perjantai 29. huhtikuuta 2022

KanaPataPäivä & the Kömmähdys

Tulipahan säädettyä.

Huomenta! Olen kai niin tottunut ja tavoilleni uskollinen, että 'pakko' kirjoitella tässä aamukahvia juodessa. Kuka sitä nyt tykkäisi yksin kahvejaan juoda - vaikka kyllä minä tykkään! Ihan mukavaa tassutella itsekseen eikä kukaan häslää lähellä. Aika aikaa kutakin. 😏

Söin illalla niitä mansikoita. On myönnettävä, että enemmän ne tuoksuivat kuin maistuivat.

En raaskinut popsia kaikkia kerralla, vaan jätin osan tälle illalle. Jos vaikka pilkkoisin banaania sekaan ja laittaisin vaniljakastiketta päälle. Ja sitruunaa. Ja sokeria. 😋

Paistoin illalla kanasuikaleet ja maustoin ne mustapippurilla sekä suolalla. Ovatpahan tätä päivää varten valmiina.

Otin oreganosta muoviruukun pois ja istutin sen kukkaruukkuun. Siis pistin 'istumaan', en oikeasti istuttanut, heh. Tuskin siitä mitään hyötyä on, mutta en vielä tohtinut heittää roskiinkaan. Kai minä muutaman lehden viskaan pataan. <- unohtui.

Kasasin pöydän reunalle kaikki mitä meinaan pataan laittaa. Nuo vajaat paprikat ovat siinä kunnossa, että on 'viimeinen hetki' käyttää ne. Herkkusienistä en oikein välitä, mutta käytän nekin. Nahistunut omena menee sekaan antamaan makeutta. Tuleepahan sekin käytettyä. Lanttukuutiot ovat vielä jäässä. Pari isoa perunaa, sipuli ja ehkä puolitoista chiliä. Eiköhän näistä jotain synny, toivottavasti.

Taidankin lähteä aloittelemaan lanttujen sulamista odotellessa. Varmaan arvasitte, että jatkan padan edetessä... 😄

*     *     *

VOI JUMALAUTA! Olen asunut tässä yli kolmekymmentä vuotta ja nyt se tapahtui!? Lähdin tupakalle ja juuri oven naksahtaessa kiinni, tajusin, että avain jäi!!? Se johtui ainakin osittain siitä, että kävin keittiössä avaamassa uuden askin. ONNEKSI oli tällä kertaa puhelin mukana, mutta eikös pitkään etätöitä kotonaan tehnyt naapuritalon ystävätär (jolla on vara-avaimeni)  ollut tietenkin juuri tänään työpaikallaan ja kotiutumassa vasta kolmen-neljän aikaan. Kello oli puoli kaksitoista.

Laitoin jo viestiä autolliselle ystävälle, että tulisi pelastamaan neidon pulasta. Ottaisi ilman hammasproteesia verkkareissa nököttävän ressukan kyytiinsä muutamaksi tunniksi. Olisi tullutkin, mutta päätin soittaa elämäni ensimmäistä kertaa huoltoon ja pyytää oven avausta. Viisi minuuttia ja ovi aukesi. Näytin henkkarit ja maksoin (vain!) kaksikymmentä euroa käteisellä. Onneksi minulla oli se raha! Huh huh, ei koskaan enää!!!

ONNEKSI tiesin, että kaikki hellan levyt olivat kiinni eikä pata vielä uunissa! Eikä uuni edes päällä. Jotain positiivista sentään. EN ENÄÄ KOSKAAN jätä levyä tai uunia päälle tupakalle mennessä!!! Otan opikseni. Huh huh & pitkä huokaus. Miten tämä ottaakin luonnolle näin paljon? 😥

*     *     *

Olin siihen mennessä tehnyt muun touhuilun lomassa litran riisipuuroa. Oikeammin velliä, koska halusin sitä mieluummin.

Eikö ole hassua, että yli kolmekymmentä vuotta vanhan desimitan kahva meinaa katketa?

Yritän keventää mielialaani, mutta ainakaan vielä ei hymyilytä. 😧

No, olin tehnyt kaikki valmiiksi pataa varten - vain vuokaan siirtäminen ja uuniin laittaminen oli tekemättä avainepisodin aikaan. On muuten vieläkin, koska pitää hengähtää hetki tässä välissä. Kukkapilli-blogin Satu kirjoitti taannoin, että "huonolla tuulella valmistettu ruoka usein epäonnistuu". Olen samaa mieltä ja nojaan siihen siirtäessäni padan uuniin laittamista sen aikaa, että mieliala kohentuisi. Ei se varmaan enää tässä vaiheessa makuun vaikuta, mutta odottelen hetken silti. 😇

Aloitin paprikoista. Pesin ja pilkoin ne tavallista isommiksi paloiksi, jotta niiden maku tulisi paremmin esille. Paistoin kaikkia ensin pannulla syystä, jota en oikein edes itse tiedä. Teki vain mieli tehdä niin. Ehkä yksi syy oli se, että maustoin kaikkia erikseen eri tavoin?

Pesin ja kuivasin itseäni ällöttävät herkkusienet.

