Neljäs kerta

Tallinna 21.-22.03.2022.

Hassua kirjoittaa "Tallinna", kun oikeampi versio olisi kirjoittaa "Tallinnan laivalla". Enhän minä edelleenkään käynyt maissa. Ehkä kesällä sitten, kun kadut ovat kuivia ja sää lämpimämpi. Lähtöhetki ratikkapysäkillä oli sininen.

Vaihdoin ratikkaa lähes autiolla Aleksanterinkadulla ja näin kun kovaa ajanut henkilöauto oli törmätä ratikkaan, joka tööttäsi kovaa ja pitkään. Onneksi ei osunut!

Kävelin odotellessa muutaman metrin ja nappasin kuvan Helsingin tuomiokirkosta.

Miksi kirkko on tuomiokirkko?

"Sanan pohjana on latinankielinen ilmaus domus ecclesiae 'kirkon talo', joka tarkoitti ensin kirkonviereistä pappilaa, myöhemmin piispan asumusta ja lopulta piispan kirkkoa. Pyhättöä tarkoittavat saksan Dom, ruotsin dom ja suomen tuomio (sanassa tuomiokirkko) juontuvat siis latinan taloa tarkoittavasta sanasta domus". (www.kotus.fi)

 

Ratikka saapui ja ajoi melkein tyhjänä tyhjän Katajanokan terminaalin luo.

Kävin tekemässä lähtöselvityksen luukulla, koska piti esittää etukortti. Ei ollut ketään sielläkään. Laivaan pääsi nopeasti ja tiesin jo kokemuksesta mille käytävälle olin menossa. Hytin numero tuntui tutulta, joten tarkistin äsken, että olin ollut samassa hytissä viime vuoden elokuun lopulla.

 

Ilmankos oli tuttu, vaikka samanlaisiahan ne kaikki ikkunattomat neljän hengen hytit ovat.

Tein taas ensimmäisenä sängyn valmiiksi.

Vasta sitten huomasin, etten saa telkkaria auki. Olin katsovinani johdotkin, mutta joudun jälkiviisaana myöntämään katsoneeni vain antennijohdon - en virtajohtoa. Ajattelin ensin, etten tarvitse telkkaria, mutta kipitin sitten kuitenkin respaan, jossa ilmoitin, etten halua vaihtaa hyttiä, mutta. Palasin hyttiin ja siellä seisova nainen kertoi laittaneensa virtajohdon seinään. Ehkä noloa, mutta oli se ensimmäinen kerta, että joku oli irroittanut johdon. Nyt toimi.

 

Olin ottanut käsityöksi langat patalappuvirkkuuseen, koska kokemuksesta tiedän, että kudin olisi ollut turha näin lyhyellä reissulla.

Tykkään edelleen ihan hurjasti näistä Kalymnokselta ostamistani taitettavista matkasaksista. Ihmeen terävätkin ovat.

Sain minä virkattua enemmän kuin kuvassa näkyy. 😁

Kauppaan mennessä ravintolassa esiintyi trubaduuri, joka lauloi parhaillaan Bon Jovi'a. En jäänyt kuuntelemaan vaan suunnistin kauppaan. Ostokset oli jo etukäteen selvillä, joten reissu oli nopeasti tehty. Ainoa heräteostos oli kassalla myynnissä olevat kaksi levyä suklaata euron kappale.

Palasin hyttiin, nautin vähän punaviiniä virkaten ja Huvila & huussia katsellen.

Taas on yksi etukortti lisää.

Tavallaan on vähän surullista, ettei yöristeilyllä esiinny enää tanssiorkesteria, mutta onhan se ymmärrettävää, kun laiva oli niin tyhjä.

Törmäsin "tuttuun" mieheen, joka on kertonut käyvänsä laivalla kerran viikossa. Olemme tavanneet laivalla ennenkin ja jos en muka muuten tunnistaisi, niin viimeistään siitä, että hän naukkailee povarissa kantamaansa viskiä. Istuimme melkein tyhjässä ravintolassa samaan pöytään naisen kanssa, joka kertoi olevansa ammattilaulaja. Pyynnöstäni antoi "näytteen" ja hienosti meni.

Vähän tyhmää, mutta sorruin ostamaan drinkin. Eikä se ollut edes hyvää, mutta meillä oli ihan mukava juttutuokio. Nainen vielä haki hytistään punaviiniä, josta tarjosi minulle lasillisen baarin mentyä kiinni.

Heräsin aamulla ajoissa ja piipahdin kannella ottamassa muutaman kuvan. Paitsi, että tämä kuva on otettu ikkunan läpi...

Poikkesin vielä kaupassa ja menin hyttiin pakkaamaan reppuni.

Ehkä se kuvastaa hyvin matkustajien vähyyttä, että samaan ratikkaan osui kaksi naista, jotka olivat tullessakin yhtä aikaa kanssani. Ja yölliset seuralaiseni. Eikä montaa muuta matkustajaa.

Näin oli vuoden 2022 neljäs reissu tehty.

Seuraavaan kertaan. 😏