Kiva ensitapaaminen

Minz.

Koitan vihdoinkin kertoa lauantaisesta tapaamisesta, vaikka se sama remppatyyppi maalaa (ti) taas karmeja tässä olohuoneessa. Se sentään on aika äänetöntä hommaa. Haisee ja vähän kirvelee silmiä, mutta koitan sietää. 🙊🙈

Oli siis sovittu tapaaminen Minz'in kanssa. Ensimmäistä kertaa ikinä! Olemme tutustuneet aikoinaan (ehkä vuonna 2009 tai sinne päin?) blogiemme välityksellä ja sittemmin pitäneet yhteyttä Facebook'issa. Ilmeisesti siksi en juurikaan jännittänyt. 

Tuleepa hieno aloituskuva, sillä pakkasin mukaani ISOn kassillisen lankoja. Nainen on ihan mestari loihtimaan jämäkeristä vaikka ja mitä! Pakkasin pussiin sentään kokonaisiakin keriä. Sellaisia, jotka ovat lojuneet käyttämättöminä vuosista seuraaviin. Tuli kivasti tilaa pariin lankalaatikkoon, joten saan pakattua niihin ympäri olohuonetta olevia keriä. Kunhan saan aikaiseksi...

Pääsin yhdellä ratikalla kaupungin toiselle laidalle. Soitin naiselle, että tulee ulos vastaan. Tunnistamisessa ei ollut vaikeuksia. Mentiin viemään lankakassi hotellihuoneeseen ja juttelimme siellä hetken. Alkaako joku kappale soimaan päässä? 😅

Lähdimme liikkeelle ja aloitimme porrastreenillä kiipeämällä nämä ylös.

Liikun äärimmäisen harvoin noilla kaduilla, joten olin itsekin ihan turistina. 😎

Räpsin kuvia, kuten turisteilla on tapana. 😄

Pienen ja matalan oven takana olisi 98 neliötä tilaa vuokrattavana. Koiraa ei oven luona saa pissittää.

Katu päättyy mereen, joka on ihan rannassa.

Lähdimme tästä vasemmalle.

Päädyimme Hietsun kirppikselle, josta ei todellakaan tarvinnut ostaa mitään! Ammattimaisia/ammattilaisia kauppiaita, jotka myivät mm. Arabiaa ja koruja. Kirppishinnoista ei ollut tietoakaan. Torilla oleva halli oli muutamassa minuutissa nähty.

Jatkoimme matkaa kohti Kamppia.

Mitähän tämän rakennuksen sisällä mahtaa olla? Vai mitään?

Ihan "vahingossa" 😆 osuttiin askarteluliikkeen kohdalle ennen Kampin ostoskeskusta (luvalla kopioin Minz'in kuvasta kyltin). Eipä tarvinnut neuvotella, että menisimmekö sisälle Askarelliin... 

Tuo liike on askartelijan taivas! Töissä oleva myyjä oli asiantunteva, palveleva ja äärimmäisen kiva!

Minz'iä ja Hannia yhdistää muukin kuin sama hotellihuoneen numero (vieläkö Nisa Soraya soi päässä?) eli he 'bujoilevat'. Tiesin, että nainen tykkää kovasti kiiltokuvista. Näitä taisi lähteä mukaan kymmenen arkkia. Ja muutama paketti tusseja ja ja...

Muutenkin nainen oli kuin lapsi karkkikaupassa. Harmi, etten jaa kasvokuvia StanstaLandiassa, mutta otin niitä useita. 💝 

Pöllö pykähtänyt päähäni pysyvästi? 🦉💖

Olen kaivannut jo pitkään lakkaa, jota laittaa (mahdollisesti) maalattujen kivien päälle. Kiitos siitä ja kahdesta siveltimestä! 💙

Miksiköhän huomioni kiinnittyi tähän? On siis "muotti" sinettiä varten. En tarvitse, mutta olipa osuva. 🐾

Jatkoimme matkaa ja jäin vielä lähtiessä katsomaan näyteikkunaa. Oli pakko ottaa kuva Vanhaa rouvaa varten. Lähetin kuvan jo kalastajan vaimolle. 💜

Reissu jatkui ja huomasimme Narinkkatorilla olevan jonkun tapahtuman. Kävimme kurkkimassa, mutta esimerkiksi kojujen merkitys jäi epäselväksi. Porukkaa siellä oli paljon.

