VäriHaasteen The End

Itsepä itselleni kuopan kaivoin.

Luettuani Repolaisen blogista, että on viimeisen värihaasteen aika ja että värin saa valita itse, niin ei ollut hetkeäkään epäselvää, minkä valitsen. Mutta tässäpä on se kuoppa: TURKOOSI on erittäin haastava väri kuvata! Niin helposti se näyttää siniseltä.

Aloituskuvan paikan ansaitsee kaulassani jatkuvasti riippuva koru. Sain sen sekä samaan settiin korvakorut 50 -vuotislahjaksi, ja lahjareissulla Kööpenhaminassa kadotin korviksista toisen. Se harmittaa vietävästi!

Tämä puolestaan nauratti, kun läppärin näytöllä on vaihtuva taustakuva, niin viime lauantainen sopi tähän postaukseen...

Lienee sanomattakin selvää, että minulla on turkoosia lankaa.

Turkooseja koruja löytyisi niin hopeisina, kuin rihkamanakin, mutta en ala kaivelemaan niitä nyt. Keittiön ilmoitustaululla roikkuu rihkamaristi - sen kuvasin.

Näkyvillä oli myös 'täppäilykynä' puhelimen kosketusnäyttöä varten, heijastimen ketju sekä pakko-saada-tämä, jota en ole vielä koskaan käyttänyt. Siihen saa kiinni puolen litran juomapullon ja sitten sen voi kiinnittää vaikka laukkuun tai reppuun.

Keittiöstä löytyy TURKOOSI siivousliina sekä rulla roskapusseja.

Huppari-ihmisellä on kaksi turkoosia hupparia. Harmittaa, kun etummaisen hupussa on pieniä reikiä ja taaemman helmaresori repsottaa. En heitä kuitenkaan pois! 💙

On pipoja (kiitos, Vanha rouva, tuosta pinkistä!), kaulahuiveja, hansikkaat ja säärystimet.

Ja vielä yksi pipo.

Kyllähän minulta löytyisi vielä vaikka mitä turkoosia. Kesämekkoja, bikinit, varvastossut, kietaisuhame jne., mutta ne jätän kuvaamatta. 😅 Jumbopaikan saa Mammalta saatu pussukka, jossa kulkee (soo soo!) sätkävehkeet nätimmin.

ISO KIITOS Repolaiselle näistä värihaasteista! Näitä oli kiva tehdä! 😍
🤍💛🧡💜💚💙💓🤎💗

*     *     *

Minä eilen mitään kotona ollut, enkä telkkaria katsonut. Asianajaja/lakinainen soitti ja 'vaati' kirjoittamaan käsin valtakirjan yhteen juttuun, koska minulla ei ole tulostinta, jolla tulostaa valmista. Että pitäisi lähettää kuva valmiista ennen neljää. Minähän kopioin 'käskystä' käsin valmiista valtakirjasta tekstin ja kipitin HM:n luo, jotta sain kaksi henkilöä todistamaan. Siis allekirjoitukseni oikeaksi. Otin kuvan, jonka lähetin niin lakinaiselle, kuin Naapurittaren miehellekin. Pitänee lähteä postittamaan alkuperäinen paperi Naapurittarelle...

*     *     *

Otin tämän kuvan lähtiessäni HM:n luota. Tuossa, missä kuvasin ja autokaistan välissä pitäISI olla jalkakäytävä..? 😠

Tajusin juuri, että olen sukuni viimeinen omalla sukunimelläni kulkeva. Poikani oli kymmenen vuotta samalla, mutta vaihtoi sitten edesmenneen isänsä sukunimen. Hänen pojallaan on puolestaan äitinsä sukunimi. Tuntuu vähän 'yksinäiseltä'...

Millainen kävelykeli teillä on?

4./2024

Tallinna 08.-09.03.2024.

Ei se mennyt, kuten olin suunnitellut. Alku meni normaalisti eli tein eväsleivät.

