Kirsikkapuu, nuput ja multaa sekä kengät

(Toivottavasti) heleää helatorstaita!

Tuo 'toivottavasti' siksi, että kirjoitan tämän jo nyt keskiviikkona. Ajastan huomiselle aamulle, jolloin olen paluumatkalla laivassa. Aluksi oli tarkoitus kertoa vain viirivehkasta, mutta...

Sain töissä tehtyä ne (ainakin tähän mennessä) paksuimmat johdot valmiiksi ja peukaloiden päät ovat liki kosketusarat. Viimeisen tunnin taittelin laatikoita ja niihin niitä sisälokerikkoja. Ihan omasta aloitteesta kysymättä lupaa keneltäkään. 😏

Kotiin kävellessä huomasin pienen puun. Onhan tämä kirsikkapuu?

Poikkesin kauppaan ostamaan leipää laivaeväitä varten.

Hevihävikkilaatikosta poimin paksun purjosipulin sekä ihan pienen pallon jäävuorisalaattia. Jospa saisin puresketua sitä jotenkin leipien välissä.. 👍

Ei maksanut paljon.

Kyllä nyt ON kevät! 💛

Samalla, kun juttelin eilen äidin kanssa puhelimessa, tallustelin keittiön ikkunan luo. Muistatteko, kun vajaat kaksi kuukautta sitten kerroin viirivehkasta, joka kitui ikkunalaudan nurkassa saaden kai siinä vetoa? Purkin multakin homehtui. Nyt kasvi on selvästi piristynyt. Uutta lehteä pukkaa.

Uskomatonta, mutta totta: siinä on kaksi nuppua!!! 💕 Äiti sai puhelimen välityksellä kuulla hihkumiseni. 💗

Nyt jo? Vaikka tuo on vielä mielestäni aika pieni. Tervetuloa ensimmäiset kukkasi! 🤍

Tulevista kukista ilahtuneena ostin säkillisen multaa, jotta jos jonain hyvänä hetkenä saisin istutettua edes juurtuneet seitsemän pistokasta purkkeihin...

 Vanha rouva, lupaan juurruttaa sinulle tulilatvan pistokkaita ennen kun tavataan heinäkuun alussa Rovaniemellä! 🍃

Kilpipiileassakin tapahtuu jotain uutta, mutta mitä? Vissiin nuo ovat uusien lehtien alkuja?

Ja minäkö en saa viherkasveja viihtymään? Vaikka kirjovehka kyllä osoittaa mieltään ollessaan iltapäiväauringon puolella. Pitänee vaihtaa sen paikkaa.

Pitäisi pestä ikkunoita. Mielestäni se on miesten hommaa!? Ehkä tuo ajatus johtuu siitä, että meillä kotona isä pesi ne aina. Äiti oli vain apuna vaihtamassa vesiä. Joku saattaa muistaa Epsoon viidentoista vuoden takaa? Hän pesi kerran ikkunat olohuoneestani. Muuten olen pessyt ne aina itse. Mites teillä? Kuka pesee?

Kuinkas sitten kävikään. Olin just sisäpihalla tupakalla, kun vanhin naapurini tuli ulos roskapussien kanssa. Pyyteli anteeksi puhettaan, koska oli ollut juuri hammaslääkärissä, jossa häneltä oli poistettu hammas. "Kiitos samoin", vastasin ja meitä nauratti. 😁

Juteltiin niitä näitä, katseltiin pihan kukkasia ja sitten hän keksi kysyä haluaisinko lenkkarit. Kysyin kokoa. Nyt minulla on "uudet" onko-nämä-nyt tennarit vai lenkkarit, mutta Adidakset kuitenkin. Värikin niin passeli, kiitos! 💙

Kotoa liikkeelle lähtemiseen on kolme tuntia. Minä mitään päiväunia nukkunut - laivalla ehtii elpaamaan. Jos aloittaisin suihkusta. Sitten voisin lämmittää ruoan ja syödessä tyhjentää tunnin verran tilaa digiboxiin. Teen ne eväsleivät. Pakkaaminen on helppoa, kun käsityökin on sama, kuin edellisellä reissulla.

