Kahtena aamuna

Kahvia.

Kuten jo kerroin, niin nousin (eilen) viideltä. Keitin kahvit ja 'viimeistelin' aiemman postauksen. Teki mieli kävelylle, joten lähdin. Olisi pitänyt ottaa käsineet, kun se kerran kävi mielessä! Olin ulkona seitsemän aikaan ja aloitin haahuilun. Oli hassua törmätä tuttuun naiseen, koska törmättiin myös perjantaina, jolloin jatkoimme matkaa yhdessä Tokmannille. Pienet ovat piirit.

Kylmää viimaa kaihtamatta kiipesin Puu-Vallilassa sijaitseville kallioille.

 Sormet kohmeessa räpsin kuvia muutamaan suuntaan.

Minusta olisi tosi kenkkua, jos omaan kotipihaan olisi suora näkymä kallioilta. Ei siinä olisi omaa rauhaa eikä yksityisyyttä, kun kallioilla istuu usein paljon porukkaa.

Olen aiemminkin maininnut, että minua ei innostaisi asua Puu-Vallilassa.

Olisin liian lähellä naapureita.

Tuskin viihtyisin yhteisillä omilla pihoilla rupattelemassa. Onneksi olemme erilaisia. Laskeuduin kalliolta kadulle ja kuvasin yhden portinpielen.

Toki minulla oli pussi taskussa, mutta löysin yhden ainoan tölkin. Jos niitä oli yöllä ollut, niin ne oli käyty jo keräämässä.

Palasin tunnin jälkeen kotiin lämmittelemään ja latasin kahvinkeittimen uudestaan. Oli "pakko" lähteä kauppaan, koska minun oli tehnyt mieli jo pari päivää riisimuroja.

Niitä varten oli ostettava lisää laktoositonta maitojuomaa.

Löysin kaksi punalaputettua mango-ananasrahkaa.

Huomiotta jääneiden kasvisliemikuutioiden lisäksi halusin lihaliemikuutioita.

Toki kurkkasin hevihävikkilaatikkoon. Olenkohan koskaan aikaisemmin tehnyt näin, että otan vertailun vuoksi kuvat oikeista hinnoista? Laatikossa oli iso pussillinen lötköjä terttutomaatteja. Valitsin niistä muutaman napakamman.

Sitten kuvan niiden oikeasta hinnasta.

Löysin kolme mandariinia.

En ole ihan varma, olivatko ne näitä samoja?

Laatikossa oli vaikka mitä yrttejä, mutta tyydyin ottamaan jääsalaatin.

Tuon hinnassa ainakin voitin rutkasti! (Hih, etiketissä lukee 'JÄÄASALAATTI')

Niin tai näin, mutta sain ottamani tuotteet hyvin edullisesti (euron kilo)! 👌

Ruokatestiin alkaen 01.04. lisätään 94,04 + 9,37 = 103,41 euroa.

Tässä kuussa on mennyt ruokiin huomattavasti enemmän, kuin alkuvuodesta. Nyt ei (kai) tarvitse ostaa pitkään aikaan mitään muuta, kuin sipuleita pakastimessa olevien silppujen lisäksi. Jos niitä siellä enää onkaan.

Napsautin keittimen päälle ja tein leivät. Minähän en oikein koskaan syö aamupalaa, mutta oliko se sitä nytkään? Kun heräsin viideltä ja söin yhdeksän jälkeen... 😁

Otin kymmeneltä antibiootin ja pistin pään tyynyyn. Nukuinkin peräti puolitoista tuntia! Nyt pois läppärin äärestä ja muihin hommiin, mars.

*     *     *

Huomenta. Jippii, nukuin melkein kahdeksan tuntia (oli jo aikakin!)!!! Ilmeisesti minun pitää vain mennä aikaisemmin nukkumaan, kuin ennen. Vanhuus ei tule...jne. 😄

Poika soitti melkein samantien, kun olin herännyt. Parin tunnin puhelun jälkeen pitää hetki hengitellä rauhassa. Hänen esittämät asiat pistivät mieleen tuhat ja yksi ajatusta, joita pitää sulatella ja jäsennellä. Tarkenisinkohan piipahtaa pihalla vähän haukkaamassa happea, niin sitten voisin palata keittämään toiset kahvit tälle aamua? Ja ottamaan antibiootin.

