Kylläpä jännittää.
Oikeasti mietin kaksi päivää, että tohdinko jatkaa tätä postausta, mutta mennään taas sillä, että minun blogi - minun sananvapaus kirjoittaa mitä haluan. He, jotka tuntevat minut, ymmärtävät, kuinka olenkaan pitkästä aikaa ylpeä itsestäni. 💜
* * *
Olen menossa tänään (ke) ensimmäistä kertaa siivoamaan kahden ikänaisen luo. Kävin tutustumassa kaverin täteihin miehen kanssa. Nyt pitäisi osata reitti juna-asemalta perille. Ympärillä on saman näköisiä keltaisia kerrostaloja sekä punaisia 2-kerroksisia taloja ja reitti kulkee niiden lomitse, huh. "Muista tämä puro tässä oikealla" ja juu, kohta yritän... Puhelinnumerot ja ovikoodit olen tallentanut puhelimeen.
Ensimmäisen kohteen nainen täytti reilu viikko sitten 96 vuotta. Pirtsakka ja puhelias nainen asuu ensimmäisen kerroksen kaksiossa, joka on sellainen ihan perussiisti, eikä siellä näyttänyt olevan 'sataa' koriste-esinettä. Toisessa kohteessa, n. 300 metrin päässä, asuu niinikään ensimmäisen kerroksen kaksiossa 85-vuotias, vähän varauksellisempi nainen. Melkein ne asunnot ovat kuin kopiot toisistaan.
Osaan ja muistan kyllä teititellä *). Jännittää mahdolliset heidän omat tavat sekä minua tarkkailevat silmät. Kerroin jo tavatessa, että osaan kysyä sekä kuunnella. Silti kaikki jännittää! Huh huh!
*) Sanoi, että häntä on vain yksi, että sinuttele vaan. 😉
Tulin juuri suihkusta ja heti on uudestaan hiki. Saas nähdä, kuinka tuskaa onkaan pyöriä ympäri asuntoja?! (Pitää unohtaa kylkikipu iltaan saakka..) Vaatteita mietin, tietysti. Päätin laittaa capri-mittaiset trikoot ja löysän T-paidan. Koska menen avojaloin remmisandaaleilla, niin otan varrettomat puuvillasukat mukaan. Etten avojaloin kenenkään kotiin mene tallustelemaan.
Eilinen bingo peruutettin, kuten arvasinkin. Porukat istuivat terassilla. Viesti vaan oli vähän hassu: "Moi WP ei tule tänään. Koska meillä ei ole asiakas mä ilmoitan sinulle milloin se tule". Ymmärsin kyllä ja vastasin "ok". 😆
* * *
Olin hyvissä ajoin perillä. Ei ollut mitään ongelmaa löytää se puro.
Olin jopa niin ajoissa, että jäin hetkeksi puistoon istumaan ja soitin äidille.
Olin reilun vartin etuajassa, mikä oli ilmeisesti ihan hyvä asia. "Tule heti avaamaan kuplajuomapullo (hiilihappoista vettä) ja kaada meille", hän sanoi sisään mentyäni. Täti A:n luona imuroin patjat sängystä ja laitoin puhtaat petivaatteet, imuroin ja pesin lattiat ja laitoin pyykit koneesta kuivumaan. Rouva halusi tarjota juustokakkukahvit ja oikein Arabioista, kiitos! 💛
Oli joutunut melkein yksin juhlimaan 96-vuotispäivää. Että meillä oli mukavaa! Joidenkin kanssa vaan synkkaa, ja minä pidän vanhuksista. 💛
Myönnettäköön, että hikoilin enemmän kuin saunassa ikinä. Hiki oikein tippui nenän päästä. Lähtöä tehdessä nainen kysyi, että "tulethan uudestaan?" ja sanoi, että "sinä olet enkeli!". Menen menen. Sain niin paljon positiivista energiaa ja hyvää mieltä! 😍
Sitten kävelin sen nuoremman Täti B:n luo. Hän mikään hiljainen ja varuillaan ollut! Imuroin, pesin lattiat ja tiskasin tiskit. Hiki virtasi edelleen. Tulipa tyytyväinen ja tarpeellinen olo sekä mieli!
* * *
Äiti soitti ja sitten minä Naapurittarelle, että voitteko käydä viemässä äidille koivun oksia. Ne kuuluvat äidin juhannukseen. Lupasivat viedä. Kiitos! 💕
HERKULLISTA, LÄMMINTÄ JA MIELUISAA
JUHANNUSVIIKONLOPPUA TEILLE KAIKILLE! 🍓🌹🍒
T. Stansta