Etsimme ruokapaikkaa. Olisin toki voinut ottaa tarjonnasta selvää etukäteen, mutta ei. Kiertelimme ja kaartelimme, ja kappas; kohdalle osui lankakauppa Snurre. Selvisimme ilman lankaostoksia! 👌

Jaksaa ihmetyttää, että melkein joka paikassa oli ruokalistat VAIN englanniksi? Valitsemassamme paikassa, The Souk, saimme pyytämällä suomenkielisen menun. Paikka sijaitsee Kampin kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa.

Minz valitsi possua (3.) ja minä kanaa (2.). Salaattipöytä kuului joka annoksen hintaan.

Minz'in yön yli haudutettu porsaan niska -annos oli mehevän näköinen ja kuulemma oikein hyvää.

Omassa kana -annoksessa hämmästelin siipiä luineen päivineen? Päällä oli mm. sienikastiketta, joten tuntui epäloogiselta, että sen olisi syönyt sormin (varsinkaan näillä hampailla). Onnistuin veitsen ja haarukan kanssa, vaikka se vähän haastavaa olikin. Ja hyvää, kiitos! 😋

Näkymä pöydästä oli Narinkkarorille.

Minz'illä oli korissaan kiva kassi. 😉

Syötyämme saatoin ystävätärtä hetken matkaa. Halattiin kahteen kertaan ennen eroa. 💛

KIITOS KAIKESTA - OLI IHANA TAVATA! 💖

Vasta kotona tutkin saamani pussukan sisällön. Ehkä minä vielä joskus koitan värittää ripseni...

...hoitaa jalkani...

...ja siistiä kynteni.

ISO kiitos näistäkin! 💜

Varsin kiva erilainen päivä!

4./2025

Tallinna 15.07.2025.

Kylläpä kinnasi ennen lähtöä, mutta ei siitä tässä nyt enempää. Vanha virsi, että "kun ei odota mitään, niin.." 😳 Olin edeltävän yön pitkälti hereillä. En juonut ennen lähtöä kahvia enkä syönyt puuroa. Ei olisi huvittanut lähteä ollenkaan, mutta maksettu reissu ja tupakat lopussa...

Tavattiin karaokeystävättären kanssa pysäkillä, mentiin bussilla rautatieasemalle ja siitä lompsittiin Aleksille. Ratikka tuli heti. Ai niin, nauratti, kun ratikassa kaksi nuorta likkaa pähkäili ääneen, että 'jäädäänkö tässä?', niin möläisin, että "jos samaan laivaan olette tulossa..?". Kiittivät infosta ja seurasivat perässä. 🐾

Porukkaa oli pal-jon! Luotsasin kokemuksen suomin opein meidät "sieltä oikealta jonon ohi" ja ystävätär seurasi perässä samoin meriitein. Sovittiin, että varaan meille paikat kannelta. Näin kävi ja änkesin meidät italialaisen reppureissaajamiehen pöytään. Oli kiva jutustella hänen kanssaan - oli käynyt Nordkapp'issa saakka.

Mies lähti, tilaa vapautui ja kappas; seuraan liittyi kaksi ihan meidän nurkilta olevaa henkilöä!? "Ei olla pariskunta", he kertoivat. Kiva ei-pariskunta, joihin ei olla -ihme kyllä- ennen törmätty. Juttua riitti.

Kuvat jäivät tällä reissulla vähiin, koska a.) oli seuraa 😎 ja b.) kännykkä takkuili. Jäi jumittamaan paikoilleen kuvaa ottaessa, ja kyllästyin.

