Lunta ja OranssiPallon terveiset

Lunta?!

Ei tämä ole todellista: maa on jälleen valkoinen!? Eikö kevät ala kunnolla koskaan???

Juuri, kun luulet, että talvesta olisi päästy, niin ei. 😞

Jälleen kerran yökkäilen sitä, että vessanpöntön pesuaine haisee niin pahalle. Onneksi se loppui! Päiväpeitto pyörii pyykkikoneessa ja kun saan sen oven päälle kuivumaan, niin lähden kauppaan metsästämään kahta puuttuvaa ainesosaa. Suunnitteilla on vaihteeksi ihan uusi ruoka, mutta siitä myöhemmin...

Olen asunut tässä reilut 32 vuotta ja näin tänään (lauantaina?!) ensimmäistä kertaa rapussa ikkunoiden pesijän!? Kiitin! 👌

Katselin paheilla käydessäni kesäksi laitettua vesiletkua. Oli otettava OranssiPallo mukaan ja otettava kuva, koska...

...muistin vähän vastaavan Rethymnonissa ottamani kuvan:

Pakko myöntää, että vanhoja reissukuvia katsoessa tulee ikävä (Tuppoa ja) niitä aikoja. Kestihän sitä aikaa elämässäni kymmenen vuotta. 💘 Erosta tulee juuri JO kolme vuotta!?

Tavoitteena on tänään toimintapäivä! Ei jäädä tu(u)leen makaamaan... 😏

Lumista lauantaita!

Torstaista, ja vähän muustakin

Anteeksi kirjoituslaiskuuteni!

Ei tässä mitään kummempia ole tapahtunutkaan, mutta torstaina sentään jotain. Käveltiin Tupon kanssa keskustaan ja käytiin Forumin ylätasanteella Beef & Grill'issä syömässä. Tai siis Tuppo, äitinsä ja kaksi vanhempaa (nuorin oli/on leirillä) tytärtä söivät. Minä tyydyin latte'en sillä olin syönyt kotoa lähtiessä supertuhdin savulohileivän. 

Oli kiva nähdä tyttöjä sillä emme olleet tavanneet heitä reissujensa jälkeen. Toinen (keskimmäinen, ensi kuussa 18v) oli kymmenen päivää Belgiassa tanssimassa ja toinen (vanhin, täyttää tänä vuonna 20v) kolme viikkoa vaeltamassa Pohjois-Espanjassa. Se olikin aikamoinen reissu, jonka VIISISATAA KILOMETRIÄ likka patikoi saman ikäisen ystävättärensä kanssa kaksin ja raportoi mahtavasti koko reissun ajan kuvineen facebook'iin.

Tupon äiti lähti takaisin Riihimäelle ja likat kotiin auttamaan pakkaamisessa, kun he muuttivat lauantaina naapuritaloon äitinsä kanssa. Tai siis vanhin likkahan sai hankittua oman vuokra-asunnon ennen reissuaan, mutta oli silti apuna pakkaamisessa. Itse ostin likkojen äidiltä kaksi kynttilälyhtyä parvekkeelle (kuvaan myöhemmin) viidellä eurolla. Tytöt toivat ne mukanaan tapaamiseemme.

Itse kipitin vakuutusyhtiön konttoriin tapaamisemme jälkeen. En ole ihan varma, ketä voin syyttää itseni lisäksi (postia ainakin!), mutta minulle koitui häikkää vakuutuslaskujen kanssa. Minähän odotin kuin kuuta nousevaa, että saan luottotiedot kuntoon ja ne saatuani hankin välittömästi koti- ja ympärivuotisen matkavakuutuksen. Onneksi kävin ja onneksi asiat hoituivat!!! Helpotti. Kävelimme keskustasta takaisin kotiin.

Samaan aikaan PojanPoikani Bee (olkoon tuo hänen nimensä täällä) oli viettänyt äitinsä, äidin serkun (jonka tapasimme vahingossa Rovaniemellä viime keväänä isäni hautajaisreissulla, Poika hänet tunnisti silloin) ja serkun tyttären kanssa KAHDEKSAN TUNTIA Linnanmäellä. Sovimme treffit niin, että menin paikalle, kun he tekivät sieltä lähtöä.

Menin ja vein VIHDOINKIN Kreetan tuliaiset. Tuo kuvan paloauto näytti olevan kiinnostavin. T-paita näytti olevan reilun kokoinen. Varvastossujen sopivuudesta en vielä tiedä, mutta annetun koon mukaan ne ostin. Lisäksi Bee sai ison 3D-seinätarran mikäli se oli säilynyt ehjänä rullalla. Pitääkin kysellä. Been äidille vein T-paita-henkselishortsit yhdistelmän sekä eukalyptuksen tuoksuisen oliivisaippuan.