On edelleen niin hieno auringonpaiste ja pilvetön taivas, että on tarkoitus kipittää takakannelle kuvaamaan heti, kun laiva irtoaa laiturista. Tuskin saan otettua kuvia mistään, mitä en olisi aiemmin kuvannut, mutta jotain muuta, kuin hyttiä kuitenkin. Merikuvia mm. Päivien ilot -blogin ihanalle sisustajalle, ja samalla tietysti teille muillekin. 😉

Herkutteletteko helatorstain kunniaksi? 🍦🍪🍰

Kortti ja kelakortti

Toinen lähdössä, toinen tulossa.

Unohdin kertoa hammaslääkärireissun yhteydessä, että vasta sinne mentyäni tajusin, ettei uudessa henkilökortissa ole enää viivakoodia. Tilalla on QR -koodi ja toistaiseksi kai aika harvassa paikassa on lukulaitetta sitä varten? Kirjauduin eilen töistä tultuani OmaKelaan ja muutamalla klikkauksella tilasin itselleni kelakortin. Ei kai siitä haittaakaan ole. 😏

Sain töissä tehtyä johdot loppuun. Juttelin vanhan työkaverin kanssa, että muistaakseni on vielä yhdet paksummat ja niinhän siinä kävi, että seuraavat yhdeksän kelaa tuotiin työpöydälleni.

En tiedä, miksi pomo on niin nihkeä minua kohtaan. Löysi korvakorun pöytäni vierestä lattialta eikä edes näyttänyt sitä minulle. Kokeilin ja kaikki seitsemän omaa oli korvissani. Kun kävin ilmoittamassa työn valmistumisesta, niin hän pyysi malttia. Että hoppuilemalla tulee vain virheitä. Kuitti vastaanotettu, pah. Ilkeä minä olisi halunnut kuitata takaisin, että "parempi ohjeistus voisi olla paikallaan", mutta sain pidettyä suuni. 😇

Kahvilla oli tarjolla kakkua. En tiennyt, enkä kysellyt, että miksi. Työkaverilta kuulin, että oli yhden pitkään töissä olleen miehen viimeinen työpäivä. Valitsin tarkoituksella kuvaa varten valkoisen mukin, mutta mitä teki kännykän kamera? Muutti mukin värin melkein yhtä turkoosiksi, kuin aiemmissa kuvissa. Kakkupala oli ihan ok, mutta en saanut syötyä sitä ihan kokonaan.

Eilen isoa tiskiä tiskatessa tuli mieleen yksi juttu. Vein vappuaattona vaihteeksi ruokaa sille yhdelle naiselle. Vappuaamuna sain viestin, että hän olisi nukahtanut niin, että ruoka jäi pöydälle. Kuulin sitten toista kautta, ettei hän ollut syönyt ruokaa, koska siinä oli Aurajuustoa. Nyt suutuin! Siitä valehtelusta.

Puolusteli kihdillä ja minähän kaivoin listan ruoista, joita kihtiä sairastavan tulisi välttää. Siinä EI mainittu juustoa. Päätin, etten vie enää koskaan naiselle ruokaa ja nyt aion pitää sen päätöksen! Ilmoitin kyllä lähibaariin viemästäni omenapiirakasta, koska olin luvannut. Ei mennyt montaa minuuttia, kun nainen oli paikalla ahmimassa kolme palaa.

Nautin rauhallisesta aamusta ja raapustelen kohta kortin äitienpäiväksi. En jaksanut etsiä kukkakorttia, joten tämä saa kelvata.

Luotan äidin huumorintajuun. Laitoin kukkatarroja. 😉

Ollaan kyllä sovittu, etten lähettäisi postia, koska merkit ovat niin kalliita. Saas nähdä ehtiikö tämä vaikkapa perjantaiksi perille? Ei se haittaa, vaikka menisi vasta maanantaina.

No niin, kortti on valmis postilaatikkoon vietäväksi.

Ostin hetken mielijohteesta TAAS risteilyn huomisillaksi. Jouduin (?) tällä kertaa ottamaan allergiahytin, mutta ei siitä haittaa ole. Pitää vaan muistaa ottaa villasukat mukaan, vaikka ainahan ne ovat. Koska lähtö on arkipäivänä, niin hinta oli huomattavasti edullisempi. Maksoin etukorttia ja bonuksia käyttäen vain 6,45 euroa neljän hengen hytistä. Ei paha. Laiva lähtee puoli tuntia aikaisemmin kuin perjantaisin.