Myöhästyttiin bingosta minuutilla tai parilla....

*     *     *

Tuohon jäi matkasta kertominen viikko sitten. Eipä siitä sen kummempaa kerrottavaa olisikaan. Perussettiä: maihin, ostokset, ajan tappamista, kun ei kauemmas viitsitty lähteä. Paluumatkalla käytin sen 8,50 euron ravintolalapun uuniperunaan katkaraputäytteellä. Eikä siitäkään ole kuvaa. 😟

Sama ei-pariskunta liittyi seuraan mennessämme kuuntelemaan trubaduuria ja laulamaan karaokea. Pakko myöntää, että seurassa väsyi enemmän kuin yksin reissatessa. Olin ihan puhkipoikki kotiin päästyäni. 

Nyt on tupakkaa varmaan kolmeksi kuukaudeksi... No, ainakin kahdeksi.

*     *     *

Meinasin kyllä jatkaa tästä vielä, mutta jääköön tämä reissupostaukseksi - sälä seuraa perässä. 😏 Täällä siis olen, vaikka läppäri oli viikon verran kiinni. Oli pakko avata aamuyöstä, kun piti täyttää työttömyyspäivärahalappu Kelaan. Kelastakin lisää kohta...

Miten olette jakselleet (helteitä)?

Neiti Ärsyyntynyt

Jotain yritin tehdä.

Ajattelin eilen illalla tehdä ruokaa ja teinkin, mutta... Koska minulla oli kaikkia tarvittavia ainesosia, niin päätin kokeilla Nikkarin vuokaa, jota olen 'nähnyt' Hanninkin tekevän. Itselle ruoka oli uusi - Nikkarista puolestaan tulee mieleen edesmennyt ihana näyttelijä Esko Nikkari, joka minulla oli ilo ja kunnia tuntea. Pääsin hänen mukanaan aikoinaan Pekko Aikamiespojan kuvauksiin Kuhmoisiin, jossa tapasin samalla Jope Ruonansuun, Joel Hallikaisen sekä Timo Koivusalon. Uskomatonta, että miehen kuolemasta tulee ensi vuonna jo kaksikymmentä vuotta!

Palataan siihen ruokaan. Pistänpäs tähän alkuun kuvan vaiheesta, jolloin kuvittelin vielä onnistuvani...

Pesin ja kuorin ruoka-avusta saamani perunat. Päätin kokeilla siivuttaa ne raastinraudassa olevalla "leikkurilla", koska siivujen tuli olla raakana ohuita. Pelotti peukalon puolesta, mutta selvisin ehjin nahoin.

Vähän vajaasta kilosta tuli siipaleita enemmän kuin olin kuvitellut.

Lunttasin ohjetta, ja viipaloin pari sipulia.

Tein saman (onneksi vain) toiselle pötkölle lenkkimakkaraa.

Ladoin kaikki ensimmäisen kuvan mukaisesti voideltuun vuokaan ja tein soosin päälle. Jännäsin ruoka-avusta saatujen tomaattien suhteen, koska en oikein tykkää niistä. Otin tietoisen riskin ja (ehkä) hairahdin... ♫♪♪.

Hunningolle taisi mennä tällä kertaa joku muu kuin vanha nainen... 😞 Hyvältähän vuokaruoka näyttää, kuten kaikki vastaavat saatuaan juustokuorrutuksen. Raaste oli Tallinnasta ostamaani ja pakastimesta otettu.

Tein lautasen reunalle fetasalaatin.

Kuorrutin sen sinappisella salaatinkastikkeella ja siitä sentään tuli hyvää.

Otin varovasti lautaselle ei-Nikkarin, ei-Hannin, vaan Stanstan laatikkoa. Söin, vaikka en tykännyt. Olikohan syy niissä tomaateissa? Käytin kyllä viimeiset kaksi kananmunaakin, eikä nekään kovin uusia enää olleet? Ärsyttää. 😫

Koska oli vielä reippaasti niitä perunaviipaleita, niin otin pakkasesta pussillisen Aurajuustomurua ja tein niistä...