Mutta kuinka kivaa olikaan tentata Bee'ltä päivän tapahtumia siinä käsi kädessä kävellessä. Lopun matkaa poika kulki sylissäni syöden jäätelöä. Saatoin heidät ratikkaan. Bee'n äidillä on vielä ensi viikko lomaa ja ajattelin ehdottaa rantapiknik'iä jos vain säät sallii. Tai sitten voisimme tehdä sellaisen Vallisaareen.

Flunssa on jatkunut jo reilut kolme viikkoa. Räkää riittää ja riittää, mutta hieman alkaa helpottamaan. On silti kai varattava aika 'arvauskeskukseen' ihan poskionteloiden ja keuhkojen vuoksi.

Äiti soitteli eilen. Sain kirjeenkin loppuviikosta. Hän on velivainaansa vaimon kanssa reissannut Lappeenrannassa hautajaisissa ja Kerimäellä sukulaisissa. Ovat nyt tuon kummitätini kanssa mökillä Joroisissa, jossa olen itsekin vieraillut kesäisin lapsena. Olen oikein ilahtunut, kun äiti eilen ilmoitti jäävänsä sinne vielä pidempään. Minne hänellä kiire olisi kun naapuri hoitaa kukkaset ja valvoo postit.

Olen saanut tilauksen kolmille villasukille. Ensimmäisen parin eka sukka on melkein valmis, mutta juuri nyt TheBaarin takahuoneessa. Siisipä puen farkkuhameen, topin ja sandaalit, ja lähden bingoon kutomaan sen valmiiksi. Turkoosia ja valkoista.

Aurinkoista sunnuntaita!

Ihana ilta Kreetalla

Lämmin ilta, laskeva aurinko ja se, että tarkenee!

Oltiin kävelty tuntikausia; nähty ja koettu kaikenlaista. Palattiin linnoitukselta läpi vanhan kaupungin..

Paikka oli siinäkin mielessä sopivan kokoinen, että aina jostain pilkotti meri, jota kohti kannatti suunnata.

Kertaakaan emme poikenneet rantakadulla oleviin ravintoloihin. Niissä kun tuppaa olemaan tuplahinnat.

Mutta ihana tuolla oli kävellä - merenaaltojen  ja iloisten ihmisten äänet sekä tasainen tie kulkea.

Noita mielikuvitusta ruokkivia kujia riitti.

Tuossa oli nähty vaivaa.

Oli muutakin kuin pelkkiä 'tägejä'.

Juuri siinä kohtaa, mistä käännyttiin meidän hotellille, oli joka ilta tarjolla heppakyytiä.

Emme testanneet.

Kävelimme hotellille ja menimme illalliselle.

Olikin jo nälkä.

Taisi olla se kerta kun Tuppo totesi, että "pitääkö kaikki paras olla kerralla?".

Oli pizzaa, jauhelihapihvit ja lasagnea sekä paljon muuta.

Jälkiruoat eivät olleet kummoisia, mutta tällä kertaa oli jäätelöä, nam.

Tässäpä tämä yksi päivä. Arvannette, että Kreetan kuvia tulee vielä paljon. Sama se - ihana näitä on muistella.

Kun luette tätä olen oletettavasti juuri Tallinnassa tai merellä...

Ihanaa juhannusta teille kaikille!!!!

Fortezza-linnoitus, Rethymnon, Kreeta

Kujia kierreltyämme löysimme linnoituksen portille.

Linnoituksen rakensivat venetsialaiset 1500-luvun loppupuolella Paleokastro-kukkulalle. Linnoitus on tähden muotoinen, sillä on kolme porttia ja kuusi tähystystornia.

Juuri ennen sisäänmenoa oli pysähdyttävä hetkeksi ihastelemaan maisemia. Tuosta vasemmalla oli ravintolan luona hökötys, jossa grillattiin kokonaisia kanoja. Tuppo osti itselleen jäätelön ja laktoosi-intolerantikolle mehujään.

Kävelimme portista sisään. On muuten aina jännää kun ei osaa arvata mitä edessä odottaa.

Löysimme lipunmyyntipisteen ja ostimme liput á neljä euroa.

Tuo tallin näköinen paikka sijaitsi lipunmyyntiä vastapäätä. Vessa löytyi lipunmyyntipaikan takaa ja maksoi 0,50 euroa. Siisti vessa, jossa kannatti käydä ennen linnoituksen kiertämistä.

Lähdimme kiertämään linnoitusta.

Oi niitä maisemia!!!

Hassua, että kaikki nämä kuvat ovat suuntaan, jossa EIVÄT sijainneet vanha kaupunki kujineen eikä meidän hotelli.

Tuonkin perusteella lähtisin Rethymnon'iin toisen kerran - näkemättä jääneitä paikkoja riittäisi.

Kierreltiin alue kokonaan.

Ja vaikka laitoinkin tuosta kuvan jo aiemmin, niin en voi olla laittamatta tätäkin. Olimme koko linnoituksen korkeimmalla kohdalla kun taivas pisti parastaan. Ihan taianomainen näky - ja hetki.

