keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Päivät loppuu kesken...

Kamala puheripuli... 😂

Ihan ensiksi pahoittelen, etten ole vieraillut blogeissanne tämän reissun aikana! Tänä aamuna jätin avaamatta konetta ollenkaan, koska en halunnut olla poissa äidin seurasta. Ainakin aamukahvilla oltiin hetki yhdessä, mutta sitten tuli hoitaja. Oli aamupesut, pukeutumiset ja aamulääkkeet. Sitten odoteltiin seuraavaa hoitajaa, joka hoiti tiistaisin suoritettavan suihkutuksen, josta äiti saunavuorosta luovuttuaan pitää kovasti. "Ihanaa, kun pesevät selänkin kunnolla" ja rasvaavat hyvin pesun jälkeen. 💗

Siinä oltiinkin jo tovi jännitetty aikojen suhteen, mutta hyvin meni: jalkahoitaja tuli kymmenisen minuuttia kotihoitajan lähdön jälkeen. Kuinka onnellinen olinkaan äidin puolesta, kun aivan liian pitkiksi kasvaneet kynnet hoidettiin ammattitaidolla! Ja jalat tietysti muutenkin. Hoitaja oli vallan mukava nainen, joka jaksoi rupatella koko reilun tunnin mittaisen hoidon ajan äidin kanssa. Sovin samantien seuraavan ajan maaliskuun alkuun, ettei sen tilaamista tarvitse enää pähkäillä.

On muuten melkoisen epäoikeudenmukaista, että vaikka äidillä on reuma, niin hän ei saa jalkahoitoaan ilmaiseksi, koska häneltä puuttuu joku tarvittava lausunto!? Hänellä on ollut vaiva 8-vuotiaasta saakka ja silti joutuu itse maksamaan. No, en kai minä väärin tee, kun kerron hoidon maksavan viisikymmentä euroa per kerta?

Minä vietin hoidon ajan keittiössä. Ostin eilen lähikaupasta paketin kirjolohipyöryköitä.

Puolitin pyörykät ja tein niistä -hih- kirjolohipyörykkäkermakastikkeen... 😉

Laitoin siitä pari lusikallista lautaselle ja loput sekoitin eilen keittämäni riisin sekaan. Laitoin siitäkin vähän samalle lautaselle. Pakkasin seoksen kahteen (liian isoon, kun pienemmät ovat kadonneet jonnekin?) pakastusrasiaan.

Seuraavaksi tein ihan perus pippurikermakastiketta.

Laitoin taas vähän sille samalle lautaselle lohipullien kanssa ja loput annosrasioihin.

Joskus kaupungilta kuulemma tulee ruokia, joissa on vain teelusikallinen kastiketta. Noista saa niihin lisää!

Oikeasti minusta tuntuu, että teen näitä ruokia enemmän itseni, kuin äidin vuoksi? Pakastimessa on vielä yksi iso rasiallinen makaronilaatikkoa, jota tein elo- tai syyskuussa. Siellä on neljä tai viisi annospussia pizzaa, jota tein viime reissulla marraskuussa. Kerran äiti kertoi syöneensä sitä pakastimesta otettuna, vau.

Saatiin onneksi puhuttua asiasta. Äiti kertoi, että hänellä sota- ja pula-ajan kokeneena on ollut tunne, että kun hänelle kannetaan valmista ruokaa kotiin ja hän maksaa siitä, niin sitä pitää syödä. Kertoi tajunneensa nyt, että ei ole pakko, jos ei halua tai tykkää. Itse vastasin, että juuri tuon vuoksi tykkään tehdä (ja tietää sen, että löytyy) vaihtoehtoruokaa. Että ruokaa saa ja pitää heittää roskiin, jos siitä ei tykkää, kun maksaa siitä joka tapauksessa. Se pois heitetty ruoka ei ole keneltäkään pois. Voi äiti. 😥

Kyllä minä (ja äiti) arvostan sitä kaupungilta tulevaa ruokaa, tottakai! Äidistä ei ole enää tekemään itse (hellan levyt ovat ISO turvallisuusriski!). Tavaksi on tullut, että hoitajat laittavat annoksen valmiiksi lautaselle ja istuvat seurana, jos äiti syö heti, mutta luottavat, että äiti lämmittää ruoan mikrossa ja syö sen sitten, kun kokee ruoan maistuvan. Ei se kuulemma koskaan maistu, mutta tuntee kropassaan, että syötävä on. Ja äiti sanoi, että jos joutuisi itse laittamaan kaapista lautaselle, niin se saattaisi jäädä tekemättä. Pieni iso asia.