Illalla jännätään Euroviisujen semifinaalia - meinaatteko katsoa? Mitä pidätte Suomen edustuksesta? Pärjäävätkö? Toivottavasti paikalla ei syntyisi suuria rähinöitä!

Mukavaa päivää!

Ensimmäinen puistoreissu, ja ruoaksi jauhelihakastiketta spagetilla

Taas maanantai.

Eletään sitä aikaa, että vihreys valtaa ihan muutamassa päivässä. Kävin eilen istumassa puistossa ensimmäistä kertaa. Välillä oli ihan lämmintä.

Koska löysin -30% jauhelihan, niin päätin tehdä yhden lempiruoista. Sosekeitto ei nyt innostanut.

Pilkoin ensin kaksi pientä sipulia.

Laitoin sekaan, tietysti, punaista soosia.

Pystyin syömään yllättävän vaivattomasti. 👍

Olen syönyt viikonlopun särkylääkkeitä hammaslääkärin ohjeen mukaan. Ja purskutellut 'aineella'. Sen yhden hampaan paine alkaa helpottaa.

Pitää mennä tekemään eväsleivät ja vaihtaa vaatteet. On hieman hankalaa valita sopivat vaatteet, kun ilman lämpötila vaihtelee vielä. Ennemmin liikaa, kuin liian vähän.

Hyvää alkanutta viikkoa!

SinkkuMunakas ja HammasLääkäriReissu

Rumaa, mutta hyvää. Ruoka ja suu, molemmat.

Onko vapun jälkeistä elämää? Ainakin väsyttää. Jotain piti vappupäivänäkin syödä ja keksin sen TK:lta saamani pienen paistinpannun. Oli pari kananmunaa ja vaikka mitä muuta.

Punasipulia, suippopaprikaa, oliiveja, jalapeñoja...

Kaksi kananmunaa, liraus vettä, suolaa ja valkopippuria. Taisin laittaa yrttimaustetta myös.

Rumaa, mutta syötävää munakokkelia siitä oli tulossa...

Ei ollut kauneudella pilattu, heh. 😁

Pari paahtoleipää kylkeen ja nälkä siirtyi.

Kirjoitin tuon 👆 aiemmin ja meinasin jo jättää julkaisematta, mutta samapa tuo? 😉

*     *     *

Nyt on perjantai-ilta ja suussa on sirkus! Nukuin viime yön miten sattui. Tavoite oli nukkua mahdollisimman pitkään, jotta aikaa jännittämiselle jäisi vähän, pyh. Heräsin ensimmäisen kerran kuuden aikaan ja siitä puolen tunnin välein yhdeksään. Hammaslääkäriaika oli vasta kello 15.

Tuijottelin digiboxilta tallenteita, joita katsoessa ei tarvinnut (muka) miettiä mitään. Kaksi uutta jaksoa TV2:lta tulevia 'Tiettömän taipaleen takana' -sarjaa. Hikoilin ja palelin tuijottaen kelloa. Miksi mennä suihkuun, kun tiesin hikoilevani potilastuolissa - ja niin teinkin!

Olin paikalla melkein puoli tuntia etuajassa. Phuuh; kuuma ja jano. Tavallaan tosi kiva, että hoitava hammaslääkäri oli sama kuin edellisellä kerralla. Siihen se kiva loppuikin! 

Monta monta puudutuspiikkiä, jotka auttoivat mustan tyngän poistamiseen, mutta ei ikivanhaan juureen. Koitin sietää hermokipua, mutta en pystynyt siihen. Juuren irroittaminen 'sadan' puudutuspiikin lisäksi vaati PALJON varmaan niin lääkäriltä, kuin minultakin! Hermoja, ja lääkäriltä taitoa sekä voimaa. Samalla poistettiin hammaskiveä kahdesta viimeisestä jäljelle jäävästä hampaasta. Sekään kivaa ollut!

Niistä lopuista hampaasta puheenollen, luulen, ettei toinen niistä tule kestämään paikallaan. Paineen tuntu on vahva! Onneksi sain kasvomaskin kotimatkaa varten, koska veriset sidetaitokset pilkistivät olemattomien huulieni välistä. Olin kai lähtiessä jotenkin shokissa, koska hyppäsin väärään suuntaan lähtevään ratikkaan. Kotimatka oli ahdistava!