Sitten lähdin viemään jäätelörasiallisen pastaa lähibaariin ja kuinka ollakaan - eräs nainen "änkeytyi" mukaan laivalle. En kutonut, en juurikaan nauttinut perinteisesti reissusta, mutta koitan ajatella, että oli vain erilainen reissu. Tästä lähtien menen aina yksin ja oman kaavan mukaan...

Käytiin laulamassa karaokessa ja tavallaan oli ihan ok, mutta silti. Nautin enemmän juurikin siitä yksin olemisesta. Seuraavalla kerralla sitten.

Ennen lähtöä Poikani kävi moikkaamassa poikansa kanssa ja sain samalla puhelimen, kiitos! Nyt vain tarvitsisin jonkun, joka osaisi laittaa sen toimintakuntoon. Siis vaihtaa kortin, jota en ole itse tehnyt. Pojanpoika ei ole ihan vielä mittaiseni, mutta kasvaa maata pitkin, kuten ikäisillään on tapana. Jalat kokoa 41, huh.

Maanantai. Koska olen jo hereillä, niin taidan mennä tuntia aiemmin töihin...

Hyvää alkanutta viikkoa!

Vaikka mitä...

"Sekava postaus".

Että tämä nettiyhteys taas kiusaa!? En minä siinä mielessä valita, että yhteys oli toista viikkoa kokonaan poikki ja -Luojan kiitos- palasi pari päivää sitten. Toki saan käytettyä läppäriä puhelimen kautta, mutta silti. Kylläpä on hiostavaa eikä vain Mozillan Firefoxin takia.

Tästä tulee hyvin sekava postaus, ja seuraava sitten keittiöstä. 😎

Aloitetaan kuvaparilla, jonka otin ikkunan läpi äidin luona ollessa. Vanha juttu, mutta nyt näin itse.

Vastaavia kuvapareja on netti pullollaan - osa varmasti aitoja, mutta moni myös muokattuja. Tämä oli aito.

EDIT. Miten tulikin melkein samantien fb:ssa vastaan tämä:

Tämäkin kuva on jäänyt laittamatta. Nappasin annettujen ohjeiden mukaan salaa Naapurittaren miehen työhuoneessa olevasta viherkasvista pistokkaan. En tiedä, mikä tämä on, enkä sitä, että kasvattaako tuo koskaan juuria..?

Söin lauantaina loput valmiiksi keitetyt perunat, lopun jauhelihakastikkeen ja loput jäävuorisalaatista. Mitään ei siis mennyt hukkaan. 👌

Mitäs sitten? En olisi millään jaksanut lähteä viikonloppuna tölkkikierrokselle, mutta piiskasin itseni liikkeelle. Kai se kannatti, koska sain eilen palautusautomaatista yli kahdeksan euroa.

Paluumatkalla kierrokselta törmäsin erääseen ystävättäreen, joka kovasti toivoi, että lähtisin heille "jatkoille". Jarruttelin mm. tölkkikassien vuoksi ja kävelin kotiin. Pian kuitenkin puhelin soi ja minut noudettiin taksilla mukaan. Vietin yön ystävättären, hänen miehensä sekä naisen aikuisen pojan (siis jo nuorimies) kanssa. Oli kivaa!

Onneksi pääsin pois Espoon perukoilta taksilla, joka toi meidät (nainen, poikansa ja minä) lähemmäs minun kotia erääseen baariin pelaamaan bingoa. MP:kin oli siellä ja nelisin jatkoimme 'rilluttelua' muutamalle terassille. Pakko mainita, etten itse maksanut mistään euroakaan... 😇

KIITOS ystävättärelle! 💛

Onneksi olin kävelymatkan päässä kotoa. Jätin muut terassille, hipsin kotiin syömään ja nukkumaan. Olin yhtä hopeista nappikorvista köyhempi... 😢