Erittäin väritön annoslautanen jäi huomenna maisteltavaksi (ja nautimme iltapalaksi teetä herkullisten sämpylöiden kera).

Mutta lopuksi päivän ehdottomasti PARAS herkutteluhetki: iltapäiväkahvien kanssa nautittu, lämmitetty leipäjuusto ja sen kanssa hilloja (lakkoja) sekä aivan taivaallista Vanhan Rouvan tekemää omenasosetta! Hitto se on hyvää!!! KII-TOS! 😋 (Äidin puolesta kiittelen..)

Äiti sanoi, että jos hän olisi aiemmin tajunnut, kuinka hyvää se on, niin olisi jo syönyt purkin tyhjäksi. Minun onnekseni ei ollut! Maistoi hän sitä toki jo silloin marraskuussa, kun kannoin purkin tänne.

On ihan kamalaa tajuta, että paluulento lähtee JO ylihuomenna!? Mihin tämä aika on mennyt? Huomaan kyllä, että puhumme puhelimessa enemmän kuin kasvotusten. Onhan se ymmärrettävää, kun äidillä on rutiininsa, joita 'sotken' olemalla täällä. Tuntuu, etten ole ehtinyt tekemään mitään ja samalla jotain koko ajan. Jäljellä on kaksi yötä, mutta silti vain yksi kokonainen päivä...

Huomenna (eli tänään keskiviikkona) on tehtävä vaikka mitä, tavattava 'vaikka ketä' ja päästävä käymään ainoan kerran keskustassa. Pesin tänään konttaamalla keittiön lattian ja loput saa olla, koska maksullinen siivooja tulee maanantaina. Jäikö jotain tekemättä? Sanomatta? Njääh, alle kaksi kuukautta, niin olen täällä takaisin. Viimeistään.

Kiitos seurasta, hyvää yötä ja huomenta! 💙

18 kommenttia:

  1. Tsau! Kiva kun OP:n liikenteessä.Näköjään muhun aina kolahtaa noi tuelliset jutut.Kait se on sitä kun on sote-alalla.Ikäihmisten tilanne on mitä on.En halua saarnata palveluista ym.Olen nähnyt sen ajan kun kotihoidon kautta siivottiin ja laitettiin ruokaa.Porvoossa jopa hakattiin puut sellaisia tarvitseville.Nykyään ei ole aikaa mihinkään eikä saa tehdä.Kaikki palvelut tilataan ja laskutetaan erikseen.Jotenkin näyttää että Roissa olisi vähän paremmin asiat kuin meillä hesassa mutta onhan sielläkin mutkia ollut.Itse yksinäisenä miettinyt että mitenköhän se kaikki menee omalla kohdalla? Mun selkää ei ole pesty juuri koskaan ja en sitä odota myöskään tulevalta.Hitto! Nyt tuli jotenkin surullinen olo.Hyvää kotimatkaa sulle jo pian ja mahtavaa kun olet laittanut äidillesi pakkaseen monenlaista.Onkos siellä väläytetty Menumatia? Krokolle terkut ja kaikille kaukohalit.Äidillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sebastian, voitko uskoa, että en käynyt tällä reissulla OLLENKAAN lammella?!! Sinua ajattelin kyllä, mutta oli niin kovat pakkaset (ja aurinkoa vain hetken), että päätin jättää tällä kertaa väliin. Tavallaan ei kauheasti harmita, koska maaliskuussa siellä on varmasti kauniimpaa ja mielenkiintoisempaa, uskon ma.
      Koska äiti on oikein tyytyväinen kotihoitoon, niin minäkin olen. ♥
      Ihania ovat olleet taas kaikki hoitsut! Ei ole ollut kiireen tuntua, vaikka varmasti sellainen tilannekin on ollut. Välillä epäilen, että hienostelisivat läsnäoloni vuoksi, mutta äidin mukaan samanlaisia ovat aina. Ihan mahtavaa!
      Toivottavasti surullinen olosi oli hetkellinen!?
      Krokolle (tuossa vieressäni) kerroin terveiset - kiittää "heiluttamalla häntää"! Kiitos kotimatkatoivotuksesta ja kaikista kaukohaleista!!! Aamu lähenee...
      (Menumat'ista en ole kuullutkaan. Ihmettelen asiaa sitten joskus..)

