Kyläilyjä, tapaamisia ja ruokaa

Melkein viikon satoa.

Olen viihtynyt hyvin laiskasti tietokoneen äärellä, jos sitäkään. Ei minulla koko aikaa ole ollut kiire sinne sun tänne - mukaan on mahtunut hyvin laiskoja hetkiäkin. Koska kännykän kamera kulkee aina mukana, niin kuviakin on kertynyt. Puranpas niitä "hieman"... Kannattaa varautua tosi pitkään postaukseen...

Viime viikon keskiviikko:

Olin ollut yön Omassa Kotona ennen kun kävelin reilun vartin matkan kylään, johon minut oli kutsuttu. Muutaman vuoden itseäni vanhempi nainen on TheBaarista tuttu useampien vuosien ajalta. Nainen tuli minua vastaan ja perillä sain heti villasukat jalkoihini. Loistavaa.

Istuimme isolla parvekkeella, nautimme viiniä ja juttelimme mukavia. Pääsin myös herkuttelemaan hänen tekemäänsä feta-tonnikalasalaattia.

Meillä oli vallan mukavaa. Kävelin sieltä yöllä Tupon luo.

Viime viikon torstai:

Lähdin iltapäivällä Mamman asioille: vein kirjeen postilaatikkoon, kävin nostamassa rahaa automaatilta ja ostoksilla juomakaupassa. Imuroin olohuoneen maton ja asettelin juuri kaupan kuljetuspalvelun tuomat hedelmät paikoilleen.

Nautimme viiniä sekä mansikoita "maailmaa parantaessamme".

Mamma pitää aina huolen "lainatyttärestään", ettei hänelle tule liian nälkä. Kuva on kamala, mutta pointti on se, että söin VALKOSIPULItuorejuustoa!?! Mukisematta.

Nainen mainitsi nähneensä Lidl'in mainoksessa kaikkea mielenkiintoista. Tupakalle lähtiessäni pyysin häntä kirjaamaan toivomansa tuotteet lapulle ja palatessani otin vielä kuvat ko. tuotteista. Niistä tärkein lienee kaiverruskone (jollaisen Tuppokin osti itselleen).

Jäin Mamman luo yöksi ja kipitin aikaisin aamulla Tupon luo suihkuun...

Viime viikon perjantai:

Matkasimme Tupon kanssa ratikalla keskustaan, koska satoi ja tuuli. Tapasimme vakiintuneessa paikassa Tupon kaikki kolme tytärtä sekä hänen äitinsä. Teema oli keskimmäisen tyttären syntymäpäivä (ei ollut perjantai, mutta..) hän sai valita lounaspaikan. Paikaksi valikoitui Kampin yläkerrassa sijaitseva Bastardo, jossa olemme käyneet ennenkin.

Kuinka ollakaan, niin ravintolan ainoa ISO pöytä oli vapaana! Mahduimme siihen hyvin kaikkine kasseinemme sekä sateenvarjoinemme.

KIITOS Tupon äidille, joka tarjosi lounaat (á 12€) kaikille!

Lounas on buffet-tyyliin ja loistava plussa on se, että vanhin tytär vegaanina saa myös täytettyä lautasensa. Itse, vaikka vähän ronkeli olenkin, löysin sieltä taas suunmukaista syötävää.

Nuo kylmät perunat olivat hieman pettymys muillekin. Lämpimissä ruoissa löytyi vegaanista lasagnea (hyvin maustettua), broileria, uunipaistettuja(?) perunoita ja paneerattua kalaa, joka oli hyvää turhan paksusta leivityksestä huolimatta.

Lisää molempia meloneita, kiitos! Mehu, vesi ja jälkiruokakahvit suklaakonvehteineen kuului hintaan.

Ruokailun, joka muuten kesti varmaan kaksi tuntia jutusteluineen, jälkeen synttäritytär lähti laitattamaan ripsensä synttäribileitään varten ja nuorin omiin menoihinsa. Vanhimman tyttären, Tupon sekä äitinsä kanssa kävelimme rautatieasemalle, jonka edustalla oli lukuisia pelastuslaitoksen ajoneuvoja. Syykin selvisi. *klik*

Asemalla miehen tytär, miehen äiti sekä mies jonottivat Forex'iin vaihtamaan rahaa. He lähtevät kolmistaan huomenna Kööpenhaminaan. Joo, olen piirun verran kateellinen, mutta nauttikoon he reissustaan. Kyllä minä vielä toivon pääseväni joku kesä sinne.

