Syyskuu saattaa satuttaa

Vapaapäivän jorinoita.

Eilen alkanutta uutta työhommaa on vähän vaikeampi selittää. Välttelin hommaa tiistain, mutta keskiviikkoaamuna pöydälleni oli jo nostettu liuskat ennen, kun saavuin paikalle. Voi ei.

Siinä on sellaisia pitkiä liuskoja, joiden toisessa päässä on reikä. Tuommoiset kotelotarrat pitää irroittaa arkista ja liimata ne merkitystä mitasta alkaen.

Viiden kotelon pötköjä tulee liuskaan neljä peräkkäin ja sama liuskan toiselle puolelle.

Olin ihan varma, ettei homma luonnistu minulta. Kuinka väärässä olinkaan? Jopa pomo kehui ja kuntouttavan työn tukihenkilö sanoi, että "olen kuullut, että sinulta luonnistuu kaikki annetut hommat". 👌

Tuntia ennen työajan päättymistä homma alkoi sujumaan nopeasti ja varsin mallikkaasti. No, nuo tuskin loppuvat ennen ensi viikkoa.

Töiden jälkeen kävelin Tupon luo. Olin siellä hetken, pakkasin reppuni ja lähdin kohti Omaa Kotia.

Kävin ostamassa lähipizzeriasta mukaan seitsemän euron kanakebab-annoksen.

Syön tuosta yksin kolme kertaa.

Omassa Kotona oli kuiva-ainekaapin ylimmällä hyllyllä 'lauma' ötököitä, joista elävät tapoin. Pesin kaikki hyllyt ja myrkytin. Sitten aloin taas hillokehommaan. Koska Tuppo sanoi edellistä makeaksi, niin päätin, että nyt sellaista ei tule...

Kuorin ja lohkoin puna (ja kelta-)sipulia sekä punaista suippopaprikaa - kuinkas muuten..? 😆

Pilkoin kolme tulista chiliä (kuva vähän tärähti) ja poistin niistä suurimman osan siemeniä.

Pistin kaikki yleiskoneeseen ja tein niistä silppua. Silmiä kirveli ja huulia poltteli, kun kaavin nuo kattilaan. Jopa rappukäytävässä oli chilinen tuoksu. 😇

Kippasin kattilaan loraukset öljyä sekä etikkaa. Maustoin ja laitoin puoli purkkia aiempaa hilloketta mukaan, koska siinä oli hillosokeria ja kaapissa ei. Annoin muhia miedolla lämmöllä tunnin verran ja taiteilin mössön vähän jäähtyneenä kuumiin purkkeihin. Sieraimia poltti.

Pitänee varoittaa Tuppoa ennen kun hän pääsee maistamaan ensimmäisen kerran? Räyh.

Työmatkalta kuvattua, kun vaihdoin taas reittiä.

Heräsin tänään aamulla kahdeksan aikaan ja keitin kahvit. Samalla, kun hörpin kolme mukillista, niin kävin lukemassa muutaman blogipostauksen sekä selaamassa facebook'ia. Sitten istahdin telkkarin ääreen ja otin kantapään yli kutomani miesten nilkkasukan hommakseni. Kolmen ohjelman aikana sain ensimmäisen sukan valmiiksi.

Söin ja yritin ottaa päikkärit vaan ei uni tullut avattuani Kelasta tulleen kirjeen. Minulle on myönnetty toimeentulotukea tälle kuulle peräti 4,66 euroa!?

Tietysti minä ymmärrän, että sain viime kuussa kaksi kertaa työttömyyspäivärahan ja olin säästänyt siitä rahaa vuokraan sekä puhelinlaskuun, mutta silti olin olettanut saavani muutaman kympin enkä alle viittä euroa. Noillahan voisin alkaa pian täyttämään kuiva-ainekaappia?

Syyskuu on kolmenkymmenen vuoden kokemuksella minulle AINA kuukausista hankalin ja haastavin. Seuraavaksi sain kännykkääni tekstiviestin, jonka toki tajusin olevan huijaus enkä klikannut siinä annettua linkkiä.

Koska ei kahta ilman kolmatta, niin jännityksellä odottelen. Hmm, Tuppohan ei ole vielä tänään viestitellyt... (ja laittoi juuri viestin, jossa ei ollut oikeastaan mitään Asiaa minulle..)

Tänään alkaa uudet kaudet Olet mitä syöt ja Yökylässä Marja Veitola -sarjoista. Ajattelin laittaa niiden aikana valmiille sukalle parin puikoille. Viimeistään.

