tiistai 20. syyskuuta 2022

Kirje minulta minulle

Askartelua, tavallaan.

Halusin Rovaniemeltä yhden tietyn esineen, mutta se on sellainen, jota en tohtinut kokeilla ottaa mukaan lentokoneeseen. Sain vihdoinkin pakattua sen kirjekuoreen ja lähetettyä itselleni. Kuoren pudotin kolmen muun kirjeen kanssa laatikkoon viimeisenä reissupäivänä 01.09. ja katsoin, että laatikko tyhjennetään seuraavana päivänä kahden aikaan. Posti saapui perille kaksitoista vuorokautta myöhemmin Oulun leiman kera!?

Mainittakoon, että postimerkit olivat tässä omassa kirjeessä kierrätettyjä, koska niissä ei ollut leimaa päällä. Teki mieli vastaanottajan (minä) lisäksi laittaa kuoren päälle lähettäjä (minä). Jätin laittamatta jälkimmäisen. 😄

Jätän 'pääasian' viimeiseksi ja kerron mitä muuta laitoin kuoreen. Ajatuksena oli tietysti laittaa jotain littanaa. Siihen sopi tarrat, kortit sekä korttipohjat.

Isävainaan kauniissa kortissa oli kirjoittamani runo sisäpuolella, mutta koen sen liian henkilökohtaiseksi julkaista täällä. Halusin sen itselleni muistoksi.

Äitienpäiväkortin kehtaan esitellä. Harmi, ettei siitä löytynyt vuosilukua.

Tosin kortin taakse liimatusta lapusta selviää, että olemme vasta muuttaneet nykyiseen asuntoon (v. 1978), jolloin olen ollut yksitoista vuotias.

Esiteini? Vai ihan lapsi vielä?

Laitoin mukaan löytämäni isävainaan muistikortin. Omassa läppärissä ei ole sille paikkaa, mutta voisin varmaan joskus jossain tutkia kortin sisällön. Ehkä.

Vielä laitoin sekaan kaksi laattaa närästyslääkkeitä sekä muutaman Panadol-poretabletin. 😅

Ja sitten sen pakkaamani esineen...

Olisitteko arvanneet mikä tämä on? Tikku, jolla testataan keitettyjen perunoiden kypsyyttä. Kyllähän te tiedätte, että jos kypsyyttä testaa haarukalla, niin se peruna hajoaa? Tällä piikillä ei. 😀

Taas toistan itseäni: on tiistai, pitää mennä suihkuun ja illalla 'uusimpaan' bingoon (muistaakohan kukaan, että se on tuntia aikaisemmin?). Bingosta puheenollen sunnuntain bingo TheBaarissa oli siinä mielessä rasittava, etten saanut mikrofonia toimimaan. Paikka on kolmesta suurin ja jouduin todellakin käyttämään ääntäni. Hoitui, kuten aina.

Minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen pieni kova pallo alahuulen vasemmassa reunassa. Eilen aamulla siihen oli muodostunut kipeä valkoinen pallo. Se halkesi ja siitä tuli jotain nestettä. Kova, kipeä ja outo se on edelleen. Mikä lie, mutta voisi lähteä pian pois!

Mitä teille kuuluu?

11 kommenttia:

  1. Voi varmaan testata kakkujenkin kypsyyttä? Ruokailun jälkeen voi ottaa närästystabletin ;)
    Minä kävin just työpäivän jäljiltä suihkussa. Hirveä päivä ja sama tohotus jää aina vähäksi aikaa päälle, vaikka on jo kotona. Pesin ensin kasvot, jolloin sain huomata, että oli muuten vielä silmälasit päässä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa, että sopiiko kakuille, kun on metallia, mutta enpä minä kakkuja leivokaan. ;)
      Kai ne lasit pysyivät ehjinä? Hope so.

      Poista
  2. Ihanat muistot sait itsellesi ja nuo kirjoitukset onpa kiva lukea,minullakin jemmassa vanhoja kirjoittamiani kortteja äidille.
    Oi tuli niin noista enkelitarroista mieleen, kun pikkutyttönä keräsin kiiltokuvia. Voi harmi, kun ne eivät ole enää tallessa.
    Jopas onkin kätsy tuo pottu piikki, en olekkaan tuollaista nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulihan niitä kiiltokuvia kerättyä. Veikkaan, että äitini on käyttänyt ne muutettuani pois. Kortteihin siis.
      Oli pakko äsken bingosta palattua käydä ostamassa perunoita... ;)

      Poista
  3. Mitäkö kuuluu? On ollut vaikea viikko tähän asti, ylösnousemus viikon sairausloman (ihan flunssa, ei korona) jälkeen vaikeaa, kun kello soi 5:45 ja ulkona pimeys. Hirvittää tuleva talvi, pimeys ja kylmyys. Kuitenkin, kaunista on ulkona!
    -@

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy masentaa aina, ainakin minua. Juuri nuo tulevan talven loskat ja muut. Pimeys. Onneksi vielä paistaa aurinko ja on tosiaan kaunista.
      Voimia!

      Poista
  4. Moikka! Julkaisin blogiini lyhyen tekstin "Mieti jos pankkitili täyttyisi yhtä nopeasti kuin pyykkikori" ja haastan sinut käymään vastaamassa tekstin alla olevaan kysymykseen, koska oon utelias! 😍

    Mukavaa Syyskuun jatkoa!🧡

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. Muistikortti näytti minusta kameran muistikortilta, mutta se oli vain oma mielikuvani. Jos näin on, tarvitset joko muistikortin lukijan tuohon väliin tai sitten muistikortti kameraan ja piuha koneen ja kameran väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna!
      Kameran muistikorttia minäkin epäilin, kun ei isä ollut niin hyvä tietokoneen käytössä, että olisi sieltä mitään laittanut muistikortille. Eikös kortin voisi käydä tutkimassa jossain valokuvaliikkeessä? Ainakin yhdessä olen nähnyt, että joku teetti paperikuvia suoraan omalta muistikortiltaan... No, saas nähdä riittääkö uteliaisuus puuhaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!