      Poista
  2. Ihanaa, kun olet äitisi seurana ja pidät huolta!
    Miksi muuten et ole siellä pidempään tai enemmän, jos sinulla itselläsi ei tällä hetkellä ole ns. velvollisuuksia omalla paikkakunnallasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, MNT!
      Olen aika monta kertaa vastannut tuohon samaan kysymykseen, mutta...
      a.) minulla on Oma Koti ja elämä Helsingissä, jossa olen asunut jo vuodesta 1987.
      b.) äidillä on oma elämänsä kaikkineen täällä. Toimiva perusarki, ja minun täällä oleminen vähän sekoittaa sitä...
      c.) toki olisi kiva, jos asuisin vaikka samassa kaupungissa, jolloin voisin poiketa auttamassa tarpeen vaatiessa, mutta en ole muuttamassa takaisin tänne 35 vuoden jälkeen!
      d.) viikko on maksimi, kun mahdumme olemaan näin ilman isompia "törmäilyjä".. ;)

      Poista
    2. Niin samaa mieltä kanssasi. Ja kuten olen jo sinulle kertonut, myös oma elämä on elettävä tai käy kuten minulle. Omaishoitajuusuupumuksesta toipuminen on vielä kovin vaiheessa itselläni... Olet ihana tytär äidillesi ja se mitä teet on arvostettavaa ja riittävää. Oili

      Poista
  3. Voi liikutus, mikä se sinun äidin asia oli, josta hän halusi jutella. Ymmärrän tuon ajatuksen, mun vanhemmat oli syntyneet 1920-luvulla, nähneet sodan ja pula-ajan ja ruoka oli tietyllä tavalla "pyhää". On se mullekin, mutta ei niin, että on syötävä lautanen tyhjäksi. Tosin sen aika usein teen. 😀 Rattoisia viimeisiä päiviä siellä ja hyvää kotimatkaa! Aika menee nopeasti ja pääset pian takaisin. -Hanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanni! ♥
      Minusta tuntuu, että taas jäi paljon puhumatta. Jotenkin tuntuu, että ollessani täällä äiti menee vähän lukkoon, kun keskittyy kaikkeen muuhun normaalista poikkeavaan. Kyselen joskus sitten puhelimessa kaikkea, jolloin hän juttelee kanssani ihan erilailla, kuin kasvotusten.
      Juteltiin vielä tänä iltanakin ruoasta - tein nyt illalla litran riisipuuroa. Hänelle se on pyhäruokaa, kun arkisin syödään kaura- tai neljän viljan puuroa (joka aamu!). Sovittiin, että Nuutin päivä ON pyhä! ♥
      Laukku on pakattu niin, että sieltä puuttuu enää pari vaatetta. Viimeinen yö ja aamulla lentokentälle... Itku, mutta kuten kirjoitit -ei aikaakaan, niin olen täällä takaisin!!!