Älkää nyt loukkaantuko, mutta välillä tuli tunne kuin olisimme olleet paikallisessa Suomenlinnassa.

Vartiotorneissa oli poikettava ja...

...niiden tähystysaukoista kuvattava.

Alhaalla sama tie, jota pitkin kuljimme hetkeä aiemmin.

Näissä huomasin, että silmieni taittovika vaikuttaa meren horisontin linjaan: kaikki kuvat ovat vinossa.

Oikeasti keskityin saadakseni ne (muka, höh) suoraan.

Tämä kuva on venetsialaisen sataman ja meidän hotellin suuntaan.

Läpitalon näkymä.

Mikä maa?

Keksittekö te kukaan mikä tuo on? Se oli iso. Me ei.

Tuostakaan kuvasta ei näe kuinka syvä tuo paikka oli.

Olihan tuo linnoitus hieno paikka eikä harmittanut yhtään, että maksoimme nähdäksemme sen.

Sieltä löytyi vielä kirkko, jonne kurkistimme.

Kirjoitan vielä paluumatkasta hotellille erikseen...

Jatkuu...

Ensimmäisenä päivänä Rethymnon'issa

Yritänpäs hetken positiivista asennetta...

Keitin juuri viisi kananmunaa sillä lupasin tehdä eväsleivät itselle plus kolmelle henkilölle huomiselle risteilylle. On leipää, leikkeleitä ja nyt keitettyjä kananmunia. Tuppo nukkuu ja tämän kirjoitettuani menen minäkin takaisin petiin. Herätys on aamulla kahdeksan aikaan, sitten eväät ja kymmenen aikaan lähtö terminaalia kohti.

Sain viime yönä kramppeja molempiin pohkeisiin (alkoipa tämä positiivisesti?) ja muistin magnesiumin, jota hörpin Kreetan reissulla kuuliaisesti joka aamu. Eipä siellä krampannut eikä vetänyt suonta kuin tasan kerran.

Rethymnonissa lähdimme heti ensimmäisenä päivänä kävelemään. Oli kuuma, mutta pienillä istumistauoilla jaksoimme edetä mahtavissa maisemisssa.

Toukokuu on loistava kuu mennä Välimeren tuntumaan; sää on suomalaiselle sopiva ja paikalliset alkavat vasta herätä turistien saapumiseen.

Paikallisen turisti-infon luona oli vuokrattavia polkupyöriä, mutta kertaakaan en nähnyt, että niistä olisi vuokrattu ensimmäistäkään. Heh, ns. "Alepa-fillarit"?

Tässä kohtaa lienee aihetta mainita, että kuvien järjestys ei välttämättä ole oikea.

Kuten jo aiemmin kerroin, niin otin reissussa 526 kuvaa. Ei niiden järjestystä voi ihan täysin muistaa, eihän?

Tuosta ruukkuistutuksesta ottaisin mallia jos minulla olisi puutarha. Tai edes oma piha. Tai kesämökin piha.

Silloin ensimmäisenä päivänä me siis kävelimme rantakatua pitkin satamaan. Ehkä kilometrin verran.

Ohitimme ns. venetsialaisen sataman ja jatkoimme siitä ohi.

Ja edelleen jo harmittaa kun tajuan, etteivät nämä kuvat tule ihan oikeassa aikajärjestyksessä..

Jatkoimme eteenpäin ja lähdimme kiertämään linnakeniemeä ympäri ulkokautta.

Rannassa oli laavakiven näköistä muodostelmaa, jota nähtiin aikanaan Sisiliankin rannassa.

Itse jäin useampaan otteeseen tuijottamaan merta, kiviä ja kalliota.

Portaat minne?

Linnake näkyi uskomattoman upeana rakennelmana meren suunnasta.

Ainahan tuollaisista tulee otettua useita kuvia eikä ne koskaan vastaa live-näkymää. Huomaatteko luolan?

Kapealla tiellä oli yllättävän paljon liikennettä.

Kävelimme omaan tahtiimme ja pysähtelimme silloin kun siltä tuntui.

Poukaman lopusta löysimme ravintolan, johon oli pysähdyttävä kuumuuden ja vessassakäyntitarpeen vuoksi.

Saakohan tarjoilija vaarallisen työn lisää kun joutui kantamaan tuoppeja sun muita ruuhkaisen tien toiselle puolelle? Mutta olihan siellä mahtavat kreikkalaiset näkymät!

Jatkettiin matkaa ja poikettiin vasemmalle.

Nähtiin paikallista asutusta sekä suloisia kujia. (Kyllä minä voisin tuolla asua - ainakin osan vuodesta..)

Näyttää TAAS tulevan niin paljon kuvia, että katkaisen tähän. Jatkan kyllä välittömästi, mutta ehkä mukavampaa kun kerron (vaihteeksi) useammassa erässä - ja niitä eriähän riittää Kreetaan liittyen. Heh.

Jatkuu...