Oli lauantai 29.08.2026.
Kuten olen jo kertonut, niin pakkasin kolme valmistamaani piirakkaa kestokassiin ja kiikutin ne lähibaariin. Sieltä lähti yhtä matkaa sopiva määrä porukkaa, sillä mahduimme yhteen tilataksiin. Olin varannut tölkkirahakiposta käteistä oman osuuteni maksua varten. Siunaustilaisuus oli Hietaniemen kappelissa, jossa en ollut ennen käynyt.
Otin poikkeuksellisen vähän kuvia ja koska istuin takarivissä, osa kuvista on ystävättäreltä. Lupa kuvien rajaamiseen sekä julkaisuun on kysytty ja saatu, kiitos!
Olimme alttarilla koko baarin voimin yhtä aikaa. Olin mielestäni ensimmäistä kertaa todistamassa arkun siirtymistä ovien taakse. Se tuntui aika surulliselta. 😢
Sitä minä ihmettelen, että vainaja tapasi käydä päivittäin lähibaarissa ja silti meni KAKSI VIIKKOA ennen hänen löytämistä kuolleena kotoaan!!? Saman ajan ruoatta ja juomatta ollut kissa (12 v) oli 'päästettävä pois' kokemansa jälkeen. 😿
Kuka oikeasti katsoo mitä kenelläkin on päällään, kunhan välttää kirkkaita värejä? Oli hienoa nähdä "kantikset" mustissa puvuissaan!! 💘 Trikooni oli käyttämättömät ja tennarit tutut sekä turvalliset.
Omaiset pitivät oman muistotilaisuutensa muualla ja me "lähibaarilaiset" omamme tietysti kantapaikassa. Tarjoilija-ystävätär oli laittanut kaikki tuomisemme tarjolle. Toinen ystävätär oli valmistanut pellillisen omenapiirakkaa. Vähän harmitti, ettei ollut pöytäliinaa.
Tuo juusto-suolakeksi-viinirypäle -lautanen ansaitsee oman kuvansa. Hieno sommittelu!
Minäpä häippään laivalle...
Vaikuttaa hyvin järjestetyltä siunaustilaisuudelta ja sitten päälle teidän oma muistotilaisuus juuri sillä omalla porukalla. <3
VastaaPoistaNiin surullista kyllä tuo, että KAKSI viikkoa, eikä kukaan kaivannut?! Yksinään elävien osalta omien läheisten ja läheisimpien ystävien kanssa tulee oltua jollakin lailla yhteyksissä vähintään muutaman päivän välein (vaikka voihan SEKIN joskus olla liian pitkä aika, kun oikein miettii). Mutta eihän sitä ihminen kykene kaikkien tuttujen osalta tarkistelemaan jokaisen osalta, että missä mennään, vaikka mitä tekisi. Siihenhän se elämän aika sitten menisikin... Ja kissalle tosiaan, jos on yli 2-3 vuorokautta kokonaan syömättä, aiheutuu helposti hengenvaarallinen tila, mikä johtaa kuolemaan. Sitkeä kissa, jos on kahden viikon päästäkin vielä elossa ollut, mutta miten lie kärsinyt, reppana, ei oikein kykene ajattelemaankaan. :'(
Mutta hienot tarjoilut olitte saaneet kasaan! <3 Rankkoja päiviä aina nämä.
Totta joka sana! Kissa oli toimitettu HESYlle, jossa päättivät lopettaa. Varmaan oikea ratkaisu. Ja tuleepa sitä itsekin mietittyä yksin asuvana, että kauankohan menisi....
PoistaOma moka: jäin yöllä tuijottamaan leffaa, kun en malttanut lopettaa ja nyt väsyttää. Ei auta, vaatteiden vaihto ja kohti ratikkaa. Mahtaa tulla raskas reissu!?
Aivan oikein ja nätisti järjestetty siunaustilaisuus ja ihan niinkuin sinäkin olit sinne pukeutunut. Toivottavasti laivareissusi on mahdollisimman mukava ja saat siellä nukuttuakin, jos ei ole vaan päiväreissu.
VastaaPoistaMinusta kauniisti järjestetty siunaus- ja muistotilaisuus. Saitte olla yhdessä jättämässä hyvästit ystävälle. Ja asusi oli tosi kaunis ja tilaisuuteen sopiva.
VastaaPoistaJäin miettimään, että jollei minulla olisi lapsia, joihin olen yhteydessä suunnilleen päivittäin, eikä siskoja, kuka havahtuisi huomaamaan, ettei minusta ole kuulunut mitään moneen päivään. Mulla on ystäviä, tuttuja vielä enemmän, mutta ei me välttämättä olla tekemisissä edes viikottain. Naapurit ovat mukavia naapureita, mutta enpä itsekään ehkä huomaisi, jos joku heistä ei liikkuisi hetkeen pihalla. Ei ole edes lähikippolaa tai kahvilaa, jossa kävisin, eli ilman noita läheisiä välttämättä kukaan ei hetkeen huomaisi, jos mulle olisi jotain käynyt.
Tuli myös mieleen tyttären lähiöbaari, jonka hänen ystävänsä aiemmin omisti, ja jossa tytär oli välillä hommissa. Siellä kävi lähiön mummut ja papat päivittäin, ja kun yhtä mummua ei pariin päivään näkynyt, eikä hän vastannut puhelimeen, baarin omistaja soitti poliisille, jotka kävivät tarkistamassa tilanteen. Mummo oli sairaalassa, palasi jonkin ajan kuluttua kotiin, ja sai mummokavereilta, sekä baarin omistajalta ja tyttäreltä asiaankuuluvat ripitykset, rakkaudella annetut ripitykset 🙂
Toivottavasti laivailu on onnistunut ja virkistää.