Olen lupautunut menemään huomenna illalla Mamman luo, kun hänelle tuodaan tilaamansa uusi jalkalamppu. Autan pahvien ja muovien kanssa. Avaan paketin ja vien roskat pois. Loppuviikolle ei kai muuta ohjelmaa olekaan, sillä sunnuntaina ajetaan formulaa eli ei pelata bingoa.

Hoh hoh. Torstai-iltaa!

Yhdet sukat perillä, toiset valmiit

Puolivälissä huhtikuuta mennään.

Tänään on satanut räntää ja vettä, väliin paistaa aurinko. Me säästyimme kastumiselta päivälenkillä. Tuppo kävi ostamassa kauniin orvokki-onnittelukortin ja siihen merkin postista. Sitten poikkesimme Omassa Kotona lunttaamassa sinne 'joutuneesta' osoitekirjastani miehen tädin osoitteen. Miksiköhän se on minulla, mutta ei hänellä? Nainen on järjestelmällisempi, ja sihteeri? 😇

Paluumatkalla kortti meni laatikkoon ja me kauppaan. Piti ostaa vain vähän jotain; perunoita, sipuleita, maitoa ja pikkuisen muuta. Molempien reput tulivat täyteen. Onpahan taas mistä tehdä. 

Kuin oikein huonona aasinsiltana ruokaan, jonka söimme ennen päikkäreitä: juustolla ja sipulilla kuorrutettuja (kaupan) lohkoperunoita sekä (kaupan) Lindströmin lihapullia (niistä tykkään!). Jaettiin loppu salaatti ja minä söin vielä porkkana-perunamuusin loput. Eli tänään en valmista ruokaa.

Olen monesti ihmetellyt, että mistä ihmeestä särkylääkkeet tietää onko ottajalla pää, polvi vai hammas kipeä? Ja nyt sitä, että miten niinkin pieni pilleri, kuin antihistamiinit tuppaavat olemaan, osaa auttaa allergiaoireisiin? Kolmas päivä ja on jo huomattavasti helpompi hengittää.

Sain eilen faceook'in kautta ihanan kuvan viestin kera: "Saaja lähetti isot kiitokset ja terveisiä 💓 olivat JUST PASSELIT!!!"

Kuva on ottajan luvalla kopioitu/julkaistu.

Kuvassa on siis veljenpoikani jaloissaan tekemäni sukat ja pisteenä iin päälle suloinen peukutus. Kiva, että sukat olivat sopivan kokoiset. Pyysin myös luvan saada laittaa kuvan söpöstä pupusta, jonka poika sai tovi sitten. Aika symppiksen näköinen, eikö?

Tein eilen aamulla 'vaihtoehtoratkaisun' kahvin sänkyyn viemisen sijaan. Laitoin voileipätarvikkeet valmiiksi keittämäni kahvin viereen ja leivät paahtimeen. "Tuu ite ottaa", kutsuin. Tänään sain kahvin ja valmiiksi tehdyn leivän sänkyyn. Nooh... 😁

Kudoin illalla melkein hampaat irvessä sitä etanan vauhtia valmistuvaa sukkaa ja SAIN SEN VALMIIKSI! Nyt ei raitojen kohdistaminen ihan onnistunut, vaikka kyllä minä yritin.

Liekö sain taas hommasta kiinni, sillä illan ja aamun aikana valmistui myös ensimmäinen samanlaisista, mutta pienemmistä sukista. 

Tulipa mieleen, että saavatkohan jätekuskit nyt "korona-lisää" vai painavatko lisääntyneet hommat ylitöinä? On selvää, että kun ihmiset viettävät enemmän aikaa kotonaan, niin jätettäkin syntyy enemmän. Jossain lehdessä oli juttua aiheesta (ja kuva meidän kauppamatkan varrelta). Kyllä tuolla kävellessä huomasi, että varsinkin keltaisten muovisäiliöiden kannet olivat osittain auki jätteiden suuren määrän vuoksi.

Ai niin, tänään olisi ollut se päivä, kun olisin päässyt ystävättäreni kanssa yleisön joukkoon TV-ohjelman kuvauksiin. Oletan, siis minä oletan, että kyseessä olisi ollut Joonas Nordman Show. Tuon kokemuksen olisin halunnut kokea, mutta kun ei, niin ei. Onneksi ohjelmaa ei yleisön puuttumisesta huolimatta peruttu kokonaan vaan sen näkee telkkarista. Ihan hauska formaatti.

Juotaisiinko kupilliset iltakahvia?