...EIPÄ tarvinnut pitkälle mennä, kun tein päätöksen tulla vaihtamaan vaatteet. Suoraan rapun oven kohdalla oli tyhjä tölkki ja muutaman metrin päässä kaksi tyhjää pulloa. Poimin talteen, mutta pulloissa ei ole panttia. 

Onpahan otettu pois kadulta.

*     *     *

Huh huh! Lähdin kävelylle kahdeksalta ja ehdin ulkoilla puoli tuntia, kun Poika soitti taas. Olen kuunnellut häntä aamun aikana melkein viisi tuntia ja reilu vartti sitten sanoin, että nyt menen laittamaan itselleni syötävää. Eniten mieleen taisi jäädä se, että hän sanoi minua itsekkääksi ihmiseksi ja huomanneensa itsessään samoja piirteitä? Että on perinyt sen minulta? Pitänee miettiä asiaa, mutta ei nyt. Tarvitsen nokoset...

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja liput liehuvat. Osasinpa vastata Pojalle, että vietämme kansallista veteraanipäivää.

...Ja vielä Poika soitti ja puhui vartin. Silmissä vilisee pahat sahalaidat. Otin Buranan ja pistän pään hetkeksi tyynyyn. "Öitä", kuten Poika sanoi äsken puhelun päätteeksi. 💙

Sunnuntaita!

Eilen oli vähän 'parempi päivä'

Sellaisia lienee nykyään turhan harvoin...

Jotta en aloita ruokakuvilla, niin laitan ensimmäiseksi kuvaksi portin. Otin kuvan Kalliossa jo aikaa sitten ja ihastuin siihen, että siihen on laitettu kuva paikalla aiemmin olleesta talosta. Näitä soisi olevan enemmänkin!

Koska Rita A. vastasi viime kuun puolella Kristiina K:n "erikoinen rakennus" -haasteeseen kuvalla maalatusta sähkökaapista, päätin kuvata kotitaloni päädyssä olevan. Ilman kuvaa en kai olisi huomannut kaapin saaneen lisää "taidetta" pintaansa. Teksti "soita sun mummolle girl" hymyilytti, ja tekee sen edelleen. Söpöä, 😍 vaikka en muuten sotkemisesta tykkääkään.

Sitten siirrytään keittiön puolelle. Pikku A:lta saamani vinkin (kiitos!) pohjalta laitoin kertakäyttöhansikkaat käsiini, lohkoin chilit ja poistin niistä siemenet.

Toivottavasti nuo kuivuvat nätisti ilman hometta! Yksi pala oli sisältä niin musta, että heitin sen pois. MP ei ollut maistanut vielä niitä hänelle viemiäni.

Olen syönyt huonosti muutamana päivänä ja eilen otin itseäni niskasta kiinni. Aloitin kaivamalla pakastimesta paketin leikkeitä.

Niiden (voissa) paistaminen onnistui hyvin.

Samalla olin ottanut pakkasesta rasian, jossa oli sipulin kera paistamiani hävikkiherkkusieniä.

Näistä tekemääni kastiketta en pystynyt syömään. En tiedä, missä vika/syy? Voihan se olla, että sienet olivat jo alkujaan tulleet tiensä päähän? Hevihävikkilaatikosta ostamiani porkkanoita ja puikulaperunoita riittää edelleen. Sain aikaiseksi ihan maittavan annoksen, kunhan siirsin ns. kastikkeen pois lautasen reunalle. 😋 Tätä riittää tällekin päivälle.

Hetken mielijohteesta maistoin edelleen jääkappissa olevaa (saatua) piimää. Sitä oli jäljellä puoli purkkia, eikä se maistunut miltään. Niinpä...