MUTTA MINÄ MENIN!!! 😇

Tajusin onneksi heti kotiin päästyäni ottaa sekä Buranan että Panadolin. Verenvuoto ei meinannut tyrehtyä ja syljen eritys... Ei hitsi, suolsin jo tarpeeksi, eikö? Pahoittelut! Kirjoittamalla oksentaminen auttaa ja niin nytkin, kiitos! 💜

Mitäpä veikkaatte, teenkö huomenna sosekeittoa? 😏

Kiitos sinulle, jos/kun jaksoit lukea ja myötäelää tämänkin! 💟 

Viikonloppua!

Vaikka mitä, mutta myös KUKKANEN!

Kylläpä on sumuista.

Sitä oli eilinen Suomen peli (jalkapallo) Wales'ia vastaan myös. Kismitti. Hävittiin 4-1, pahus. 😞

Juteltiin eilen illalla äidin kanssa melkein puolitoista tuntia. Yksi aihe koski Rovaniemellä olevaa asuinaluetta nimeltään Tapiola. Alvar Aallon kädenjälki näkyy. Siitä oli tehty paikallislehteen artikkeli, jossa haastateltiin nykyisiä asukkaita. Itse kävin aikoinaan yhdessä rivitalon asunnoista (siinä oli kolme kerrosta), koska luokallani olleet kolmoset asuivat siellä. Heidän äitinsä oli minun äitini työkaveri.

*

Tässä tämä minun pieniin asioihin takertuminen TAAS nähdään. Löysin myynnissä olevan asunnon ilmoituksen ko. alueelta ja katsoin kuvat. Pohjapiirrustuskuvassa näkyy vielä niinkutsuttu pieni tuuletushuone, mutta sohvakuvasta näkee, että se on purettu. Hmph. Eikä missään näy mainintaa, ettei talossa ole hissiä, vaikka asunto on 4/4 kerroksessa. 

*

Toisen kerrostalon alakerrassa oli kerhohuone, jossa aloitin viiden vuoden partiotaipaleeni. Vetäjän partionimi oli Nalle, mikä oli loogista, kun hänen sukunimensä oli Karhu. Partioaiheesta syntyi muisteluita äidin kanssa suurleiri Kareliasta vuonna 1979 Kolilla, jonne pääsin osallistumaan porukan (toiseksi?) nuorimpana. Ei sieltä kovin paljoa muistoja ole. 

Löysin leirihuivin, jossa on koko porukan nimikirjoitukset. Nallenkin.

Muistan sieltä kuitenkin varmasti kaksi asiaa. Ensinnäkin nukuin kymmenen hengen teltassa taaimmassa reunassa ja joku tappoi kohdallani hämähäkin, jonka 'pallosta' tuli hurja määrä pieniä hämähäkkejä. Muistini mukaan pääsin vaihtamaan telttaa. 

Toinen muisto on yhteistapaamisilta. Kaikki yhdeksän tuhatta eri maista kotoisin olevaa partiolaista kerääntyivät luonnon muovaamaan 'teatteriin'. Jokaiselle annettiin mennessä pieni kynttilä ja tehtiin kynttiläviesti antamalla omaan kynttilään saadusta tulesta tulta vieressä istuvalle. Ilta hämärtyi, näky oli ikimuistoinen ja tunnelma lähes käsinkosketeltava. Lavalla esiintyi Mikko Alatalo.

*     *     *

Jotain piti eilen illalla syödä nälkäänsä ja kun en jaksanut sen kummemmin alkaa kokkailemaan, niin söin taas nuudeleita ja tonnikalaa.

Makealla chilikastikkeella maustettu tonnikala voisi sopia johonkin ruoanvalmistukseen, mutta näin syötynä se ei ollut hyvää.

Tikkien langanpää kiusaa. Tuntuu, kuin suussa olisi roska, jota ei saa pois. Langan pitäisi kai sulaa viimeistään viikon päästä. Katsoin juuri suuhun: ei ihme, että vaivaa, sillä yksi solmu heiluu langanpään mukana, yäh. Irtoaisipa se pois PIAN! (Leikata en uskalla!) <-- leikkasinpas. Nyt ei enää vaivaa! 😇

Olen menossa illalla kohta juhannuskaverin luo saunaan. Saattaa siellä joutua taas vähän siivoilemaankin, mutta ei se haittaa. Vihdoinkin muistin nostaa kaapin ylähyllyltä mukit, jotka olen luvannut viedä. Miehellä on jotain saman tapaisia, siksi. Näitä mukeja taisi olla alunperin kolme tai neljä, joista yhdessä oli kultaamalla laitettu nimeni. Sitä ei enää ole. 