Pilkoin niitä pienemmiksi.

Jostain käsittämättömästä niiden nitisevä koostumus ei ole oikein mieleen, mutta koska olin päättänyt, että mitään en heitä roskiin, niin paistoin ne. Sen jälkeen ne yllätyksekseni näyttivätkin ihan käyttökelpoisilta.

Maustoin suolalla ja lisäsin ne paprikoiden päälle.

Seuraavaksi pilkoin chilejä. Laitoin vähän (onneksi) vähemmän, kuin aioin, koska laitoin siemenet mukaan.

En käyttänyt niitä pannulla ollenkaan, vaan laitoin palat suoraan samaan kulhoon.

Alkoi jo nyt näyttämään aika hyvältä, eikö? Seuraavaksi paistelin kaksi kuutioitua isohkoa perunaa ja lisäsin lopussa todella nahistuneen omenan, jonka vuoksi ripautin päälle vähän kanelia.

Kippasin nekin samaan kulhoon. Kyllä Stanstalla oli taas sävellykset menossa? 😅

Sitten vielä ne lanttukuutiot pannulle ja niiden päälle loraus sitruunamehua. Sekaan vaan.

Näiden kaikkien päälle kippasin valmiiksi paistetut kanakuutiot...

...ja sekoitin.

Näytti mielestäni aika hyvältä. Tässä kohtaa lähdin tupakalle mainituin seurauksin 😣 ja kulho oli edelleen pöydällä. Pitäisi päättää mitä noiden sekaan tulee? Vaihtoehtoina oli tomaattisose, kerma sekä tekemäni kanaliemikuutiot pakkasessa. Jotain niistä vai kaikkia? Sipulilohkot laitan paistamatta suoraan vuoan reunoille, jotta niistä ei tulisi ihan lötköjä...

Olisinkohan nyt tarpeeksi rauhoittunut, että menisin laittamaan ruoan kulhoon ja uuniin? Hetkinen...

Sen tein. Koko satsi voideltuun uunivuokaan ja sipulilohkoja sinne tänne. Hyvin mitoitettu?

Päälle rouhin musta- ja viherpippureita suoraan myllystä.

Päädyin laittamaan pelkästään purkillisen ruokakermaa.

Nyt vuoka menee kansi päällä uuniin ja minä otan puolen tunnin päikkärit. Toki laitan kellon soimaan!

Jep, laitoin ja pelastin vuoan. Ja nukuin lisää. Vähän polttaa suuta...

Mitään ei mennyt näemmä hukkaan.

Hyvää alkanutta viikonloppua!

22 kommenttia:

  1. Oletpa todella hyvin tähän saakka säästynyt jäämästä oven ulkopuolelle ilman avainta. Onneksi ei maksanut tuon enempää, olisiko ollut noin halpa, jos ei olisi ollut käteistä. Hyvä niin! Mulla on vara-avain, ei nyt ihan maton alla, mutta ei paljon muutakaan, lisäksi mun ovi on aina päivällä lukosta auki. Joskus vieraat istuu sohvalla, kun tulen kaupasta. Äh tätä kommenttikenttää! Teksti hukkuu taas, en kirjoita enempää, ENKÄ oikolukea. Hauskaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilen eka kertaa kommentoida kännykällä uuden laatikon aikaan, koska olen MP:n luona Vantaalla. Mies meni töihin ja vähänkö korosti avainta jos/kun käyn tupakalla...sietääkin! Vieläkin harmittaa!
      Avaus maksaa näemmä arkipäivälnä tuon 20€. Yöllä ja viikonloppuisin kai 50€. MP tiesi kertoa huomattavasti isommista summista, huh.
      Kivaa vappua! :)

      Poista
    2. Mä maksoin yks la klo 18.30 neljäkymmentä euroa. Odotin toista tuntia avausta . Virolainen huoltopäivystäjä kysyi henkkareita. Onneksi löysin ajokortin suht helposti. Nyt naapurilla vara-avain.

      Poista
    3. ONNEKSI pääsin halvalla, mutta nolotus oli sitäkin suurempi!

      Poista
  2. Hyvin käytetty, ilman hävikkiä :) En tiennyt, että chilin siemenetkin voi syödä :0 Tosin en tiedä niistä muutenkaan, kun en niitä syö ;D
    Halvalla pääsit sisään. Täällä näyttää monessa rappukäytävässä lukevan 50e avaus. Ainahan se on tietysti ylimääräistä rahanmenoa, jota ei soisi omasta unohduksesta aiheutuvan.
    Hyvää vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin!
      Vähänkö pelotti, että olisin joutunut maksamaan 50€!?! Onneksi olin säästänyt bingorahoja lompakossa, kun tilillä olis ollut vain viisi euroa ja risat!?
      Chilien siemenissä se potku on. Ei olisi kannattanut laittaa kaikkia, huh. Aika tulista.