Seuraan Master Chef Australiaa ja harmittaa, kun se tulee vain kaksi kertaa viikossa. On se sinänsä ymmärrettävää, koska ohjelma tulee melkein samaan tahtiin, kuin siellä alkuperäismaassa. Maanantain jaksossa pääroolissa oli bataatti ja punajuuri, mutta tarjolla vaihtoehtona oli myös turnipsi. Oli pakko googlettaa se ja mitä siitä kerrottiinkaan? Ei ihme, ettei kumpikaan joukkue valinnut niitä, vaikka kyllähän turnipseista tehdään ihan ihmisillekin ruokaa. 😅

Tänään sähköpostiini tupsahti tällainen:

Mitähän Repolaisille, jotka ovat Malawissa, kuuluu? Lähtevätköhän he tähänkin mukaan? Minusta ei olisi rahankerääjäksi eikä vaeltajaksi.

Poika soitti yhtenä iltana ja kyseli sijaintiani. Tulivat sitten pojanpoikansa kanssa moikkaamaan. Lapsukainen on venynyt melkein mittaisekseni - johan hän täyttää ensi kuussa kaksitoista. Oli ihana tavata molempia! 💕

Mainitsin jossain postauksessa Novitan Samos -langoista ja Megi laittoi linkit muutamaan ohjeeseen. Katsoin ne ja kävin punnitsemassa langat: vajaa 150 grammaa.

Aloin virkkamaan kassia, poikkesin heti ohjeesta ja nyt olen jotenkin epävarma jatkamisen suhteen. Keskeneräisten käsitöiden kasassa on yksi isompi jämälankajuttu, jonka teen kyllä loppuun. Silti aloitin vielä toisen...

En muista, olenko jo laittanut tämän - on kuvakaappaus eräästä fb:in ryhmästä.

Tätä Tupon viestillä laittamaa kuvakaappausta en ainakaan ole.. 🙈 😆

Hmm, lienee syytä lopettaa ja mennä keittiöön. Siellä riittää puuhasteltavaa, ja nyt siellä on tilaakin, kun sain tiskattua ihan valtavan tiskikasan. Oli kaikki kattilatkin pesussa. Löysin eilen vaikka mitä kaupan hevihävikkilaatikosta, joten mm. niistä seuraavaksi.

Ai himputti, Mimmu-mummi muistutti tänään olevasta Taiteiden yöstä. Ei, en ole menossa YKSIN katsomaan mitään esityksiä, mutta kaipa se olisi pakko raahautua illalla keräämään tölkkejä. Tosin tuollaiset tapahtumat tuovat paikoille myös romanialaiset ja muut kerääjät.

Mitä sinulle kuuluu?

IsoNalle ja muuta

 Huomenta!

Työhomma vaihtui eilen ja aloin kasaamaan pahviläpysköistä lokerikkoja, jotka menevät kuulemma johonkin laboratorioon. Näitä tehdään noin viisisataa ja eilen noita teki lisäkseni kaksi muuta henkilöä. Jatkunee siis tänään.

Poika haki minut autolla puoli neljän aikaan ja haimme sitten isänsä kyytiin. Kävimme hakemassa 9-vuotiaan kyytiin, lauloimme hänelle ja ajoimme isoon ostoskeskukseen syömään.

Sankari pääsi vielä leikkipaikkaan purkamaan energiaansa reiluksi tunniksi. Kävimme Pojan kanssa tupakalla ja matkalla bongasin ISOn nallen, jonka kävin ostamassa. Oli kai kiva, koska sankari halusi kantaa sen itse autolle palatessa. Oli mukavaa.

On vähän vaisu olo ja mieli. Tuppo antoi minulle PALJON ajattelemisen aihetta itseeni liittyen, joten taidan hakea töiden jälkeen repullisen ja lentolaukullisen tavaroitani mukaan ja mennä loppuviikoksi Omaan Kotiin... 😢

Kaipaankin sinne.