Eihän tässä mennyt kuin puoli vuotta, että sain sujautettua äidin huoneesta ottamani lämpömittarin tunnisteanturin ikkunan raosta ulkopuolelle. 😄 Mittarin kello näyttänee Lapin kaamosaikaa, mutta annan olla sen noin. Riittää, että näen sisä- ja ulkolämpötilan, vaikka en ole niitä ennenkään mistään tuijotellut.

Ja nyt huomasin, että mittarin kello näyttää kuvassa 11.07., joka oli Poikani edesmenneen isänsä syntymäpäivä. Kaikkea sitä. 💛

Montakohan kertaa kannattaisi koputtaa maalaamatonta puuta, ettei seuraava teksti osuisi omaan nilkkaan? Kerron silti. 😏

Olen manannut täällä StanstaLandiassakin surkeaa pyykkikonettani lukuisia kertoja. Sepä yllätti eilen! Poistovesiletku on liitetty lavuaarin alla olevaan putkeen ja pitkään se poistovesi on tulvinut lavuaariin ja sen reunan yli. Pesin eilen koneellisen ja tottumuksesta kuuntelin, koska aparaatti alkaa puskemaan pesuvettä pois. Olin valmiina lappamaan vettä muovikannulla vessanpönttöön.

Mitä tapahtuikaan? Vettä kertyi desi tai pari, ja sitten putkisto hörppäsi sen kovan äänen kera sisuksiinsa!!! Vähänkö mahtavaa!!! Koitin keksiä mahdollista syytä moiseen ja vasta paljon myöhemmin muistin lorauttaneeni sinne Putkimiestä. Ihan hiton hienoa! 👌

Olen kai pitkään kärsinyt jonkin asteisesta masennuksesta, mikä ei liene ihme äidin kuoleman jälkeen. Välillä olen tarmoa täynnä ja useinmiten en saa aikaiseksi mitään. Saatan siirtää suihkuun menemistä päivästä kolmanteen tai jopa neljänteen (yöks). Tänään heräsin talviajan mukaan, kävin lataamassa kahvinkeittimen ja menin suoraan suihkuun. Oliko se niin hankalaa? Ei ollut.

Ensimmäinen piiiitkä säärystin alkaa olla lähellä nilkkaresoria. Siirryn sen sekä eilen kesken jääneen MasterChef Suomen pariin. Sitten on pakko napata tyhjä hedelmäpussi taskuun ja painua pihalle. On mentävä nauttimaan kauniista kevätpäivästä, jos luvattu takatalvi saapuu...

Ihanaa päivää!

Viimeinen työmatka tällä erää

Oli eilen to 28.11.2024.

Olen nähnyt siellä ja tuolla tartuttavan Villa Emilia -blogissa olevaan 'kävelyllä' -kuvahaasteeseen. Ainakin Kristiina K., Sartsa, Terhi, Rita A., Repolainen ja moni muu ovat tarttuneet haasteeseen omalla tavallaan. Minulla 'haastehulluna' muhi ajatus päässä ja nyt kun oli kyseessä viimeinen kävelymatka töihin (eikä sillä hetkellä satanut!), niin toteutin sen. Normaalisti olen taittanut matkan vartissa - nyt taisi mennä muutama minuutti enemmän. 😏

Aika moni teistä lienee "hokannut", että asun Helsingissä ja täällä ihanassa Vallilassa ♥. Tulee muuten parin viikon päästä 33 vuotta täyteen tässä samassa osoitteessa. Lähdin aamulla eri reittiä, kuin "omaa" katuani pitkin, koska en halunnut kuvaa "kotikadusta". Kolmisenkymmentä kuvaa - jaksatteko?

Kiersin ensin Inarintielle. En mennyt ensimmäiselle poikkikadulle eli Pernajantielle, enkä oikealla olevalle Ouluntielle.

Silloin, kun muutin tähän, oli tuossa punaisessa talossa Alko. Kun se lopetettiin ja samaan kohtaan rakennettiin pari asuntoa, niin eräs ystäväni asui niistä toisessa.

