Kymmenen päivää jouluun...
Tittidii, onpa hassua, että työpäivä on tehty ja vielä töiden jälkeen kiersin Oman Kodin kautta hakemassa ne työavaimet ja kävelin sitten kaupan kautta tänne Tupon luo. Mies kuorsaa peiton alla, kuten lähtiessänikin. Ja koneellakin olen istunut jo hetken eikä kello on kuin vasta yksi!? 😄
"Jouluun kuuluu sukupuu ja joulupuu.
Vain toinen koristellaan."
Tarraan tällä kertaa vain tuohon koristeluun, koska sukupuuni on pieni ja haastava, eikä joulupuuta tänä(kään) vuonna hankita. Moninaisuus on selitetty esimerkiksi täällä.
Koristelusta tulee mieleen se, kun jouduin ensimmäistä kertaa vankilaan. Minulla oli seitsemän korvakorua, kolme kaulaketjua amuletteineen, seitsemän ranneketjua ja niissä kaksi amulettia. Sormuksia oli melkein joka sormessa ja joissakin jopa kaksi. Kaikki kultaa.
Aika pian tajusin käydä viemässä ne vastaanoton (sen kautta kuljetaan vankilaan ja sieltä pois) kassakaappiin talteen. Minulle ne olivat olleet arkipäivää, mutta vankilassa olo oli kuin joulukuusella. Nykyään minulla on neljä nappia korvissa ja yksi ketju korun kera kaulassa. Sormuksia eikä rannekoruja ole ollenkaan.
Puin aamulla ensimmäistä kertaa talvitakin päälle ja se oli hyvä valinta. Tajusin matkalla, ettei minulla ollut mitään syytä jännittää. Perillä jouduin odottamaan hetken, sillä koko paikkaa oli muokattu. En tiennyt mihin istuisin.
Joka väliin oli viritelty tuollaisia paksuja pahviseiniä. Näytti tee-se-itse avokonttorilta. Ymmärrän kyllä, mutta samalla hymyilin yleisnäkymälle salaa kasvomaskini takana. EI tähän pöytään:
Jälleen kerran pomo oli lukenut 'etänä' ajatuksiani ja päättänyt minulle entuudestaan tutun paikan, jossa viihdyn. Hommakin oli niin "minun näköinen", että tykkäsin! 👍
Kannoin lavalta viereeni laatikollisia laatikoita, heh heh. 😁
Näihin oli kuulemma jo kertaalleen laitettu uudet, suomenkieliset pahvikotelot päälle, mutta ne olivat olleet jotenkin virheellisiä. Tyhjensin yhden laatikon kerrallaan pöydälle ja sujautin niihin uudet kotelot päälle.
Samalla pakkasin ne takaisin laatikkoon.
Sain tehtyä noita ehkä seitsemäntoista laatikollista. Teippasin ja asettelin ne uudelle lavalle. Viimeisen laatikon kohdalla vastaani tuli ensin sokeritoukan 'kuori' ja kipattuani rasiat pöydälle, niin kohtasin myös melko kookkaan ja pullean toukan. 😖
Olin juuri desinfioinut pöytäni, joten otin siihen käyttämäni kostean paperin ja liiskasin elukan. Ilmoitin tietysti asiasta pomolle, joka avasi yhden ylimääräisen purkin ja näytti siinä olevan, tiiviin foliokannen. Ei nuo ötökät minua hätkäytä, mutta eihän ne kivojakaan ole.
Samalla, kun itse vasta ajattelin ehdottaa, niin pomo kertoi, että SAAN tehdä kaikki kaksi lavallista minä-itse-yksin eikä noihin koske kukaan muu. Kaikilla kun ei tahdo osua nuo saman suuntaisesti. Ennen lähtöäni varmistui vielä, että SAAN tehdä pelkkää aamuvuoroa, yes. En tykkäisi tehdä vuoroviikoin aamua tai iltaa. Huomaatteko, että olen innoissani ja pursun energiaa päästyäni takaisin töihin?!!
Ehkä tämän vuoden rumimmat villasukat ovat enää toista jalkaterää vajaat. Aion saada ne tänään valmiiksi. Pitää tiskata ennen ruoanlaittoa. Toin Omasta Kotoa pakastimesta paketillisen samoja kanapihvejä, joita on näkynyt viime aikoina usein molempien luona. Tänäänkin ne saavat kylkeensä punasipulia ja sekaansa sinihomejuustoa sekä ruokakermaa. Herää Tuppo! 💗