I'm back - olen selkä?

Terveisiä Rovaniemeltä!

Just kun muutenkin väsyttää ja ärsyttää, niin eiköhän facebook ja tämä blogger lyö vettä kiukaalle. Kummassakaan ei enää pääse vanhaan näkymään ja minä, edelleen muutosvastaisena, EN TYKKÄÄ!!! Siis ei enää vanhoja tunnisteita? (EDIT. löytyi ne, kunhan vaan itse muistaa ja tajuaa ehdottaa..) Eikä postausta voi tallentaa luonnoksena? Eikun voipas. Rivitykset kuvien yhteydessä ovat valtavat. Hitto, just nyt en jaksa syventyä. 😖

Sain eilen aamulla Naapurittarelta miehensä kanssa kyydin juna-asemalle, vaikka matka ei ole pitkä. Sovittiin jo illalla, ettei äiti tule mukaan vaan saa jäädä hoitamaan aamuaskareensa omaan tahtiin. Lähtöhalaus oli pitkä, haikea ja vahva. 💝

Tällä kertaa minulla oli kasvot menosuuntaan (toiseen suuntaan ei). Alkumatka oli ihanan rauhallinen, mutta Kemistä tuli paljon porukkaa ja Oulusta lisää.

Seinäjoella viereeni tuli joku nuori mies, joka kyllä poistui siitä jonnekin muualle. Puikko-ongelman vuoksi virkkasin jämälankapatalappua.

Tampereelta tuli viereeni mies, joka söi Sub'in patonkia ja katsoi jotain animaatioita. Harmittelin, ettei hän tajunnut vaihtaa paikkaa, sillä vapaita penkkejäkin olisi ollut. Noh, meni se tunti siinä ja mies auttoi minut laukkuineni alakertaan, kiitos! Minulla kun oli repun lisäksi kaksi lentolaukkua, mutta niistä myöhemmin.

Tampere.

Raahauduin kamoineni TheBaariin ja ehdin pelaamaan pari kierrosta bingoa. Tuppo tuli vastaan. 

Sain illalla puhelun Naapurittarelta - äiti oli kaatunut kotona!?! Voi helvetti! Arvasin, että hän venyttää voimiaan äärimmilleen esittääkseen pärjäävää minulle. Onneksi ei kai ollut sattunut kummemmin, mutta säikäyttäähän tuo. Suostuu nyt kuulemma hankkimaan turvarannekkeen. Soitan hänelle vähän myöhemmin töistä.

Tapaan tänään illalla Poikani pitkästä aikaa ja menemme yhdessä poikansa 9-vuotis syntymäpäiville. Näin se aika juoksee, huh. Tuntuu hullulta, että olimme jo Tupon kanssa yhdessä, kun se poika syntyi... Mutta nyt vaatteet päälle ja kipitellen töihin. Onneksi on loput junaeväistä ottaa mukaan! Mahtaa tulla raskas päivä!?

Tsemppiä teillekin alkaneeseen viikkoon!

Kymmenes viidettä 2020

32. ÄITIENPÄIVÄ.

Sana 'äiti' pistää miettimään. Onko se biologista, opittua, saatua, annettua. Mitä on olla äiti? Ja onko se mitenkään vertailukelpoista? Tiesin ihan pienestä pitäen olevani adoptoitu. Ottolapsi.

Olin teini-ikäinen, kun löysin omaa adoptiotani koskevan kirjeenvaihdon. Ne kirjeet ovat itselläni tallessa. Murrosikäiselle se oli aika karkeaa luettavaa. Olin kuin kaupattava hevonen. "Terve, hieman pullea lapsi, jonka äiti on antanut luvan adoptioon..". 