      Poista
  4. Oikein hyvä, että äitisi luona käyvät hoitajat ovat mukavia, juttelevat ja hoitavat työnsä hyvin. Se on tosi tärkeä asia.
    Hyvä myös, että laittelet äidille pakkaseen vaihtoehtoisia ruokia ja vähän lisukkeita tuotaviin ruokiin. Ymmärrän asian, josta äiti halusi puhua kanssasi. Minun sota-ajan eläneet vanhempani ajattelivat aivan samalla tavalla. Onko muuten mahdollista olla tilaamatta tuontiruokaa ihan jokaiselle päivälle kun pakkasessa on aika paljon ihan oikeaa ja lämmitettävää ruokaa?
    Toivottavasti olet ehtinyt tänään toteuttamaan ainakin osan suunnittelemistasi tekemisistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdin toteuttamaan tänään kaiken mitä aioin!!! Vähän tiukalla aikataululla, mutta ihan sopivasti kuitenkin. On ollut aivan kamala lumimyrsky koko päivän, ja on edelleen! (Mahtaa tulla "kiva" lentosää, auts!)
      Testasimme joskus vähempää ruokamäärää, mutta se ei toiminut. Äiti alkoi säästelemään eikä uskaltanut syödä tarpeeksi, ettei vaan lopu kesken. Säännöllisyys on avainsana! Nyt ei tarvitse säästellä! (Äitihän on alkanut pakastamaan nyssäköitä ja siitä en tykkää yhtään! Jäävät syömättä joka tapauksessa.)
      Aamulla herkutellaan yhdessä tekemälläni riisipuurolla ja kymmenen aikaan lähtee kyyti kohti lentokenttää.......

      Poista
  5. Postisi tuli tänään, kuinka ihana pannulappu siellä olikaan!! Kiitos kaunis, sinä olet kyllä tosi kiva! Oili

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Oili, ja mukavaa, että ilmoitit kirjeen tulleen perille! Muista: se kestää konepesun 40 astetta. ;)

      Poista
  6. Omppuhillon kiitoksista kiitos ;) Äidille terkkuja. Menemmekö maaliskuussa yhdessä lammelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron kiitos! Reilu puoli tuntia lähtöön, nyyh...
      Mennään mielellään, kiitos! :)

      Poista
  7. Olet kyllä ihana tytär! <3 Kunpa joka äidillä olisi tuommoinen. :-) Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! ♥
      Ihanuudesta niin tiedä, mutta pyrin nyt tekemään sen minkä voin.

      Poista
  8. Eikö sitä lausuntoa voi kotihoidon lääkärin tms. lääkärin kautta pyytää, jos sellaien kerran puuttuu ja on mahdollinen reumaatikolle? Täällä taitaa olla 55e pienin summa jalkahoidosta, joku ottaa jopa 85e. Tuo hinta taitaa olla aika sama, vaikka menisi itse jalkahoitajan vastaanotolle ja kotiin saatuna siis siihen nähden edullinen?
    Pakko kysyä, eikö sitä valmista ateriaa voi ottaa vaikka 6 x viikossa, niin jää se yksi päivä sinun tekemillesi ruuille, tulisi vaihtelua? Täällä voi ainakin perua aterian vaikka yksittäisiltäkin päiviltä, jos haluaa. Onhan se tilausruokamaksukin silloin pienempi.
    Kiva, että äidilläsi on aina jotain odotettavaa, kun käyt vierailuilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää selvittää tuota lausuntohommaa, mutta kun on ollut niiiiin paljon 'muuta' tässä viime vuosina. Koitan selvittää ennen ensi reissua. Ja kyllä, viisikymmentä euroa kotona hoidettuna on todellakin edullinen/kohtuullinen! (Ja mieluinen!)
      Olemme päätyneet siihen, että on äidille parasta, että ruoka tuodaan joka päivälle. Hänellä kun on monesta syystä tapana helposti alkaa "säästämään", jotta riittää ja sitten niitä nyssäköitä löytyy taas monesta paikkaa. Säännöllisyys ja tieto siitä, että ruokaa riittää, on tällä hetkellä henkisestikin hyvin tärkeää. Tavallaan ihan sama muistaako syödä joskus tekemiäni ruokia pakkasesta - pääasia on se, että tietää niitä olevan!
      Voi sitä päivää, kun voin kertoa rehellisesti suoraan kaikki taustat...

      Poista

Kiitos kommentistasi!