lauantai 28. toukokuuta 2022

(Pikaisia) terveisiä täältä!

Arvostus omaishoitajia kohtaan kasvaa!

Nyt PÄÄTIN ottaa aikaa ja istahtaa kirjoittamaan. Aamupala on syöty ja ensimmäinen koneellinen pyykkiä pyörimässä. Äidillä aamutoimet ottavat aikaa ja vievät voimia. On sopiva aika antaa hänelle aamupäivähetki radiota kuunnellen. Tai noinhan minä luulin...

Sain juuri viestin, että Naapuritar sekä miehensä juovat aamukahvit ja tulevat sitten tänne. Se siitä ajasta. Itsepähän laitoin viestin ja kyselin kyytiä tälle päivälle tarkoituksena käydä etsimässä äidille kesäksi hametta/hameita ja käydä samalla reissulla pankkiautomaatilla, koska olen ainoa, jolla on lupa käyttää äidin pankkikorttia. Oletin, että joskus iltapäivällä, mutta mitä aiemmin, niin sitä enemmän jää aikaa muille touhuiluille. Postaus typistyy.

Pientä puuhaa on ollut koko ajan aamusta iltaan, enkä ole juurikaan ehtinyt paikallani istumaan (lankoihin en ole hipaissutkaan!). Äidin kunto on mennyt hurjasti huonompaan suuntaan. Liikkuminen on kivuliasta ja hyvin vaikeaa. Jo tuolilta/sohvalta/sängystä nouseminen on todella työlästä. Positiivinen elämänasenne ja huumori eivät kuitenkaan katoa missään vaiheessa. 😍

Koska tosiaan pitänee kirjoittaa nopsaa, niin kerron eilisestä. Äidillä oli lääkärikäynti ja olin lupautunut saattajaksi. Eipä ollut ollenkaan turhaa se etukäteen tilaamani pyörätuoli! Ei hänestä olisi ollut rollaattorin kanssa liikkumaan - oli nukahtaa koko ajan. Onneksi aamuhoitaja oli vielä paikalla auttamassa, kun piti pukea, asettua tuoliin ja mennä alaovelle odottamaan tilattua taksia, joka saapui ajallaan. Oli siis ensimmäinen kerta, kun äiti kärrättiin tuolilla auton kyytiin. Hyvin se meni.

Onneksi kuski työnsi äidin luiskaa pitkin sisälle saakka, koska väylä oli hankalan kapea. Oltiin lääkärillä tunti, jonka ajan äiti puhui tauotta. Minun piti välillä pyytää naista keskittymään, että asiat saataisiin selviksi. Polvi sai piikkinsä ja pistäjä oli kuulemma oikein hyvä. Nuorehko lääkärimies oli muutenkin varsin sympaattinen. Äiti tykkäsi kovasti.

Kun tilasin paluukyydin, niin tajusin pyytää noutamaan sisältä saakka. Siinä se äiti istuu odottamassa autoa... 💗 Voi minun äitiä. 90-vuotias nuori neitokainen.

Olin juuri menossa nukkumaan, kun huomasin äidin olevan tulossa makuuhuoneestaan. Tulipa minunkin koettua Turvatiimi, koska äidin oli painettava turvarannekkeen nappulaa. Apu saapui reilussa vartissa ja onneksi tilanne saatiin korjattua niin, ettei tarvinnut lähteä keskussairaalaan. Avun lähdettyä äiti nukahti välittömästi ja ilmeisen sikeästi, kun taisi herätä aamulla vasta hoitajan tuloon. Niin tein minäkin.

Täällä oli muutama oikein aurinkoinen (yli +20) päivä. Eiliset sateet kasvattivat puiden lehtiä ja maailmasta tuli ihanan vihreä. Nyt on viileämpää (+8) ja luvattu lisää sadekuuroja.

Ainakin kukkakuvia piisaa, mutta kerron syntymäpäivästä ja muista vasta sitten, kun on oikeasti riittävästi aikaa. Näytän hätäilevän kirjoittamisen kanssa niin, että joudun korjailemaan kirjoitusvirheitä. Seuraavaan kertaan siis.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

8 kommenttia:

  1. Sulla on ollut nyt melkoisen erilaisia päiviä äidin kanssa kuin tähän saakka, mutta älä hätäile kirjoittelun kanssa vaan keskity vaan äitiin. Kirjoittelet vaikka vasta sitten kun palaat takaisin omaan kotiisi. Välitä äidille lämpimät syntymäpäiväonnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välitän, kiitos! ♥
      On todellakin ollut varsin erilaista, kuin koskaan ennen. Aika aikaa kutakin, kuten äiti sanoo. Meinasin just vielä alkaa imuroimaan ja pesemään lattiat, ettei jää pyhäpäiväksi.
      Kirjoittelu taitaa todellakin jäädä siihen, että olen kotiutunut. Mutta ostin pari tuntia sitten seuraavat lennot... ♥

      Poista
  2. Kiitos terveisistänne!
    Teille kahdelle ihania hetkiä ja äidillesi paljon onnea ja halaus❤

    VastaaPoista
  3. Käyntisi taitaa osua todella tarpeelliseen saumaan. Ihanaa, että välinne ovat niin lämpimät 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa ajoituksesta! Tosin yksi hoitaja sanoi illalla, että äiti on erilainen minun täällä ollessa - se varmasti pitää paikkansa. Äiti huomasi illalla itsekin juoksuttavansa minua asioissa, joissa selviytyisi itsekin. Tietysti autan mielelläni tämän ajan, mitä täällä olen - eli vuorokauden enää...
      Meidän välit ei aina ole olleet lämpimät. Oikeastaan olemme lähentyneet vasta muutaman vuoden aikana isän kuoleman jälkeen. Parempi myöhään, kuin... ♥

      Poista
  4. Hyvä postaus, olet pystynyt auttamaan ja tukemaan monessa. 🌷 Tuli tuosta autokyydistä mieleen se kun ambulanssi ei päässyt sinua ja kipeää jalkaasi hakemaan periltä asti vaan jouduit hankalasti itse sille astumaan.

    Meilläkin on tuota samanlaista keltaista esikkoa 💛

    Hyvää sunnuntaita teille ja mukavaa yhdessäoloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! ♥
      ONNEKSI täällä ON hissi! Tosin se ei, ikävä kyllä, mene kellarikerrokseen saakka. (Soitin ennen tänne tuloa kotihoitoon, että äidille on tuotava pysyvästi käyttöön pyörätuoli, kun on noita lääkärikäyntejä)
      Omassa Kotona ei ole hissiä. Oi, se oli kyllä tuskallista, kun piti pomppia portaita alas todella kipeän nilkan kanssa. Muistan kyllä, mutta hyvä, kuin muistutit, niin tajuan olla tänä päivänä kiitollinen (melkein) kivuttomista jaloista.
      Esikoita on kaksi. Äidin ystävätär on istuttanut ne tontin ulkopuolelle koivun juurelle äidin toiveesta. Minun pitää käydä istuttamassa sinne yksi eriväinen lisää tänään.
      Mukavaa sunnuntaita sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!