Äitienpäivää!

Sunnuntai 08.05.2022.

Olin kuulemma vihainen lapsi. Mitä muuta voi olettaa, kun jo kahden ensimmäisen elinvuoden aikana oli useaan otteeseen jätetty kirjaimellisesti yksin? Kun äiti haki minut Launeen lastenkodista, Lahdesta Rovaniemelle, olin heittänyt junassa saamani nuken päin äitiä. Anteeksi.

Pitkäjänteisen työn tuloksena aloin hiljalleen luottamaan ihmisiin, mutta itsetuntoa en oikein koskaan saanut. Jättämisen pelko jäi pysyväksi. Pahoittelut niistä. 

Äiti oli omalla tavallaan Talon Paras Äiti. Silloisessa kotitalossa (pilkottaa kuvissa tuon pienen rakennuksen vasemmalla puolella puiden takana) oli valtavasti lapsia. Useimmissa kodeissa enemmän kuin yksi, paitsi meillä. Äitini keksi (jo ammattinsakin puolesta) vaikka mitä yhteistä tekemistä kaikille talon lapsille. Ovikello soi sen verran tiuhaan, että äidin oli tehtävä oveen "kellotaulu", josta näki milloin sai tulla ja milloin ei. 

Jooga, kansalaisopiston 'mitkä vaan' kurssit sekä SPR:n ystäväpalvelun toiminnassa mukana oleminen pitivät äidin liikkeellä. Hups, puhun kuin edesmenneestä, jota äiti ei onneksi vielä ole! 💗

Kovin on kumaraan mennyt. Naapuri muistaa aina kertoa minulle, että äitini on niin realistinen ja positiivinen ihminen. Niin onkin. "Pitää iloita kaikesta, mitä meille on annettu!". Kuinka kiitollinen olenkaan, että olemme lähentyneet niin paljon viime vuosien aikana! 💗

Kuvat ovat maaliskuiselta Rovaniemen reissulta. Palataan mankelista. Näillä mennään, kuten äiti toteaa jokaisen puhelumme aikana. 💗

SYDÄMELLISTÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE, MUMMOILLE, MUMMUILLE, MUMMILLE, ISOÄIDEILLE, FAMUILLE, KUMMEILLE JA KUMMIEN KAIMOILLE! 💖

-Stansta-