Adoptiovanhempani olivat yrittäneet saada lasta kymmenisen vuotta ennen kun alkoivat adoptioruljanssiin. Olivat jo neljänkymmenen kieppeillä, ja koko kerrostalo oli täynnä lapsiperheitä. Siellä käytiin läpi työpaikat, palkat, ystävät ja sukulaiset. Tarjolla oli tyttöä, poikaa ja jopa kaksoset. Heille kelpasi mahdollisimman nuori lapsi - olin adoption aikaan vajaa kaksi vuotias. Eipä uskoisi, että erikoisena mainintana oli puhumattomuus, vetäytyminen ja hiljaisuus? Hah.

Biologinen äitini (asuu Teneriffalla) oli minut saadessaan 18-vuotias. Olen vahinkolapsi aikalailla pahimmalla tavalla. Sen tietäessäni olen taatusti saanut siitä elinikäisiä traumoja, eikä ne kaksi kertaa, kun tapasin edesmenneen biologisen isäni, sitä tunnetta auttaneet. Todellakin päinvastoin.

Biologisen äitini edesmennyt veli (Tupon kaima) ja sisko olisivat halunneet ottaa minut kasvatettavaksi, mutta yhtä ilkeä edesmennyt äitinsä, kuin minä(?), ei antanut siihen lupaa. Tapasin enovainaan ja tädin ollessani 18-vuotias. Ja sen isoäidin, josta en todellakaan pitänyt. Anteeksi. Täti yrittää pitää minuun yhteyttä vaihtelevasti. Siskoonsa hän ei pidä yhteyttä ollenkaan. Kuten ei minun siskonikaan meidän äitiimme. Veljemme on eri maata.

Adoptioisälläni olisi pitänyt olla lukuisia lapsia! Niin jaksava ja mukana kulkeva isämies!!! Monesti olen ajatellut, etten täyttänyt kaivattua paikkaa. Äidistähän aioin tässä kirjoittaa?

En voi, enkä halua, kirjoittaa hänestä juuri nyt. Julkinen blogi nääs. Mutta mennyt vuosi on lähentänyt meitä PALJON! (ODOTAN sitä päivää, että voin kertoa kaiken! Vielä en voi..) Kirjoitin äitienpäiväkorttiin kiitoksen siitä, että tämä kulunut vuosi on lähentänyt meitä PALJON. Tiedän, että äiti ymmärtää! Kiitti siitä.

Oma äitiys? Olen ollut äiti yli kolmekymmentä vuotta eikä sekään draamatonta kipuineen ole ollut. Muistan, että Pojan ollessa armeijassa, kävimme yhdessä syömässä äitienpäivänä kiinalaisessa ravintolassa. Ehkä ainoa yhteinen äitienpäivä? Muuten olen lähinnä tyytynyt tekstiviesteihin. Niin varmaan tänäänkin. Kyllä, olen katkera eikä tämä fiilis tästä mihinkään muutu. Harmillista.

Eikä Pojanpojan suunnaltakaan varmaan tule kuulumaan mitään. Olen sentään biologinen mummi. Jos nyt kerran kahteen vuoteen tavataan. Harmillista sekin.

Mutta "omaa häntää nostaakseni" voin todeta, että Tupon likat pitävät minusta. En ole koskaan ollut heille "äitipuoli" vaan iskän naisystävä, ystävä muutenkin ja se on hyvä niin.

Olen onnekas, että minulla on "citymama" Mamma. Lähellä ja kuin äiti paikalla tarvitessani. 💗 

Ja mulla on 'Naana', Liskonainen, jonka kanssa meillä on tänään VuosiPäivä. Tavattiin IRL yksitoista vuotta sitten. Ikävä sua!!! 💕

Hitto, että kuulostan katkeralta ja sitä kyllä olenkin. Silti juuri nyt hymyilen, kun sain kirjoittaa nämä aatokset "pois". KIITOS. 

 Teille toivotan:

SYDÄMELLISTÄ KAIKKIEN 

ÄITIEN ÄITIENPÄIVÄÄ! 💗

Bas Tar Do

Vietettiin eilen Tupon äidin syntymäpäivää.