Olen saanut mukit ehkä 30 -vuotislahjaksi, en ole ihan varma. Voi se olla, että täytin 29. Mukit on käsinmaalannut silloisen avopuolisoni äiti ja muistelen, että olisi ollut jotain puhetta aidoista kultauksista. Jos muistan, niin otan illalla kuvan uudesta pölyyntymispaikasta. 😆

Ovathan nuo ihan kauniit, mutta kun en ole vuosiin käyttänyt, niin anti mennä.

*     *     *

Uskomatonta! Vein äsken metallipurkit roskikseen ja nappasin samalla lasinkeräysastiasta kaksi purkkia uusia pistokkaita varten.

Mitä huomasinkaan noita leikatessani? Yhden puhjenneen kukkasen kahden vuoden tauon jälkeen, HUR-RAA!!! 💚

 

 

Näemmä juttua riittää ja riittää, vaikka voisin lähteä jo liikkumaan tuonne tihkusateeseen. Perillä on kuulemma jo paisti uunissa. 💜

 

Juttelin äsken taas äidin kanssa puoli tuntia (piti kertoa kukasta!) ja samalla pähkäilin ääneen, että ottaisinko hiusvärin mukaan. Otan, koska äidin sanoja lainatakseni: "eihän se siitä huonommaksi voi mennä". Ja että saattaa harmittaa, jos se ei ole mukana. Niin kai sitten.

 

Keksin vielä ottaa mukaan lähibaarista synttärilahjaksi saamani 'baaritiskimaton', jonka vien miehelle.

NYT tavarat reppuun, vaatteiden vaihto ja liikkeelle mars!

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Pitäisikö koputtaa (maalaamatonta) puuta?

Mahtavaa huomenta! 😍

Taisi se eilinen ottaa voimille, sillä menin nukkumaan jo ennen yhtätoista. On hyvin harvinaista, että nukahdan ennen kahtatoista. Heräsin vain yhden kerran ja nukuin peräti yhdeksän ja puoli tuntia! Ihan mahtavaa! Poski ei ole lainkaan turvoksissa eikä siinä ole edes mustelmaa. Herätessä oli ihan pientä kipua, mutta otin lääkärin ohjeen mukaan Buranan. Kannattaa kuulemma syödä pari-kolme päivää kuuriluontoisesti.

KIITOS Tiiulle vinkistä kirjautua Maisan lisäksi (Oma-)kantaan. Sieltä löytyikin tekstiä eiliseen hammaslääkärikäyntiin liittyen vaikka kuinka paljon. Oli selostus kaikesta, mitä eilen tehtiin sekä seuraavan käynnin suunnitelma. Yllättikö mikään? Ei oikeastaan. Seuraavalla kerralla poistetaan 41 (musta tynkä) sekä 43 (pelkät juuret) ja paikataan 42, joka jää. Selvä.

Kai syömistä pitää itsestäänselvyytenä siihen saakka, kunnes se vaikeutuu syystä tai toisesta. Voitte uskoa, että eilen vatsan kurniessa en nähnyt muuta, kuin kuvia ruoka-annoksista!? Jotain syötävää oli keksittävä. Valitsin pussin chilinuudeleita sekä purkillisen limellä ja mustapippurilla maustettua tonnikalaa. Linnaruokaa, heh heh.. 😅

On kysyttävä teiltä, että tiedättekö, mitä tuo kirkas neste on? Oletan ruskean olevan soijaa. En käyttänyt kumpaakaan.

Oli yllättävän helppoa syödä. Vähän tietysti pelotti, että jos "kraatereihin" menee ruokaa (ai niin, se suun huuhtelu NYT!). Jaksoin syödä nälkääni melkein koko lautasellisen. Samalla seurasin The Voice of Finland'ia. ♫♪♪.

Sain kudottua yhden sukan valmiiksi - tänään on parin vuoro. Ennen sitä menen laittamaan pyykit koneeseen ja sen jälkeen tekemään vihdoinkin sen chili con carne'n ennen nälkää. Hah, vatsa vastasi välittömästi. 😆

Ps. En tiedä, pitäisikö koputella puuta, mutta vaikka tänään piti olla kivuliain päivä, niin suuta ei särje lainkaan! 😊 Vain jäljelle jätetyssä tyngässä on vähän eilisestä naputtelusta johtuen painetta, ei pahasti.