Onneksi kävivät sillä samalla heitä valistettiin Tanskassa vallitsevasta seteliuudistuksesta. Ettei kannata ottaa vastaan seteleitä, joissa on ihmisten kuvia vaan niitä, joissa on rakennuksia. Vanhat poistuvat käytöstä. Saa niitä vielä vaihdettua euroiksi, mutta huonolla kurssilla. Tupon tytär lähti asioilleen ja äiti junaan. Me kävelimme Tupon kanssa sen Lidl'in kautta ja löysin viisi kuudesta Mamman listalla olleista tuotteista. Jouduimme kaatosateeseen.

Minulla oli tapaaminen erään puolitutun naisen kanssa, kun hän antoi minulle ilmaiseksi itselleen ylimääräisiä kivoja huiveja. Tässä vaiheessa sain tekstiviestin, että saisin mennä tuuraamaan karaokeen. Kävin Tupon luona vaihtamassa likomärät farkut sekä kengät kuiviin ja menin hoitamaan illan TheBaariin. Siellä oli perusmeininki.


Viime viikon lauantai:

En tehnyt muuta kuin nukuin, katsoin telkkaria, nukuin...

Viime viikon sunnuntai:

Kävin vetämässä bingon ja samalla infosin pelaajille tälle viikolle keksimästäni "arkibingosta". Kokeillaan kerääkö se torstai-iltana porukkaa paikalle.

Tämän viikon maanantai:

Kävin ostamassa kaupasta vähän salaattitarpeita ja menin kokkailemaan Tupon luo.

Joko teitä kyllästyttää nämä iänikuiset salaattipäivitykset?

Lähes aina samat salaattikamat. Tällä kertaa sentään erilaiset salaattijuustokuutiot.

Olen toki käyttänyt noita ennenkin ja todennut ihan kelpo tuotteeksi.

Puolikas vihreä paprika ja kokonainen punainen.

Vielä vähän vihreitä viinirypäleitä ja salaatti oli valmis.

Samalla keitin perunoita ja tein jauhelihakastiketta (taas, mutta tykkään siitä) pakkasesta otetusta naudan luomujauhelihasta. -50% hintaa ja vain 12% rasvaa.

Pilkoin pannulle loput kesäsipulit sekä puolikkaan vihreän paprikan. Keltaisen säästin pakkasessa olevia kinkkusuikaleita varten.

Kuullotin ne ja paistoin jauhelihan kera. Ruokakermaa ja mausteita. Voin sanoa, että nyt tuli hyvää! Tai himpun verran tavallista(-kin) parempaa.

Söin ja pakkasin sitten reppuni. Otin myös vähän ruokaa ja salaattia mukaan. Tupon kotiutuessa lähdin tänne Omaan Kotiin. Söin vähän lisää, katsoin "vaihteeksi" Pretty Woman'ia telkkarista ja nukuin hyvin.

Tänään:

Laitoin juuri pyykkikoneen päälle. Ajattelin syödä täällä ja ottaa ehkä pienet "ruokaperräiset". Mennä illalla Tupon luo viettämään laatuaikaa ennen kun mies lähtee pariksi yöksi reissuun.

Jaksoitko lukea loppuun? 😊

Sieniä ja tatteja

Tuliaiset Oulusta äidilleni.

Lupasin aiemmin kertoa tuliaisista, jotka sain Vanhalta rouvalta mukaan Oulusta äidilleni. Kerron nyt.

Vanha rouva kaivoi pakastimensa uumenista valtavan määrän itse keräämiään sieniä ja tatteja. Vähän pelättiin ehtiikö ne sulaa matkalla, mutta hei haloo - Oulusta Rovaniemelle, kun oli helmikuun alku, pakkasta ja bussikyyti. Eivät sulaneet yhtään.

Olin Oulusta palatessa äidin luona puolen yön aikaan ja kiikutin pussin suoraan pakastimeen. Aamulla odottelin, että äiti sai syötyä aamupalansa ja nostin sitten pussin pöydälle.

"Voi hyvänen aika!"