Tavattiin keskustassa samassa paikassa kuin aina. Mukaan tulivat Tupon kaksi vanhempaa tytärtä. Nuorin on rippileirillä 'isosena'.

Mutkien kautta, kuten aina, päädyimme Kampin keskuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan ravintolaan Pastardo. Myönnettäköön, että minulla oli iso rooli asiaan sillä viereisissä ravintoloissa yksi annos maksoi liki kaksikymmentä euroa ja täällä lounaspuffet oli 'vain' vähän yli kympin.

Vanhin tytär on vegaani, mutta kuten oikean puoleisesta lautasesta näkyy, niin kyllä hänkin löysi syötävää salaattipuffasta riittävästi.

Tupon äitikin näytti nauttivan ruoasta! Ja hei, minä söin kalaa ja valkosipulia - ja lautasen tyhjäksi!? Lihapullat olivat valtavia.

Veikkaan, että tuohon paikkaan mennään toistekin! Vietiin sankarittarelle Rodokselta tuotu oliivisaippua granaattiomenalla höystettynä.

Nyt pitää lähteä etsimään ja ostamaan äidille hartiahuivi häitä varten. Menen huomenna hakemaan hänet lentokentältä ja saatan hotelliin. Poikani häät ovat perjantaina... Ja kuinka mahtavaa: Pojanpoika Bee (6v) pääsee mukaan Pojan isän ja siskon kanssa!!! 💓 Ehkä käyn tapaamassa Mammaakin tänään. Jos veisin vaikka Kreikan tuliaiset...

Eipä tänään enempää.

Note to myself

Jotta muistaisin...

ÄLÄ KOSKAAN IKINÄ ENÄÄ lupaa tehdä Lapin sukkia kenellekään!!!

Ensimmäisestä sukasta tuli 'susi'. Aloitin uudestaan...

Melkein miljoona lankaa piti päätellä, kun olin aikani tapellut kuvion kanssa.

Valmiit niistä kuitenkin tuli. Päättelin ne eilen laivalla ja toimitin tilaajalle tänään. Voi noissa olla virheitä, mutta ei todellakaan kiinnosta. Enää.

Oltiin siis juuri Tukholman risteilyllä. Tupon joululahjareissu meille. Kuvia on tulossa. Palattiin tänään aamulla ja melkein saman tien lähdin Pojan kanssa pojanpoika Been luo.

Nyt taitaa väsyttää niin paljon, etten taida jaksaa laittaa reissukertomuksia vielä. Huomenna on uusi päivä, jouluaatto, joten:

RAUHALLISTA JA OIKEIN MUKAVAA JOULUA!!!

-Stansta-

Räppäri

Tapasin eilen veljeni poikansa kanssa.

He olivat olleet Monster Jam'issa, jossa oli myös Poikani isänsä ja poikansa Bee'n kanssa. Ikävä kyllä he eivät tavanneet keskenään.

Veljenpoika on kyllä niin mainio tyyppi. Varsinainen räppäri kahdeksan vee. On sanat ja liikkeet hallussa. Jännää, että alamme olla aika saman näköisiä veljeni kanssa. *sydän*

Vein veljenpojalle putkihuivin sekä säästöpossun, ja teimme diilin, että 04.01.2018 possussa on vähintään 80 euroa. Jos on sata, niin annan kaksikymmentä euroa siihen lisää. Poika saa kolikoita roskien viennistä.

Ja sain TheBaarin asiakkaalta suolasieniä äitini yllättämistä varten. Äiti saa ensi viikolla sienisalaattia, josta isävainaa ei pitänyt.

Nyt on mentävä suihkuun ja sitten tapaamaan liikuntarajoitteista, entistä rovaniemeläistä naista, jolle toin Tallinnasta juustoa ja juomaa. Illalla pitää pyykätä reissukamppeet. Ylihuomenna lennetään...