Tuossa vastapäisessä puutalossa puolestaan asui nainen, jonka hommasin työkaveriksi 90 -luvulla.

Inarintiellä on sekä kivi- että puutaloja, vaikka ei ollakaan Puu-Vallilassa. Yksi tuttu asui muinoin (ehkä vieläkin?) tuossa keltaisessa talossa. Asunnossa, jossa oli niukin naukin viisitoista neliötä. Pitkien ulkomaan matkojen rekkakuski ei enempää tarvinnut.

Vilkaistaan punaisen talon jälkeen oikealle. Siinä on Ähtärintie.

Jos kuljen tuosta, niin oikaisen Hartolanpuiston poikki.

Kyseisessä puistossa on hassusti kolme eri osiota - eikä juuri koskaan ketään.

On siellä reunalla frisbeegolf -häkkyrä, mutta käyttääköhän sitä kukaan? Olisi hyvää tilaa pelata vaikka sulkapalloa tai petanque'ta. Tämän seinän vasemman alareunan kuvasin jo Repolaisen värihaasteeseen.

Puiston toisella puolella on käsittääkseni Kangasalantie.

Matkalla Mäkelänkadulle ohitan portin, jossa on sama rakennusvuosi, kuin talossa, jossa asun.

Kurkistetaan sisäpihalle. Myönnän uteliaisuuteni. 😇 "Meissä jokaisessa asuu pieni tirkistelijä"?

Saavutaan Mäkelänkadulle ja katsotaan ensin oikealle.

Sitten vasemmalle.

Kadun toisella puolella Vallilantie jatkaa Puu-Vallilan puolelle.

On uutta, vanhaa ja vielä vanhempaa.

Ohitetaan kirjasto, jossa pitäisi kyllä käydä muulloinkin, kuin äänestämässä!?

Vieressä on Alepa, joka esiintyi neljä vuotta sitten uutisissa huumemurhan yhteydessä. 😢

Seuraavassa talossa on erikoinen parveke. Vaikka keväisin ja kesäisin haikailen parvekkeen perään, niin ehkä olen ennemmin ilman, kuin huolisin tämän. Tuskin tuo on edes käytössä.

Kadun toisella puolella tie kääntyy Vääksyntielle, joka vie Teollisuuskadulle. Oikealla etukulmassa oli kauan sitten Vesku Loirin siskon omistama biljardisali, jossa tuli joskus käytyä. Nykyään siinä on kampaamokoulu ja vieressä Vero -virasto.

Matka jatkuu kohti Hämeentietä.

Liikennevalojen vihreäksi vaihtumista odotellessa kuvasin vanhan rakennuksen, joka vaan on ja on. Museoviraston suojelema eikä sille tehdä mitään koskaan ikinä.

Tästä mennään tuon sillan yli.

Nyt Itäväylällä ei ollut enää niin kamalat ruuhkat, kuin Junatien ollessa remontissa.

Kohta käännytään...

Mennessä oli aina alamäki.

Matkan varrella on Pääskylänpuisto, jonka reunalla oli se ruisku.

Ei se siellä enää ollut, eikä muutakaan.

Tuon Pääskylänrinteen päässä on yksi kauneimmista taloista, jonka tiedän. Voin käydä joskus kuvaamassa sen erikseen?

Vielä vähän matkaa...

Kulman ympäri, risteyksen yli ja tuonne.

Ja tuosta viimeisen kerran sisään.

Siinä se oli. Tulipahan tuokin reitti ikuistettua. Kiitos omin päin nappaamastani haasteesta!

Aamulla nukun niiiiiin pitkään, kuin unta piisaa. Sovitaanko, että ainakin kahdeksaan? Pliiiis. Joko saa keittää kahvia? ☕😁

Ps. JOS seuraat Sohvaperunoita, niin huomaa, että se tulee tänään etuajassa jo 19:30 yhdeksän sijaan! Minä muuten näin Jorman Rovaniemellä Minimanissa!? 😍

Terveisin 'vapaaherratar' ilman herraa.