Äiti tietää, että kirjoitan blogia, mutta en ole koskaan opastanut häntä "paikalle" enkä halua niin tehdäkään. Enkä kysy saanko laittaa nämä pari kuvaa, mutta katsokaa nyt hänen ilmettään!!!

"Ihanko nämä kaikki ovat minulle?!"

Uskon, että ymmärrätte, että en malta olla jakamatta kanssanne näitä ilon ja ihmetyksen ilmeitä!?

Jo samana päivänä äiti istui tietokoneen ääreen etsimään ohjeita sienipiirakoille. Kerroin omia näkemyksiäni sienten käytölle, tatteja en ole itsekään tainnut käyttää. Olen maininnut ennenkin, että äiti oli jättänyt koko avioliittoaikansa (60v) hyödyntämättä sieniä "koska isäs ei syö sieniä". Nyt hän voi syödä vaikka aamuin-illoin. Pitääkin kysyä seuraavan kerran soittaessa, että ovatko metsänantimet maistuneet.

Kaunis kiitos Vanha rouva!

Nyt kun olen jo esitellyt äitini, niin laitan pari kuvaa lisää. Samallahan nämä... 😇

Tässä äiti mallaa tekemiäni uutta pipoa sekä kaulaliinaa.

Ja tämän kuvan äiti lähetti käytyään kampaajalla permanentissa. Kaunis nainen! Niin positiivinen ja elämäniloinen. En voi olla ihmettelemättä asennettaan!

Oliko positiivisempi postaus?

Kissailua ja jännittämistä

Hyvää eilistä ystävänpäivää!

Itse en lähettänyt ainuttakaan korttia enkä edes facebook'iin laittanut toivotuksia. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos sen rumban aloittaa, niin se ei niin helposti lopu. Ystävät ovat ystäviä ympäri vuoden!

Kävin viime viikolla erään ystävättären luona ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä siksi, että he muuttivat vasta vähän aikaa sitten kauempaa lähemmäs. Tuppo ei voinut tulla mukaan töidensä eikä kissojen vuoksi.

Muistanette tämän hetki sitten tekemäni hiiren?

Vein sen nyt saajalleen.

Hetken se herätti nuoressa kissassa uteliaisuutta.

Mutta kelpasi sitten tarkempaa tutkiskelua varten.

Oli talossa toinenkin kissa. Sellainen valkoinen superpörröinen, mutta se tyyppi viihtyi enemmän piilosalla. Kävi moikkaamassa sentään.

Kukapa kissa ei kermasta tykkäisi?

Sain samalla naiselta etukäteen synttärilahjat (Kiitos!). Nainen on sama, joka tekee ne munakasrullat juhliini. Ja lisättäköön tässä edelliseen postaukseeni, että eräs kokkimies lupasi tehdä lahjaksi SATA lihapullaa sinne bileisiin.

Olin pari viikkoa sitten ihaillut tuota kaulakorua naisen kaulassa ja hetken mietittyään hän oli päättänyt antaa sen minulle. Väriltään turkoosi koru muistuttaa unisiepparia, eikö?

Sain myös paketin kahvia. En ole tuollaista ennen nähnyt, mutta olenhan minä tyyppi, joka juo lähinnä peruskahveja. Mausta en osaa vielä sanoa kun emme ole testanneet.

Samalla sain naiselta vaatteita. Viisi hänelle pieneksi jäänyttä mustaa vaatetta (tunika, mekko, shortsihaalari ja pari muuta) sekä ihanan valkoisen, kuin virkatun mekon. Kierrätystä. 

Hassua, että alan jännittää ensi viikkoa!? Ensin on se Tanskan reissu ja tietysti jännitän sitä. Jännitän juhlameikkiä ja -kampausta, joita ei siis tee Mamma vaikka niin olisi voinut aiemmasta tekstistäni päätellä. Jännitän vaatevalintaani, joka ei ole vielä ihan varma. Ja jännitän itse juhlia, joihin on tulossa melkoisen reippaasti porukaa. Jännitän tarjoiluja, vieraita ja kaikkea paitsi en livemusiikkia kun paikalle saapuvat niin ammattitaitoiset muusikot. Reissuun on alle viikko ja bileisiin puolitoista...

Jännittäminen sinänsä on iloinen osa tulevaa, eikö niin?