Mukavaa sunnuntaita!

Mieliala nollasta ylöspäin

Istuin äsken parvekkeella tupakalla ja pohdin...

Koska mielialani on selkeästi negatiivisemmalla lohkolla, niin yritin miettiä positiivisia asioita. Ensin kuitenkin kerron syyn, eikun syyt negatiiviseen mielialaan. Ensinnäkin tuo sää ulkona; sataa vettä, maa on harmaan-valkoinen ja sohjoinen. Suomi 100 kauneimmillaan? Not. 

Eilen tuli vuosi siitä kun ystäväni Outi menehtyi useaan syöpään. Nopeasti, ja vain vähän yli viisikymppisenä. Huomenna olisi ex-vuokralaisen 75-vuotis syntymäpäivä, mutta rakas mies menehtyi puolitoista vuotta (7.5.2016) sitten. Isäni menehtyi hetkeä aiemmin.

Eilen aamulla näin tulevan talven ensimmäiset jääpuikot. Nyt jo? Ja jo nyt katoilta putoili kovaa sohjoista jäätä. Yäh.

Sitten niihin positiivisiin ajatuksiin, jotka tänään tässä keksin...

Tuppo.
Ihmemies kun kestää ja jaksaa minua jo seitsemättä vuotta. Olen itsestäni ylpeä, sillä ei mene päivääkään ilman, että halaisin/taputtaisin/suukottelisin. Nostan hattua hänen kärsivällisyydelleen!

Äiti.
On vielä olemassa. Voi olla hieman karkeaa sanoa noin, mutta tottahan se on. Olen hänestä kiitollinen. Jotenkin jännittää mennä ensi kuussa hänen luokseen. NYT pitäisi muistaa kysyä kaikkea kun vielä voi. Meillä ei välttämättä ole enää kauaa mahdollisuutta jutella. Äiti on aikalailla luovuttanut.

Poika.
Pojastani on kasvanut komea, kiltti ja hyväkäytöksinen nuori mies, joka täyttää ensi kuussa kolmekymmentä vuotta. Tähän mainitakoon samalla pojanpoika Bee. Ja Pojan avovaimokin on todella kiva likka.

Langat.
Hassua, että ne tuli seuraavaksi mieleen? Mutta kuitenkin... Vaikka en ostaisi vuoteen lankoja, niin ne ei loppuisi.

Yksitoista vuotta.
Maanantaina tulee tasan yksitoista vuotta kun käytin viimeisen kerran amfetamiinia. En todellakaan väitä, etteikö koskaan tekisi mieli. Tekee varmaan satunnaisesti koko loppu elämäni, mutta tiedän, etten sorru koskaan enää. Hyvä niin.

Ystävät.
Muutaman viime vuoden aikana ystävyys muutamiin on syventynyt huomattavasti. En tiedä, onko se ikä vai yhdessä koetut vuodet. Nautin heistä.

Se siitä.

Seuraavaa sukkaa pukkaa ja tänään sain lapastilauksen. Kiva tehdä välillä muutakin kuin sukkia.

Tuli vähän parempi mieli. Ja Tuppokin heräsi, halaus. Sain eilen kilon verran siivutettuja punasipuleita. Ne haisee jääkaapissa. Kävin eilen ostamassa omenaviinietikkaa ja meinaan (ensimmäistä kertaa ikinä) säilöä ne sipulit. Tiskipöydälle on kertynyt iso kasa pestäviä astioita. Eikun tiskaamaan ja sitten tekemään ruokaa. Touhuaminen on hyvää mielen terapiaa, eikö?

Telkkarissa on meneillään talven ensimmäiset hiihtokisat...

Ensi yönä siirretään kelloja tunti juhannukseen päin.

Heipä hei!

SäästöKokkailua

Mistähän sitä nyt alkaisi kirjoittamaan?