Onko sinulla kaikki hyvin ja leppoisa mieli?

Hammaslääkärireissu

Ettenkö liikkuisi mihinkään ennen maanantaita?

Kerronpa heti tuoreeltaan, että miten se reissu meni. Hyppäsin ratikkaan ja vaihdoin siitä metroon. Kerrankin osasin vahingossa ihan oikeiden mutkien kautta oikeaan paikkaan. Jos olisin tullut jotain muuta kautta, niin olisin vissiin etsinyt ihan väärää taloa. Olin melkein puoli tuntia etuajassa, joten menin vielä ulos hermosavuille. Siinä samalla kuvasin kaksi oudossa paikassa olevaa parvetta...

Pitäisi varmaan haahuilla noillakin nurkilla joskus, kun tuntuu, ettei tuolla osaa enää liikkua. Tästä portaat ylös...

Ilmoittautumaan ja sitten odottelemaan. Oli hassua tunnistaa odottajien joukosta nuori mies, joka hyppäsi lähipysäkiltä samaan ratikkaan kuin minä. Millähän hän oli jatkanut, kun oli perillä ennen minua? Heh. Paikka oli siis hammasklinikka Hygga ja sijaitsee Kampissa.

Ugbaad Kahie oli näpsäkkä nuori nainen, jolle kerroin heti huoneeseen mennessä pelostani. On se jännää, miten suusta voi ottaa nykyään röntgenkuvia ihan siinä hoitotuolissa ollessa! Kuvannettiin alavasemmalta ja -oikealta edestä. Lääkäri kysyi, että oliko itselläni toiveita. Vastasin, että niin paljon pois, kun vain aikaa riittää. Taisin kyllä olla tuolissa hieman yliaikaa, niin olin katsovinani.

Sitten alkoi tuskallisin hetki (ennen illalla/yöllä/huomenna alkavia särkyjä), kun alkoi puuduttaminen!!! Jos laskin oikein, niin suuhuni laitettiin aluksi neljä piikkiä ulkoikeneen ja kaksi sisäikeneen. Myöhemmin puudutusta vielä lisättiin kerran tai kaksi. Eikö ole mielenkiintoista ja mukavaa luettavaa? 😅

Kävin juuri vaihtamassa sideharsotaitosrullan (en 'sattuneista syistä' voi käyttää tuppo-sanaa, heh) suuhun ja kurkkasin samalla tilanteen: kahdet juuret ja toinen mustista tyngistä on poistettu. Miksiköhän ei samalla sitä toista ihan vierestä? Laitettiin, siis lääkäri laittoi, tikit, jotka sulavat parin viikon päästä. Vähän aikaa piti istua ennen seisomaan nousemista. Yllätyksekseni sain jo uuden ajan toukokuun alkuun!

Suoraan oven edestä olisi mennyt ratikka (taas se seiska), jolla olisin päässyt kotiin. 

Olin jo pysäkillä, kun huomasin apteekin kyltin. Pyörähdin ympäri ja lähdin etsimään sitä huivi suun peittona. Löytyi.

Kuuliaisesti kävin ostamassa annetun ohjeen mukaisen suuveden (7,92 euroa). Oli hyvä käydä tuolla samantien, koska 'oma' lähiapteekki on lopetettu. Tätä sitten suuhun kaksi kertaa päivässä ja seitsemän päivän ajan huomisesta alkaen. Mitähän sille lopulle tekee?

Laskeuduin metroon ja kappas, taas tarkastajat (ja minulla leimattu matkakortti taskussa). Lähtivät tosin vaunussa eri suuntaan kuin missä itse istuin. Tulin ratikalla loput ja tässä olen.

Suussa tuntuu, mutta ei se ihme ole juurien irroittamistaistelujen jälkeen. Oli se aikamoista vääntöä! Luulenpa, että tulossa on melkoiset kivut ja säryt, mutta onneksi särkylääkkeet eivät lopu kesken. Ja onneksi jääkaapissa on puoli litraa joguttia! Nälkä.

Mutta minä tein sen!!! 😇👌 

Nyt lepoa!