. Meillä piti äidin kanssa olla eräs tapaaminen kolmelta, mutta nainen soitti ja pyysi saada tulla tuntia aikaisemmin. Hyvä, että tuli, mutta huomasi äidistäkin, että pieni lepohetki jäi pitämättä.

Oli viimeinen hetki lähteä käymään lammella, kuten olin suunnitellut tekeväni. Samalla äiti sai aikaa lepäillä.

Tuonne lammen lähistölle ja jopa laitamille rakennetaan.

Itseasiassa kävelin vähän ohi, kun en varmuudella enää tunnistanut oikeaa risteystä. Oikaisin uuden päiväkodin pihan poikki.

Kävelin ensin siihen kohtaan, josta yleensä olen tullut lammelle.

Lähdin kiertämään kuvasta katsottuna oikealle.

(Ja TAAS: "palauta istunto", voi ärsy!) 😖

Paras ruska oli jo mennyt ja kaikkialla oli keltaista. Aurinko sentään pilkahti hetken.

Ihan koko lampea ei käsittäkseni pääse kiertämään, sillä ns. takapäädyssä on taloja ihan rannassa.

Kuten joskus ennenkin, niin kävelin tietylle penkille saakka ja käännyin siitä takaisin.

Vanhana heppatyttönä tuli mieleen, että kuinka hienoa olisi ratsastaa tuolla.

Koko lenkin aikana näin vain yhden naisen koiransa kanssa - en muita. 

Se on varmasti ihan hyvä, sillä en olisikaan kaivannut ketään ihmettelemään, kun pyllistelin kuvaamassa OranssiPalloa. 😅

Aika vähän löysin sillekään mitään mukavia paikkoja.

Tallustelin hissukseen sillalle, josta lähdin palaamaan eri reittiä takaisin kotiin päin.

Ei nyt varsinaisesti ollut kylmä, mutta ei lämminkään. Sormia paleli.

Hetken mielijohteesta en kävellytkään kotiin, vaan nousin mäkeä kohti lapsuuden kotitaloa ja sen ohi.


Kuljin polkua pitkin ns. ylämetsään muistelemaan aikoja, jolloin leikimme siellä paljon. Silloin noita siltoja ei vielä ollut. Eipä, kun tuossa oli. Ja tässä ei:

Tuon sillan alla kulki puro, jossa en muista nähneeni koskaan vettä. Hassua. Puron molemmilla reunoilla kulki polut, joista toista kulki naapuritalon paras ystäväni ja minä sitä toista.

(Siltoja on siis kaksi ja kuvia samoista silloista talvella löytyy täältä.) Ylitin molemmat ja lähdin yhtä polkua pitkin palaamaan kohti vanhaa kotitaloa.

Vieläkin tuli tunne, että tuo on oikea satumetsä. Tuskin siellä enää lapset viihtyvät leikkimässä.

Oli meillä ns. alametsäkin, mutta sinne rakennettiin taloja, joista ensimmäiseen mekin muutimme (-78). Sama paikka ja talo, jossa äiti asuu edelleen. 💚

Tuleepa tästä TAAS pitkä postaus, mutta mainittakoon, että olin KÄVELLYT melkein TUNNIN!? 😏

Palattuani keitin taas kahvit. Olin suunnitellut imuroivani ja peseväni lattiat, mutta kuinka sattuikaan sopivasti olemaan juuri se päivä kahdessa viikossa, jolloin äidin luona imuroitiin kotihoidon toimesta!? Pesin ne lattiat ja siitäkin tuli taas hyvä mieli.

Tästä seuraavasta 'syytän' äitiä, hmm. Hän minulle luki lehdestä ääneen lankatarjouksen. Että kolme kerää Novitan 7veljestä -lankaa maksaa 7,95 euroa. Kerälle jäi hintaa 2,65 €, joka on minusta edullinen hinta!? Mainitsin asiasta Naapurittarelle ja niin pääsin hänen sekä miehensä kyydissä Minimaniin. Lähtikö vähän lapasesta..?

Samalla näin hyllyssä uskomattoman hienot langat, jollaisiin en ollut ennen törmännyt. Pakkohan (?) niitäkin oli ottaa pari kerää koriin. Joulunväriset, joiden kimallus ei oikein välity kuvassa.

Punainen ja tummanvihreä lanka kimaltelevat vihreää. Olipa tuota hankala selittää, mutta jotain jouluista minä noista teen. Ehkä säärystimet.

Kauppareissu kesti niin pitkään, että äiti oli palattuani jo nukkumassa. Itse valvoin hetken, koska en olisi millään malttanut mennä nukkumaan reissun viimeistä yötä...

Aurinko on noussut pilvettömälle taivaalle. On aika mennä suihkuun. Kävi mielessä, että voisi olla aihetta käydä tänään vähän ulkonakin ja jatkaa sukkien kutomista vasta sen jälkeen.

JOS jaksoitte selata tänne saakka, niin muistutettakoon, että arvontaan ehtii vielä osallistua puoleen yöhön saakka. Suoritan arvonnan huomenna.

Sievää syksyistä sunnuntaita!

8 kommenttia:

  1. Täällä meitsi huokailee!Mahtavat mestat sulla pohjoisessa ja op:n on noissa maisemissa kuin kotonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sietääkin huokailla, heh. :D
      Mä jotenkin oletan, että moni rovaniemeläinenkään ei tiedä tuota lampea. Äiti kertoi uineensakin tuossa joskus aikoinaan, minä en.
      Pakotan itseäni juuri ulos ja ajattelin ulkoiluttaa pitkästä aikaa Krokoa. En tiedä, mistä se tuli mieleen, mutta ulos olisi pakko välillä mennä, eikö? Ainakin ihana sää!

      Poista
  2. Onko tuo paikka Santavaarassa tai niillä hujakoilla?

    VastaaPoista
  3. MIksei me ulkoilutettu oranssia?? Hmm, olisi se ollut niin söpö kahvilan pöydällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin haipakkaa se ruokakassin vienti ja ruokien jääkaappiin laittaminen, että hyvä kun huomasin ottaa itseni mukaan... ♥

      Poista
  4. Minäkin tein muutama vuosi sitten heräteoston kimaltavien joululankojen tähden. Arvaas onko niitä neulottu? ;D Tonttuhattua ajattelin. Haaveeksi jäi.
    Lapsuuden seutujen uudelleen näkeminen on niiin nostalgista. Tulee hirveästi muistoja mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaan kyllä! Minulla on ainakin kaksi kerää kimaltavaa "joululankaa" käyttämättömänä plus ne kaksi kerää, jotka ostin Rovaniemeltä. Kunhan saan juuri aloittamani lapsen sukat valmiiksi, niin voisi ottaa kimallelangat käsittelyytn. Niin varmaan... ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!