Kirjoitan nykyään sen verran vähemmän, että tuntuu kuin aiheet karkaisivat 'eilisiin päiviin'. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että sain Suomi 100 -sukat valmiiksi. Nyt päättelinkin ne heti, etteivät jää 'roikkumaan'. Saman päivän illalla paukkui taivaalla pitkään. Linnanmäellä ollut ilotulitus heijastui vastapäisen talon ikkunoiden kautta.

Nuo sukat taitavat kulkeutua Bee'lle vaikka saattavatkin olla numeron-pari liian suuret vielä. Kasvaahan ne pojan jalat. Seuraavat sukat on jo puikoilla ja niistä ensimmäinen melkein valmis.

Viime viikolla oli taas 'säveltely-päivä' eli tein ruokaa niistä mitä kaapeista löytyi. (Kirjoitin tähän muuta, mutta tulin jo katumapäälle ja poistin tekstin..)

Oli valmis chili con carne ja siitä(-kin) se ajatus lähti.

Lienee paikallaan tässä kohtaa kertoa, että luin juuri jutun, jonka tuttava oli nostanut esiin facebook'issa. Juttu oli Anna-lehdessä ja sen voi lukea täällä.

Meillä oli jääkaapissa saatuja herkkusieniä. Itse en niistä niin välitä, mutta kun Tuppo halusi valmistaa ne, niin mikä ettei. Kävin varta vasten ostamassa halvimman tuorejuuston kaupasta. Maukkaita noista tuli - hyvä Tuppo!

Tuossa lehtijutussa itseäni kirpaisi se, kun toimittaja mainitsi perustarvikkeista, joita hänellä oli kaapeissaan valmiina. Aamupalatarpeetkin löytyi ostamatta koko viikoksi miinus se työpaikalla tarjottu brunssi.

Meillä jääkaapista löytyi 'valmiina' jäävuorisalaattia ja mustia oliiveja purkin loppu. Itse oli ostettava punainen sipuli, herne-maissi-paprika-pussi sekä yksi punainen paprika (yht. alle kaksi euroa). Tuo meloni (cantaloupe?) oli saatu.

Salaattijuustotkin oli saatu.

Hyvä on, minä selitän: eräs eläkkeellä oleva tuttu mies kiertää viikottain useana päivänä ruokajonossa. (Mies asuu aikuisen työttömän poikansa kanssa kaksin) Niistä saaduista (jonotetusta) ruokatarpeista mies antaa minulle ne, joista ei itse tykkää tai ei osaa käyttää. Eipä mene hukkaan!

Minusta on hienoa, että mies on ottanut tavakseen liikkua päivittäin eikä jää kotiin makaamaan. Samalla saa raitista ilmaa, liikuntaa sekä RUOKAA.

Saatuna löytyi myös yksi mango-rahka.

Sekoitin sen sekaan loput melonista...

...ja näin meillä oli poikkeuksellisesti myös jälkiruokaa. Nam.

Lehtijutussa nainen kävi "rankan" viikon lopuksi ulkona syömässä. Niin mekin vaikka ei samasta syystä. Me kävimme siksi, kun Tuppo halusi viedä minut pizzalle. Lähipaikassa on pysyvä tarjous jättipizzalle ja litran tuopille. Nautimme ne puoliksi. Kiitos Tuppo!

Äidin kanssa ollaan soiteltu päivittäin. Tänään odotan puhelua kuullakseni, miten urologilla käynti on sujunut. Äiti odottaa jo kovasti meitä sinne.

Tänään tarvii kirjoittaa kortit valmiiksi Tupon isälle sekä Mammalle. Molemmilla on syntymäpäivä loppuviikosta. Sujautan Mamman kortin väliin korvikset. Vien illalla kortit laatikkoon, niin ehtivät huomenna lähtiessään ajoissa perille.

Ja takaisin kutomaan.