      Poista
  3. Oli kyllä edullista. Täällä landella maksaa arkisin 60 e ja öisin tai viikonloppusin 120 e.
    Mä oon oppinut kerrasta kammoamaan vastaavaa tilannetta. Paska äiti jätti vajaa 2-veen kotiin siksi aikaa kun vein isomman muksun päivähoitoon naapuriasuntoon, eli poissaolon kesto n.30 sek kun naapuri odotti ovella. Ovi pamahti kiinni takana ja taapero sisällä, avaimet keittiön pöydällä. Iski jäätävä hätä. Avasin postiluukun ja huhuilin likan ovelle. Se taapersi paikalle ja selitin että äiti tulee ihan just, äitin avaimet jäi pöydälle. Kuulin kuinka likka lähti taapertaan pois. Ristus että säikähdin mitä se nyt tekee. Sit kuului kuinka keittiön tuolia raahattiin ja hetken kuluttua likka tunki postilaatikosta mun avaimet. Hän siis kapusi keittiön tuolille ja nappasi mun avaimet sieltä, oli satoja kertoja nähnyt kun laitan ne siihen niin tiesi mistä ne löytyy. Silloin jo hoksasin et on vähän erikoinen tämä mun tyttöni. Siinä ei ois huoltofirma edes ehtinyt paikalle. Senkin jälkeen on likan ongelmanratkaisukyky ollut vailla vertaa ja äitimuori varmistaa sata kertaa että avaimet on mukana, monesti jopa kahdet. =)
    Aurinkoisin vapputerkuin Tiijjja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kammohan tuosta jäi!!!
      Sulla on loistotytär! Itse olisin saman ikäisenä itkenyt paniikissa! Teinkin niin, kun laitoin vahingossa äidin lukkoon parvekkeelle. Silloin oli vielä ONNEKSI talossa talonmies avaimineen!
      Tyttärelle kiitolliset terveiset!

      Poista
  4. Ai kauhea sentään! Muakin pelottaa, että unohdan avaimen, mutta toistaiseksi vielä koskaan ei ole käynyt niin. Ukkelille sen sijaan on käynyt monta kertaa... Mutta pitääkö oikeasti huoltomiehelle olla käteistä? Minulla ei ole oikeastaan koskaan käteistä, ja mistäs maksat, jos ei ole...

    Ja sitten pelkään myös sitä, että jään jumiin hissiin. Ja varsinkin sitä, että mulla sattuu olemaan silloin hirveä vessahätä! Olisi ihan kamalan noloa laskea jonnekin hissin lattialle. Kaikkea sitä tulee mietittyäkin. :-D

    Kivaa vappua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain käsityksen, että vain käteinen kelpasi. Toiset taas sanoo, että vain kortti. Tiedä sitten?
      Tässä talossa ei ole hissiä.. ;)

      Poista
    2. Meillä huoltoyhtiö (L&T) muistaa kyllä laskulla jos avain unohtuu, ei edes pysty maksaan paikanpäällä.

      T:Tiijjja

      Poista
    3. Näemmä nuo käytännöt vaihtelee. Itse jäin ihmettelemään sitä, että meidän rappukäytävästä ei löydy hinnastoa..?

      Poista
  5. Nämä sinun ruokapostauksesi ovat aina niin innostavia. Luovuutesi on melkoisen pohjatonta verrattuna minun ruokaluovuuteeni...

    Kiitos arvontapalkinnosta, se saapui tänään! Ihana 💖

    VastaaPoista
  6. Herkulliset ruuat sinulla. Kyllä oli ihan seikkailu tuo avainhomma. Siinä ehti varmasti miettiä jo moneen kertaan,mitä tehdä. Minulla on avain jäänyt kotiin muutamia kertoja. Perheenjäsenet ovat silloin pelastaneet pulasta. Mukavaa vapun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ehdin todellakin miettiä jos vaikka mitä!? Onneksi pääsin Kotiin!!!

      Poista
  7. Hyvää vappua❣️
    -helkku

    VastaaPoista
  8. Mansikat ne kesän herkut🍓
    Itselle kävi samoin ostin rasiallisem,näyttivät niin herkulliselle ja tuoksuivat hyvälle.
    Mutta ne ei maistunut yhtää milleen🤦‍♀️
    Siis tuo painajais tunne..kun avain jää sisälle ja läväyttää oven kiinni😨 voin kertoa koettu on 🤦‍♀️
    Mukavaa toukokuun alkua💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Mansikat eivät tosiaan maistuneet oikein miltään, vaikka tuoksu oli makea.
      Arvaapa, kuinka monta kertaa tarkistan nyt, että avain ON mukana? Monta.

      Poista
  9. No johan piti sattua! Ei ollenkaan mukavaa, kun avaimet jäävät sisäpuolelle ja sitten joutua maksamaan niiden avaamisesta, joten ymmärrän harmituksesi. Mutta hyvän ja unohdetun jälkiruoan toit taasen mieliini; juurikin hedelmiä ja vaniljakastiketta. Eli vaniljakastike kauppalistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vähän vieläkin harmittaa se avainepisodi, mutta yritän päästä siitä yli. Sattuu kai sitä. ;) Mutta aika monta kertaa kokeilen nyt taskua, että avain ON siellä! Onneksi oven avaus ei maksanut enempää!

      Poista

Kiitos kommentistasi!