Hyvältä se tuokin näyttää, mutta kun maistoin illalla teelusikallisen, niin en tykännyt. Ei siis tainnut olla kyse tomaateista, vaan olisiko nämä perunat olleet armottomasti pilalla???

Saatan antaa ruoille vielä tänään mahdollisuuden, mutta en usko syöväni niitä. Ärsyttää. 😫

Minulla on vahva veikkaus, että käyn ostamassa ison pussin ranskalaisia ja paistan niitä sen toisen makkaran sekä rasiallisen eineslihapyöryköitä kanssa. Pitää syödä ruoka-avusta saatu pieni perunasalaatti (avaamatta) pois, koska siinä on huominen päiväys.

Siinä touhutessa jouduin toteamaan, että huonosti vetänyt tiskiallas meni lopullisesti tukkoon. Lirutin "myrkkyä" yöksi ja kokeilin äsken - ei vedä edelleenkään. Ärsyttää. 😫

Roskiskaapin ovi lonksui kummallisesti. Tarkempi tutkiminen paljasti alemman saranan irronneen kaapin reunasta kokonaan. Putoa sinäkin, perkele. Ärsyttää. 😫

Ompelin solmupannan sauman kiinni. Tyhmältä se tämäkin tässä näyttää, mutta onneksi (jonkun) päässä paremmalta. Lankaa kului peräti 45 grammaa.

Rasvapatti korvan edessä on kuivumassa pois. Hyvä niin, mutta nyt se röpsöttää ja näyttää rusinalta. Ja edestä päin tummemmalta kuin kuvassa.  Pitää todellakin varoa, ettei raapaise sitä vahingossa!

Nenän päälläkin on rupi, eikä sitäkään saa raapaista!

Kyllä nyt vastustaa? En ole varsinaisesti huonolla tuulella, mitä nyt ärsyttää. 😫 Lienee parempi, etten koske nyt lankoihin ollenkaan? 

Tallensin digiboxille elokuvan The Girl With The Dragon Tattoo. Olen nähnyt sen, mutta koska se on hyvä, voisin käyttää sunnuntaiaamustani 158 minuuttia leffan katsomiseen. Tuskin kykenen sinä aikana hajoittamaan mitään - mikäli TV ja digiboxi säilyvät ehjinä...

Lisään tähän loppuun vielä pari aiempaa ostosta, jotta saan ruokatestin ajantasalle. Luulin, että sokeri loppui. Ostin kilon...

...löytääkseni kaapista HM:lta saamani kahden kilon pussin, josta oli puolet jäljellä.

En tiennyt, että Litukastakin löytyy tätä HYVÄÄ leipää, jota jossain vaiheessa kuskasin Rovaniemeltä saakka!?

Laitoin puolet pakkaseen ja loput söin jo.

Viinirypäleistä on vielä suurin osa syömättä. Ei saa unohtaa niitä!

Vielä minä rohmusin kaksi pakettia kahvia ennen tarjouksen loppumista. 😇

Ruokatestiin alkaen 01.06. lisätään 121,77 + 14,61 = 136,38 euroa.

Kävin keittämässä puuron ja laskin samalla altaaseen niin kuumaa vettä, kuin hanasta sai. Pulputtivat aika samaan tahtiin, puuro ja allas, eli viemäri alkaa aueta? On aika avata telkkari, syödä puuro ja jos oikein veikkaan, niin seuraa aamupäivänokoset. Voisi olla ihan hyvä niin.

Aurinko paistaa, mutta tuulen kanssa on tosi kylmää. Asteita ei ole kuin vähän yli kymmenen. Taidan olla sisällä koko päivän? Paitsi, jos käy ostamassa ne ranskalaiset perunat? Älkää antako ärsyyntymiseni tarttua, vaan viettäkää:

Hyvää toista juhannuspäivää!